Vein äsken tytön ulkokerhoon. Jättäessäni lapsen vilkuttamaan aidan viereen, alkoi sataa vettä. Ei ihan vähän, vaan sillä tavalla inhottavasti monsuunityyliin. Pomppasin lämpimään, kuivaan autoon, missä vauva odotti, ja tuulilasin selkeytyessä pyyhkijöiden ansiosta – näin pienen, kuravaatteissa aidan vieressä kyhjöttävän hahmon sateen keskellä. Syyllisyys, järkyttävä syyllisyys. Huulta purren ajoin kotiin, laitoin vauvan aamupäiväunille, kaadoi kahvia kuppiin ja istuin tähän koneelle. Ja edelleen syyllinen olo jyskyttää ja näen mielessäni sen pienen tyypin siellä sateen keskellä. Todellisuudessahan todennäköisesti toinen hihittää siellä jo riemuissaan, tanssii sadetanssia ja tekee mutakakkuja.

Aloin miettiä kaikkia muita järjettömiä asioita, joista vanhempana olen tuntenut syyllisyyttä/epäonnistumista/huonommuutta. Vanhemmuus tuntuu olevan vähän sellaista hommaa, että kun toiseen suuntaan kumartaa niin toisaalle pyllistää. Koskaan ei tee kaikkea kaikkien mielestä oikein – ei edes omasta mielestään. Enkä siis todellakaan tarkoita, että olisin maannut öitä hereillä näitä asioita miettimässä, suurin osa on ollut sellaisia ”jaaha, tämäkin meni nyt pyllylleen” -mielessä naurahduksia.

Eli tässä tulee, äkkiseltään mieleen tulleita hölmöjä asioita, joista olen tämän viimeisen lähes kolmen vuoden aikana tuntenut edellä mainittuja tunteita:

Vein lapsen syysmyrskyyn ulkokerhoon.

Ei ulkoiltu sateella.

En jätä vauvaa tarpeeksi hoitoon.

Vein lapsen hoitoon ilman mitään pakottavaa menoa.

En ikävöi lapsia tarpeeksi.

”Tuhlasin” omaa aikaa ikävöimällä lapsia.

Syötän vauvalle valmissoseita. 

Olen ottanut lapselle sormiruokaa mukaan, kun muilla äideillä olikin valmisruokaa (senkin ylisuorittaja!)

En ostanut lapselle tutua tanssitunneille.

Harkitsin ostavani lapselle tutun vain parin kuukauden harrastusta varten.

En reagoinut vauvan huuteluun ja vauva nukahti takaisin sänkyynsä ennen kuin ehdin hänen luokseen. 

Reagoin liian herkästi vauvan äännähdyksiin. 

Katsottiin liikaa lastenohjelmia. 

Olen liian nipo esim. ruutuaika-sääntöjen kanssa.

En laittanut lapselle hanskoja ulos. 

Puin lapselle liikaa.

Meidän ulkovaatteet eivät olleet tarpeeksi likaiset ja toinen äiti ihmetteli enkö anna lapsen leikkiä.

En ollut lapselle tarpeeksi läsnä.

Kiinnitin lapseen ja tämän keskeytyksiin liikaa huomiota keskustellessani toisen aikuisen kanssa.

Unohdin laittaa lapselle aurinkorasvaa.

Olen omalla ajalla miettinyt, että lapset olisi voinut hyvin ottaa tänne mukaan/olisivatpa he täällä myös

Lapseni ei uskalla lähteä luotani julkisella paikalla (liian arka! Liian vähän kuljetettu kaikkialla!)

Lapseni ei tule luokseni julkisella paikalla…

Olen ylisuojeleva.

Annoin lapseni leikkiä jollain mihin olisi voinut tukehtua/mistä olisi voinut saada haavan/mikä olisi tuhonnut maapallon

Lapsillani ei ole paljasjalkakenkiä

Lapsellani on liian kalliit vaatteet (”onko noi oikeasti gugguun housut, eikö ne oo ihan sairaan kalliita?” sanoi toinen äiti perhekerhossa)

En jaksanut lopettaa imettämistä ja vieroittaa lasta rinnasta 

En (läheskään) aina nauti imetyksestä ja tuijottele lasta hartaasti silmiin sen aikana

Lapsemme eivät suostu syömään pullosta

Olen pitänyt taaperoa liian kauan kotona enkä ole laittanut häntä päivähoitoon

Olen hakenut taaperolle päivähoitopaikkaa vaikka olen kuopuksen kanssa kotona

Kielsin antamasta lapselle karkkia, vaikka hän on lähes kolme vuotias (nipo).

Annoin lapselle leipää missä on vauvaryhmien mukaan liikaa suolaa. 

En säästä lapsen piirrustuksia tarpeeksi

En tiedä onko meillä myrkyllisiä huonekasveja (vaikka kaikki kasvit on korkealla, eikä vauva ylety niihin)

Lapsillamme ei ole tarpeeksi kehittäviä leluja

Lapsillamme on liikaa leluja.

Samaistutko? Mistä asioista itse syyllistyt/tmv?

Kerro kommenteissa tai instassa (@koivunoksaankorkealle)

Arghhh, täällä peruuntui jälleen kaikki mahdolliset menot kurkkukivun takia. Ärsyttää mielettömän paljon, koska oli kaikkea todella kivaa sovittuna – ja tytölle myös iso harmi, kun esimerkiksi tälle päivälle sovittu hevostalli vierailu peruuntui.. Olen usein se tyyppi, jolle perus flunssan jälkeen jää päälle sellainen aaltoileva kurkkukipu ja varsinkin tänä syksynä se ärsyttää oikeen super paljon. Sitten toisaalta olen niin kunnollinen, että en todellakaan uskalla nähdä ketään kurkkukipuisena.

Terveyskeskukseen soittaessa vastassa oli tympääntyneen kuuloinen ääni, joka sanoi, että kaikki oireiset testataan, mutta voisihan sitä pari päivää odottaakin, jos oireilu loppuisi itsellään. Tulosten saannissa kestää tällä hetkellä kuulemma 1-4 päivää ja laskin siinä sitten nopeasti, että jos odotan pari päivää, menen testeihin vaikka vasta keskiviikkona ja sitten odotan neljä päivää tuloksia niin pahimmassa tapauksessa tulokset tulevat vasta sunnuntaina, jolloin koko viikko täytyy pysytellä kotona (niin minun kuin minusta riippuvaisten lastenkin) – ei kiitos. Joten nyt olen se (sen työntekijän mielestä selvästikin) ärsyttävä tyyppi, joka kuormittaa terveydenhuoltoa ja testejä pelkän kurkkukivun takia.. Tämä koronahomma on kyllä aivan hanurista.

Mutta, kun tässä edessä on selvästi kotoilua, niin ajattelin jakaa tänne meidän perheen leikkivinkkejä! Siis sellaisia leikkejä, joissa vanhemman rooli on melko pieni – eli leikkejä, jotka kannustavat (meillä ainakin) lasta itsenäisempään toimintaan ja jotka tarjoavat vanhemmalle pienen lepohetken (esimerkiksi kurkkukivun paranteluun).

Erilaiset piiloleikit ovat meillä olleet koko tämän vuoden hillitön hitti. Mutta rehellisesti, itse en ainakaan jaksa jatkuvasti olla jossain verhojen takana piilossa tai esittää yllättynyttä, kun lapsi aina löytyy samasta piilosta eli peiton alta hihittämästä! Joten, piiloleikin modauksia, joissa aikuinen helposti livahtaa hörppimään kahvinsa kuumana.

SIENESTYS

Tämä oli alkuvuodesta meidän silloin juuri 2-vuotta täyttäneen tytön lemppari! Leikin aluksi rakennettiin dubloista (tai miksei paperista tms) sieniä esimerkiksi 5-10 kpl. Tämän jälkeen aikuinen näkee suurensuuren vaivan piilottamalla sienet johonkin huoneeseen lapsen näkemättä, jonka jälkeen pikku sienestäjän voi päästää huoneeseen etsimään (ja jonka aikana aikuinen saa levähtää). Jos leikin kestoa haluaa venyttää, voi jokaisen löytyneen sienen kuljettaa johonkin sovittuun paikkaan (esim sohvalla makaavan aikuisen viereen).

Meillä parhaillaan tämä eskaloituu vielä siihen, että lapsi sienet löydettyään menee leikkikeittiöön kokkaamaan niistä erilaisia ruokia. Ja leikin tultua tutuksi lapsi osaa rakentaa sienet itsekin, jolloin vanhemman rooli pienenee.

PIILOLEIKKI PEHMOLELUILLA

Lapsi saa valita pehmolelut, jotka leikkiin osallistuvat. Lelut laitetaan sovittuun paikkaan, lapsi siirtyy muualle laskemaan/odottamaan etsimislupaa, ja aikuinen piilottaa lelut. Lapsi saa lähteä etsimään ja aikuinen voi käännellä lehtensä sivuja hetken aikaa rauhassa.

Vähän piiloleikin tapainen, meillä viime aikoina suosiotaan nostanut leikki on

OSTOSLISTALEIKKI

Tämä leikki sai meillä alkunsa eräänä päivänä, kun halusin juoda aamukahvini rauhassa loppuun. Pöydällä pyöri vanha kauppalista, mitä taapero ihmetteli ja selitin mikä se on. Lapsi alkoi pyytää itselleen omaa kauppalistaa ja siitä se sitten lähti.

Koska lapsi ei osaa luonnollisestikaan lukea, voi hänelle tehdä kauppalistan piirtämällä. Mitään pitkään tehtyjä taideteoksia listaan ei tarvitse tehdä, itsekin suttasin nopeasti paperille kuvan porkkanasta ym. Sitten vain lapsi liikkelle omasta huoneestaan kyseisiä leluja etsimään! Leikkikeittiön ruoat olivat luontevia etsittäviä, mutta voihan paperilla yhtälailla piirtää auton, dinosauruksen tms.

Yhdessä vaiheessa meillä oli myös kovassa huudossa erilaiset

LAJITTELULEIKIT

Lapselle voi kerätä lajitelman eri leluja, jotka hänen sitten pitää järjestää johonkin ryhmiin, esimerkiksi värien tai muotojen mukaan. Plussana se, että toki hirmu opettavaista myös tunnistaa värejä.

KASVIMAA

Jälleen erilaiset ruokatarvikelelut aika kova juttu. Lapsi sai järjestää maton ruutuihin lelu-ruoat ja niitä sai sitten käydä kastelemassa, keräämässä ja muuten hoitamassa.

Ja vielä ulos pari ideaa:

RETKEILY

Meidän tyttö raahasi koko talven ajan keppejä mukaansa kaikilta kävelyiltä. Joku kerta niistä tehtiin ”nuotio”, minkä jälkeen neiti mielikuvitusgrillaili makkaroita, vaahtokarkkeja ynnä muita. Tarvikkeiksi tarvitaan siis vain keppejä ja mielikuvitusta. 

AARTEENMETSÄSTYS

Samalla idealla kuin ostoslistaleikki, mutta ulkona. Netistä löytyy muistaakseni myös valmiita pohjia, mutta voit askarrella myös itse: Paperille kuva vaikka lehdestä, havunneulasesta, kepistä, kukasta, kivestä – mitä nyt ulkoa helposti löytyy. Lapsi sitten keräilee näitä aarteita.

Miltä kuulostaa, voisiko tulla käyttöön tai onko jo? Millaisia leikkejä teillä leikitään?

Pahoittelut kuvien laadusta, nämä on nyt screenshottailtu instagram stoorin arkistoista! Meitä ja meidän leikkejä pääsee seuraamaan tililtä @koivunoksaankorkealle