koronatesti ja tulosten odottelua

Hellurei omaehtoisen koronakaranteenin iltatunnelmista!

Alku saa tilanteen kuulostamaan dramaattisemmalta kuin se on, oikeasti nimittäin istun shortsit päällä meidän terassilla hämmentävän trooppisen tuntuisessa illassa ja naputtelen tätä konetta. Eilen aamupäivällä alkanut niin perus flunssa kurkkukipuineen, tukkoisine nenineen ja urvahtaneen olon kera ajoi meidät soittamaan paikkakuntamme terveyskeskukseen, mihin meidät sitten pyydettiin jo samana iltapäivänä koronatestiin.

Koronatesti kokemuksena ei ollut yhtään niin kamala kuin uutisten perusteella olin kuvitellut – mietin vähän, että ketä asian kammottavaksi kuvailu oikeastaan edes palvelee? Ja kuinka moni on ajatellut, että ei viitsi lievien oireiden takia mennä koko testiin, kun se on kuulemma niin kamala? Vai onko muille välittynyt siitä yhtä hirveä kuva kuin minulle?

No mutta anyway, testi oli kyllä vähän epämiellyttävä (tungetaanhan siinä puikko älyttömän syvälle ihmisen pään sisälle nenän kautta), mutta inhottava kirvelevä tuntemus kesti itselläni ainakin vain hetken ja pari silmistä valahtanutta kyyneltä pyyhittyäni oli kokemus jo ohi.

Tulosten oli mahdollista tulla tänään ja vaikka olemme miehen kanssa vahdanneet puhelimiamme poikkeuksellisen tarkasti, ei vapaudut-vankilasta -tekstiviestiä ole tullut. Eikä onneksi liioin puhelua, joka kertoisi testin olleen positiivinen.

Suhtaudun asiaan tällä hetkellä ehkä melko kepeästi, koska en millään usko, että meillä olisi korona. Olemme viime viikot viettäneet mökillä ja sieltä kotiuduimme vasta maanantaina. Maanantain jälkeen olemme kyllä pyörineet Turun seudulla (missä tautitapauksia valitettavasti on koko ajan enemmän), mutta en keksi yhtään tilannetta missä olisin kovin läheisessä kontaktissa ollut kenenkään kanssa. Vaikka toisaalta eihän se vaadi kuin todella huonon tuurin, että jostain maksupäätteestä tms. olisi tuon pöpön onnistunut saamaan. Ja toisaalta – jostain tämäkin flunssa on tullut!

Tämä kotona kökkiminen ei varsinaisesti ollut tämän viikonlopun suunnitelmissa, sillä nyt on miehen kesäloman viimeinen viikonloppu. Lasten oli tarkoitus mennä ensimmäistä kertaa hoitoon ja meidän juhlistamaan ensi viikolla olevaa hääpäiväämme. No, pitäkää peukkuja, että tämä flunssa olisi kohta muisto vain, negatiivinen tulos -tekstiviestit kilahtaisivat puhelimiimme ja pääsisimme ensi viikolla treffeillemme!

Pysykää terveinä!

Perhe Oma elämä Terveys

miten valmistautua taaperon kanssa pikkusisaruksen tuloon

Heippa pitkästä aikaa taas!

Olen tässä pidemmän aikaa pyöritellyt mielessäni, että haluaisin kirjoittaa siitä miten meillä valmistauduttiin taaperon kanssa pikkusisaruksen tuloon, miten homma lopulta sujui ja olisiko itsellä jotain vinkkejä perheille, joihin on taaperon kaveriksi tulossa vauva. Aikaa on kuitenkin ollut ihan todella vaikea saada ja nytkin jännitän kuinka paljon ehdin kirjoittaa ennen kuin jompi kumpi lapsista herää.. Joten ehkä nyt suosiolla teen tämän pätkissä!

Raskaus ja taapero

Me kerroimme taaperolle melko varhaisessa vaiheessa, että äidin masussa on vauva. Typy oli silloin n. 1,5-vuotias, joten eihän se siitä asiasta ihan hirveästi ymmärtänyt. Koin kuitenkin, että halusin lapselle selittää jotenkin sitä, että äidillä on paha olo, äitiä väsyttää ja äidin mahan päällä ei saa pomppia. Puhuttiin vauvasta paljon ja siitä, että taaperosta tulee sitten isosisarus!

Lainasin myös kirjastosta kaikki mahdolliset kirjat sisaruksen saamiseen liittyen ja niitä luettiin kovasti. Monissa sisaruksen syntymisestä kertovissa kirjoissa kuitenkin asia käsitellään melko negatiivisesti, mikä itseä ehkä välillä häiritsi. Tai tuntui, että lapselle jo opetettiin etukäteen, että hei, se on muuten sitten vähän kurjaa, kun se vauva tulee. Vaikka okei, monissa kirjoissa kuitenkin todettiin, että joo se on vähän kurjaa, mutta kuitenkin sitten lopulta ihan kivaa.. Kirjoista, joissa asiaan suhtauduttiin pääasiassa positiivisesti suosittelisin ainakin Aino-kirjoja: ”Aino, pikkuinen tyttö” ja ”Aino ja pakkasen poika” sekä Vallaton vauva -kirjoja. Kirjojen lukemisen lisäksi myös lastenohjelmista huomautin aina, jos jollain oli sisarus ”katso Pipsallakin on pikkuveli Jyri, ihan niin kuin sinullekin tulee pikkuveli!”.

Meidän taapero myös tykkäsi kovasti jutella ja laulaa raskausvatsalle ja tähän ihan kannustinkin, jos osoitti kiinnostusta siihen. Oli ihan mielettömän liikuttavaa, kun taapero kävi syksyllä kertomassa masulle, että vauva pääsee hänen kanssa keräämään sieniä sitten, kun syntyy. Mahan halailu ja pussailu oli myös sallittua ja silloin jo harjoiteltiin, että pitää koskea varovasti, että vauvaan ei satu (vaikka onhan se onneksi siellä mahassa hyvässä turvassa).

Raskauden loppupuolella menimme koko perhe yhdessä käymään lastentarvikeliikkeessä ja tyttö sai valita pikkuveljelle jonkin lahjan, mikä sitten yhdessä paketoitiin odottamaan vauvaa. Tyttö oli tästä kovin innoissaan ja esitteli pakettia sitten vähän kaikille, ketä meillä kylässä kävi. Myös kortti tietenkin tehtiin ja se on nykyään tallessa pikkuveljen vauvakirjassa. Miehen kanssa ostimme myös tytölle etukäteen lahja, jonka vauva sitten muka sairaalasta tullessaan tuo tuoreelle isosiskolle.

Yritin myös syksyllä tavata tytön kanssa mahdollisimman paljon kavereita, joilla oli vauvoja, jotta tytölle muodostuisi edes jonkilainen käsitys siitä, millaisia vauvat ovat – ihan ettei pettymys sitten olisi niin valtava, kun vauvan kanssa ei pystykään leikkimään heti!

Juttelimme myös tytön kanssa siitä, että äiti menee sairaalaan synnyttämään vauvan ja on siellä sairaalassa sitten jonkun aikaa (hah, enpä tiennyt silloin, että se keikka jää reilun vuorokauden mittaiseksi kokonaisuudessaan). Typy tiesi myös, että isi tulee mukaan sairaalaan ja että kotona hänen kanssaan on leikkimässä joku isovanhemmista.

Raskausaikana kannattaa myös tehdä mahdolliset muutokset esimerkiksi nukkumisjärjestelyissä. Me hankimme jo useamman kuukauden ennen vauvan syntymää tytölle oman taaperosängyn, jotta pinnasänky saatiin hyvissä ajoin siirrettyä vanhempien huoneeseen, eikä tytölle tulisi fiilistä, että vauva tuli ja vei häneltä sängyn. Tyttö sai osallistua muutenkin valmisteluihin, kuten vauvan vaatteiden pesuun ym.

Tätä en tajunnut silloin ajatella itse, mutta tässä vastikään juttelin ystävän kanssa kenelle on toinen lapsi tulossa ja puheeksi nousi taidot, jotka taaperolle olisi hyvä opettaa ennen vauvan tuloa. Meillä taapero on käytännössä päiväkuiva, mikä auttaa kieltämättä paljon. Sanoisin, että muita arkea helpottavia taitoja taaperolle on vaatteiden pukeminen ja riisuminen sekä leikkien siivoaminen. Nämä nyt opetellaan muutenkin, mutta kummasti helpottaa siirtymätilanteita, jos toinen lapsista edes pukee edes osittain itse! Vaipasta luopumista ei kuulemma kannata ajoittaa juuri samaan aikaan, kun vauva syntyy, koska syntymä voi muutenkin aiheuttaa taaperolle pientä taantumista – eli tässäkin jutussa muutokset kannattaa suositusten mukaan tehdä joko pari kuukautta ennen laskettua tai sitten pari kuukautta vauvan synnyttyä.

Jos itseä kiinnostaa lukea jotain oppaita toisen lapsen saantiin liittyen niin suosittelisin kirjaa ”kun kolmesta tulee neljä – opas toisen lapsen saaville perheille”. Itse hain kirjan kirjastosta vasta vauvan jo synnyttyä, kun hommat eivät menneetkään ihan niin ruusuisesti kuin olin kuvitellut. Tyttö oli suhtautunut raskauteen, sisarukseen ja kaikkien muiden lapsiin aina todella ihanasti ja luulin homman olevan aika läpihuutojuttu ja siksi edessä olikin aikamoinen tunteiden myllerrys, kun asiat eivät olleetkaan ihan niin yksinkertaisia. Tästä lisää seuraavassa osassa (joka toivottavasti tulee kirjoitettua esim ennen juhannusta..)!

Perhe Ystävät ja perhe Raskaus ja synnytys Vanhemmuus