Heippa pitkästä aikaa taas!

Olen tässä pidemmän aikaa pyöritellyt mielessäni, että haluaisin kirjoittaa siitä miten meillä valmistauduttiin taaperon kanssa pikkusisaruksen tuloon, miten homma lopulta sujui ja olisiko itsellä jotain vinkkejä perheille, joihin on taaperon kaveriksi tulossa vauva. Aikaa on kuitenkin ollut ihan todella vaikea saada ja nytkin jännitän kuinka paljon ehdin kirjoittaa ennen kuin jompi kumpi lapsista herää.. Joten ehkä nyt suosiolla teen tämän pätkissä!

Raskaus ja taapero

Me kerroimme taaperolle melko varhaisessa vaiheessa, että äidin masussa on vauva. Typy oli silloin n. 1,5-vuotias, joten eihän se siitä asiasta ihan hirveästi ymmärtänyt. Koin kuitenkin, että halusin lapselle selittää jotenkin sitä, että äidillä on paha olo, äitiä väsyttää ja äidin mahan päällä ei saa pomppia. Puhuttiin vauvasta paljon ja siitä, että taaperosta tulee sitten isosisarus!

Lainasin myös kirjastosta kaikki mahdolliset kirjat sisaruksen saamiseen liittyen ja niitä luettiin kovasti. Monissa sisaruksen syntymisestä kertovissa kirjoissa kuitenkin asia käsitellään melko negatiivisesti, mikä itseä ehkä välillä häiritsi. Tai tuntui, että lapselle jo opetettiin etukäteen, että hei, se on muuten sitten vähän kurjaa, kun se vauva tulee. Vaikka okei, monissa kirjoissa kuitenkin todettiin, että joo se on vähän kurjaa, mutta kuitenkin sitten lopulta ihan kivaa.. Kirjoista, joissa asiaan suhtauduttiin pääasiassa positiivisesti suosittelisin ainakin Aino-kirjoja: ”Aino, pikkuinen tyttö” ja ”Aino ja pakkasen poika” sekä Vallaton vauva -kirjoja. Kirjojen lukemisen lisäksi myös lastenohjelmista huomautin aina, jos jollain oli sisarus ”katso Pipsallakin on pikkuveli Jyri, ihan niin kuin sinullekin tulee pikkuveli!”.

Meidän taapero myös tykkäsi kovasti jutella ja laulaa raskausvatsalle ja tähän ihan kannustinkin, jos osoitti kiinnostusta siihen. Oli ihan mielettömän liikuttavaa, kun taapero kävi syksyllä kertomassa masulle, että vauva pääsee hänen kanssa keräämään sieniä sitten, kun syntyy. Mahan halailu ja pussailu oli myös sallittua ja silloin jo harjoiteltiin, että pitää koskea varovasti, että vauvaan ei satu (vaikka onhan se onneksi siellä mahassa hyvässä turvassa).

Raskauden loppupuolella menimme koko perhe yhdessä käymään lastentarvikeliikkeessä ja tyttö sai valita pikkuveljelle jonkin lahjan, mikä sitten yhdessä paketoitiin odottamaan vauvaa. Tyttö oli tästä kovin innoissaan ja esitteli pakettia sitten vähän kaikille, ketä meillä kylässä kävi. Myös kortti tietenkin tehtiin ja se on nykyään tallessa pikkuveljen vauvakirjassa. Miehen kanssa ostimme myös tytölle etukäteen lahja, jonka vauva sitten muka sairaalasta tullessaan tuo tuoreelle isosiskolle.

Yritin myös syksyllä tavata tytön kanssa mahdollisimman paljon kavereita, joilla oli vauvoja, jotta tytölle muodostuisi edes jonkilainen käsitys siitä, millaisia vauvat ovat – ihan ettei pettymys sitten olisi niin valtava, kun vauvan kanssa ei pystykään leikkimään heti!

Juttelimme myös tytön kanssa siitä, että äiti menee sairaalaan synnyttämään vauvan ja on siellä sairaalassa sitten jonkun aikaa (hah, enpä tiennyt silloin, että se keikka jää reilun vuorokauden mittaiseksi kokonaisuudessaan). Typy tiesi myös, että isi tulee mukaan sairaalaan ja että kotona hänen kanssaan on leikkimässä joku isovanhemmista.

Raskausaikana kannattaa myös tehdä mahdolliset muutokset esimerkiksi nukkumisjärjestelyissä. Me hankimme jo useamman kuukauden ennen vauvan syntymää tytölle oman taaperosängyn, jotta pinnasänky saatiin hyvissä ajoin siirrettyä vanhempien huoneeseen, eikä tytölle tulisi fiilistä, että vauva tuli ja vei häneltä sängyn. Tyttö sai osallistua muutenkin valmisteluihin, kuten vauvan vaatteiden pesuun ym.

Tätä en tajunnut silloin ajatella itse, mutta tässä vastikään juttelin ystävän kanssa kenelle on toinen lapsi tulossa ja puheeksi nousi taidot, jotka taaperolle olisi hyvä opettaa ennen vauvan tuloa. Meillä taapero on käytännössä päiväkuiva, mikä auttaa kieltämättä paljon. Sanoisin, että muita arkea helpottavia taitoja taaperolle on vaatteiden pukeminen ja riisuminen sekä leikkien siivoaminen. Nämä nyt opetellaan muutenkin, mutta kummasti helpottaa siirtymätilanteita, jos toinen lapsista edes pukee edes osittain itse! Vaipasta luopumista ei kuulemma kannata ajoittaa juuri samaan aikaan, kun vauva syntyy, koska syntymä voi muutenkin aiheuttaa taaperolle pientä taantumista – eli tässäkin jutussa muutokset kannattaa suositusten mukaan tehdä joko pari kuukautta ennen laskettua tai sitten pari kuukautta vauvan synnyttyä.

Jos itseä kiinnostaa lukea jotain oppaita toisen lapsen saantiin liittyen niin suosittelisin kirjaa ”kun kolmesta tulee neljä – opas toisen lapsen saaville perheille”. Itse hain kirjan kirjastosta vasta vauvan jo synnyttyä, kun hommat eivät menneetkään ihan niin ruusuisesti kuin olin kuvitellut. Tyttö oli suhtautunut raskauteen, sisarukseen ja kaikkien muiden lapsiin aina todella ihanasti ja luulin homman olevan aika läpihuutojuttu ja siksi edessä olikin aikamoinen tunteiden myllerrys, kun asiat eivät olleetkaan ihan niin yksinkertaisia. Tästä lisää seuraavassa osassa (joka toivottavasti tulee kirjoitettua esim ennen juhannusta..)!