Kirjoitan tätä meidän terassilla ilta-auringossa. Kello on tulossa kahdeksan ja yhä pärjää toppi ja kangashousut päällä. Tuntuu u s k o m a t t o m a l t a ja kutkuttavalta. Miten ihanaa onkaan olla taas kesän kynnyksellä, kun kaikki lämpö, valoisat yöt ja muut kesän herkut ovat vielä edessä. Näen mielessäni tällä hetkellä vaan tuulessa heiluvia hameenhelmoja, lasissa kiliseviä jääpaloja, mansikoiden ja vesimelonin tuhrimia pieniä naamoja ja sormia, kylmät aallot kastelemassa varpaita samalla, kun iho vielä hehkuu löylyjen lämpöä.

Toki tämä on myös moneen vuoteen ensimmäinen kesä, kun olen töissä. Olen tämän kevään tehnyt kolme päiväistä työviikkoa, mutta kohta lisään kuvioon yhden päivän lisää. Näennäisesti pieni muutos, mutta lasten kannalta toki iso asia olla yksi päivä enemmän päiväkodissa. Toisaalta ihan mahtavaa, että edelleen voin tehdä vajaata viikkoa, voisihan tilanne olla myös siihen suuntaan erilainen.

Odotan tältä kesältä kuitenkin jotenkin aika paljon. Tämä on ensimmäinen kesä 2016 vuoden jälkeen, kun en ole raskaana ja pahoinvoiva, tai imetä vauvaa! Mikä kuulostaa aika hurjalta itseasiassa, onpa omituista kuinka monta vuotta on mennyt tässä samassa kuplassa.

Meidän imetystaival päättyi tosiaan kuopuksen kanssa ihan pari päivää sitten. Olin alunperin suunnitellut imettäväni häntäkin noin vuoden, mutta vuoden tullessa täyteen ei yhtäkkiä tuntunut olevan kiire lopettaa imetystä. Kuopus kävi rinnalla vain iltaisin iltapalan jälkeen, ennen hampaidenpesua, ja jopa ihan pidin siitä hetkestä – ainakin niinä iltoina, kun se onnistui suht rauhallisesti.

Tässä kohtaa voisi olla paikallaan valoittaa tätä omaa äitiys-syntiäni. En nimittäin pidä imettämisestä juurikaan, en oikein missään kohtaa ole pitänyt.

Taustalla hankala alku

Esikoisen imetystaival alkoi hankalasti. Olin ihan pihalla siitä mitä olen tekemässä, sairaalassa jokainen työntekijä neuvoi eri asioita ja jopa ihan ristiin keskenään. Vauvan paino vain putosi ja yritin sanoa, että vauva ei mielestäni syö. Työntekijä toisensa perään katsoi imuotteen olevan kunnossa, vauvan syövän ja lähti huoneesta jättäen minut yksin vauvan kanssa, joka vain kerta toisensa jälkeen nukahti rinnalle syötyään vain pienen hetken. Vasta kun paino oli pudonnut niin, että sairaalasta kotiinpääsy lykkääntyi, tuntui, että minua kuunneltiin asiassa ja apuun otettiin rintakumi. Vaikka apuväline tilannetta helpottikin ja pääsimme sairaalasta kotiin, oli kääntöpuolena super pitkät imetykset – joka ikinen kerta vauva oli rinnalla vähintään 45 minuuttia, pisimmillään tunteja. Hän ei myöskään huolinut pulloa ja koin olevani lapseen ihan täysin sidottu. Tuoreena äitinä se tuntui myös todella ahdistavalta.

Vaikka imetys ajanmyötä helpottuikin, syöttövälit pitenivät, lapsi kasvoi pelkällä rintamaidolla ja ylipäätään kaikessa alkoi olla enemmän järkeä, ei imetys koskaan noussut itselläni kovin suureen suosioon. Pidin sitä edelleen käytännöllisenä, edullisena ja toki monet muut hyödyt omaavana ratkaisuna, mutta harvassa olivat kerrat, jolloin olisin todella nauttinut siitä.

Imetys ja toinen lapsi

Kuopusta odottaessani ahdisti jo valmiiksi tuleva imetystaival. Silti halusin siihen lähteä, enkä oikeastaan missään kohtaa edes miettinyt muita vaihtoehtoja, jos vain imetys onnistuisi.

Kuopuksen kanssa hommat sujuivat alun kipuilujen jälkeen erinomaisesti. Poitsu oli nopea syömäri, hän pärjäsi ilman apuvälineitä ja maitoa riitti. Pullo ei hänellekään kuitenkaan kelvannut, mutta tällä kertaa olin henkisesti osannut varautua imetyksen sitovuuteen, joten samanlaista henkistä kamppailua asian kanssa ei tarvinnut käydä kuin ensimmäisellä kerralla.

En silti tosiaan ollut ajatellut jatkavani imetystä vuotta pidemmälle ja päätöksestä yllätyin eniten ehkä itse.

Miksi sitten jatkoin imetystä ja nyt lopetin?

Yhtenä syynä taisi olla vain yksinkertaisesti se, että en kokenut tarvetta lopettaa. Hommat sujuivat ja kulkutautitilanteen takia iltaimetykset eivät rajoittaneet muutenkin olemattomia iltamenoja. Lisäksi kuopus oli aloittamassa päiväkodin ja ajattelimme miehen kanssa, että jos rintamaidolla voisi vähän boostata vastustuskykyä niin kaikki keinot käyttöön.

Lopetus puolestaan tuli kovin luontevasti sen myötä, että unohdimme lapsen kanssa iltamaidot pari iltaa putkeen, eikä kumpikaan kaivannut niiden perään. Loppu hyvin, kaikki hyvin.

Nyt kun vielä löytäisi jostain imetysrintsikoita mukavamman vaihtoehdon!

ps. meitä voit seurata myös

instagramissa

blogit.fi

Instagram tauko on nyt kestänyt reilusti yli viikon. Sovelluksen poisto tuntui yllättävän vapauttavalta. Sen jälkeen tuli kuitenkin pieni yksinäisyyden tunne – tuntui hetken ihan kuin olisi leikannut kaikki yhteydet ulkomaailmaan, hah!

Tämä tauko kaiken kaikkiaan osui kyllä omituiseen kohtaan, kun tämä meidän perheen korona-tartunta paljastui keskellä ensimmäistä viikkoa. Koko tauko siinä vähän unohtui – ei siis keskeytynyt, mutta sanotaanko vaikka niin, että insta ei siinä kohtaa ollut ajatuksissa kovinkaan korkealla. No mutta, miten ensimmäinen viikko Instagram taukoa on mennyt, mitkä asiat ovat yllättäneet ja onko puhelimen käytössä tapahtunut muutoksia…

Päivä 1

Toteutuneet yritykset mennä vahingossa Instagramiin, mutta huomasin sovelluksen puuttuvan puhelimesta: 3

Ajatuksissa Instagramin avaaminen, mutta tajusin sovelluksen puuttuvan: triljoona.

Aamukahvin kanssa luin sisustuslehteä puhelimen selailun sijaan. Tuntui aika kivalta. Aamupäivällä lasten kanssa askarreltiin, maalattin ja ulkoiltiin (rauhallisesti flunssan takia omassa pihassa) ja lenkitettiin koira. Aikaa tuntui olevan vaikka kuinka, onko päivässä oikeasti näin paljon tunteja?

Puolen päivän aikaan huomasin olevani ilman mitään erityistä syytä ärtynyt ja mietin, että hemmetti, eikai ala iskeä vierotusoire-ärsytys.

Päivän aikana kävi paljon mielessä juttuja, mitä haluaisi tarkistaa ja asioita, joita voisi itse päivittää stooriin. Hassua miten sitä onkin tottunut ”raportoimaan” niin pienistä arjen asioista.

Päivä 2

Huomasin päivän aikana pientä ärsytystä, että ei voi selata Instagramia. Lähinnä, koska välillä kaipaa sellaista aivojen nollaus tekemistä. Kyseinen sovellus on itselläni ainoa, mikä tarjoaa vaihtuvaa sisältöä, mutta ei vaadi käyttäjältä valintojen tekemistä tai muuta kuin scrollaamista. Suoratoistopalvelut esimerkiksi vaativat sen valinnan siitä mitä katsoo – ja kuten kaikki tietävät, sopivan katsottavan löytäminen Netflixistä käy välillä ihan työstä!

Päivä 3

Positiivista huomata, että Instagram tauko ei vaikuta käytökseeni: yhtälaila kuvaan lapsia ja meidän puuhia myös ilman somen tuomaa ”yleisöä” kuville.  Valokuvaus on kuin onkin siis itselläni harrastus, mikä ei johdu Instagramista. Joskus on meinaa miettinyt, että kuvaisiko niin paljon, jos ei myös yrittäisi ns ”tuottaa sisältöä”.

Sama huomio pätee muihinkin asioihin: sunnuntai aamun aamupala oli kiva kattaa nätisti, vaikka siitä ei tullutkaan lisättyä kuvia ig stooriin.

Voin myös paljastaa, että kesäaika alkaa myös ilman, että näkee aiheesta triljoonaa päivitystä – haa!

Päivä 4

Kävin katsomassa puhelimeni käyttöaikoja kuvitellen, että Instagram tauko näkyisi tilastoissa selvästi. Mutta ei, puhelimen käyttömäärä on pysynyt melko samana! Pettymys. Tosin eniten aikaa on mennyt ihmisten kanssa viestittelyyn ja lukemiseen, joten sinänsä ei huonoa ajankäyttöä – verrattuna ilmana ajatusta tapahtuvaan scrollailuun. Päätin kuitenkin, että yritän vähentää puhelimen käyttöä muutenkin tietoisesti.

Instagram sovellus sen sijaan ei ota tätä taukoa yhtä hyvin – sovellus alkoi tässä kohtaa lähettää 1-2 sähköpostia/päivä siitä kuinka paljon tykkäyksiä, kommentteja, viestejä ja seuraajia tilille on tullut. ”Sinulla on 38 ilmoitusta, joita et ehkä ole vielä nähnyt!”

Päivä 6

Puhelimen muistion merkintä: ”Mitä helkuttia, perheeseen tuli juuri positiivinen koronatulos. Tavallaan olen kyllä onnelinen, etten ole nyt somessa. Muuten varmaan päivittäisin asiasta sokissa sinne, ennen kuin olisin ehtinyt edes prosessoida asiaa itse.”

Päivät 7-12

Instagram tauko ei millään tasolla aktiivisesti mielessä. Lähinnä välillä pohtinut, että sieltä voisi saada tähän koronatilanteeseen vertaistukea, koska sieltä tiedän useamman perheen, jossa tartunta on ollut.

Puhelimen käytön vähentäminen kuitenkin meni ihan pipariksi, koska kaiken mahdollisen googlettaminen sekä viestittely ystävien ja perheen kanssa nosti käyttömäärää entisestään.

Ajatuksia lopputauosta ja jatkosta

Taukoa on jäljellä enää kolme päivää, mikä tuntuu jotenkin kummalliselta. Aika on mennyt todella paljon nopeammin kuin olisin kuvitellut (tosin myös päivieni sisältö on ollut hyvin erilaista kuin ajattelin).

Olen vähän jopa alkanut miettiä, että haluanko lopettaa taukoa vielä tähän. Tuntuu, että sovelluksen käyttöön liittyvä kaipuu on kadonnut lähes kokonaan. Olin myös ajatellut tauon selkeyttävän oman tilini suuntaa, mutta en ole kyllä sille asialle uhrannut ajatustakaan.

Olin myös ajatellut, että instagram on puhelimessani se koukuttavin asia, mikä vie eniten aikaa. Mutta sovelluksen koukuttavuus on itseasiassa yllättävän pientä – puhelin itsessään se koukuttava on. Tämän tauon myötä ehkä täytyy miettiä omaa kännykän käyttöä kokonaisuutena, ei niinkään sitä yhtä sovellusta. Luulen, että voisin testata seuraavaksi esimerkiksi mobiilidatan sulkemista osaksi aikaa päivästä.

No mutta, itselleni ainakin on ihan mielenkiintoista nähdä miltä palaaminen sovelluksen pariin tuntuu. Mikäli siis lataan sovelluksen takaisin tällä viikolla – tai edes pääsen kirjautumaan tilille, koska salasanasta ei ole kyllä mitään muistikuvaa!