Meidän 2019 on alkanut kyllä aikamoisesti. Yritän nyt tähän ruikutuksen keskelle löytää myös positiviisia puolia näistä asioista, etten ihan vaivu epätoivoon. 

Itse olen ollut enemmän tai vähemmän kipeänä jo joulukuun alusta, eikä loppua tälle limaisuudelle ja köhälle näy. No, toisaalta koin hirmu positiiviseksi sen, että edes mökkiviikonloppu ei lopettanut oireita, joten ainakaan uuden kodin sisäilma tuskin on aiheuttajana, jee?

Pikku typy on myös ollut kipeänä joulusta saakka: ensin kuumetta, sitten räkää. No sitten tulivat rokotteet ja instastorysta (@koivunoksaankorkealle) onkin voinut kuulla jo, että MPR-rokote nosti meillä lähes 40 asteen kuumeen, tuhkarokkomaiset pilkut ja lopulta vielä varmaan näiden seurauksena koettiin aivan kamala yöllinen kauhukohtaus. No, onneksi nyt alkaa jo vähän helpottaa.

Miehellä puolestaan poksahti polvi tuossa perjantaina ja nyt onkin leikkaus edessä ensi viikolla. Yritän löytää asiasta positiivisia puolia: ainakin leikkaus on nopeasti, toipumisen pitäisi olla suhteellisen nopea ja nyt sairaslomalla mies on ainakin kotona, vaikka ei pystykään koiran tai lapsen hoidossa juuri mitään tekemään. Tuollaiselle ikiliikkujalle tällainen vamma on kyllä ihan vehkeestä, kun eihän tuo osaisi paikallaan pysyä. Vitsailin jo, että täytyy ostaa meille joku pelikone, jotta miehen saisi rauhoittumaan johonkin. 

Mutta, se mistä oikeastaan halusin kirjoittaa oli kiitollisuus ja kiittäminen. 

Haluaisinkin tässä nyt kiittää ihania ihmisiä ympärilläni: 

+ kaveripariskuntaa, jonka kanssa mökillä olo oli luontevaa, vaikka lapsi oli kipeä, miehen polvi posahtanut ja mulla super väsymys, joka varmaan aiheutti huonoiten emännöidyn vierailun ikinä. Oli kuitenkin kivaa, että toiset osasivat arvostaa ihan oleskelua, saunomista ja rauhassa hengailua. Mielellään oltaisiin lähdetty metsään seikkailemaan, läheiselle tilalle lampaita katsomaan, leivottu ja puuhattu enemmän – mutta ehkä ne sitten ensi kerralla? 

+ ystävää, joka viime viikolla otti mut ja tytön ex tempore vierailulle, ruokki ja juotti meidät molemmat ja jolle voi aina purkaa mieltään. Kiitos, siitä kyläilystä jäi ihanan lämmin olo ja sellainen, että kerrankin joku ”hoivasi” myös minua – niin hassulta kuin se kuulostaakin.

+ eksäni super ihanalle äidille, joka kutoo meidän lapselle sukkia, pyytää koiraa hoitoon ja kuultuaan mun miehen jalan tilanteesta laittaa viestiä, että miten me pärjätään ja tarjoutuu auttamaan koiran kanssa. 

+ mieheni, joka hermostui mun talvikenkien vetoketjun jälleen hajottua ja osti mulle vetoketjuttomat kengät, joihin mun kotihoitobudjettini olisi huonosti riittänyt. Vaimon jalat pitää kuulemma pysyä kuivina ja lämpiminä. Nyt ne kengät lämmittää monellakin tavalla <3

+ kaikki kaverit ja ystävät, jotka jaksaa kysellä miten meillä menee, ehdottaa näkemistä ja ylipäätään pitää yhteyttä, vaikka itse olen ollut siinä viime aikoina vähän huono. 

+ äiti, joka toi pullaa. Ja ihan siksi, että on äiti. 

K i i t o s. 

Nyt varovaisin askelin vuotta eteenpäin.