Täällä uiskennellaan edelleen vaaleanpunaisessa hattarassa, jota myös miehen joululomaksi kutsutaan. 

Ollaan joulun tavoin vietetty hyvin kiireettömiä ja vähän ohjelmoituja päiviä. Nukuttu niin pitkään kuin lapsi on antanut (eli köh, vähän vajaa seitsemään. Mutta hei, lapsi on nukkunut yli kuuteen!). Iltaisin poltettu takassa tulia, luettu, katsottu elokuvaa tai pelattu lautapelejä. Päivisin leikitty, käyty isovanhemmilla, joille flunssan tartutimme jo jouluna ja miehen kanssa kävimme jopa pikatreffeillä. Mies näki kavereitakin, mutta silloin itse paijailin pientä nuhanenää kotona.

Tämä kahden viikon lomapätkä on pisin aika, jonka mies on ollut lomalla lapsemme syntymän jälkeen! Itseasiassa koko suhteemme aikana olemme tainneet olla näin kauan yhdessä vapaalla vain häämatkamme aikana, hurjaa. Miehen isyysloma on vielä pitämättä, koska lapsen syntyessä mieheni vielä opiskeli ja sen jälkeen sopivaa tilaisuutta ei ole ollut. Tämä lomailu taitaa olla meille kaikille yhtä ihmeellistä ja pienen muutoksen lapsessa huomaa nyt jo. Jos sattuu joku kolautus tai kopsahdus, joita tuollaisen kävelyä opettelevan minityypin kanssa vähän väliä sattuu, kelpaa lohduttajaksi isä siinä missä äitikin – ennen lomaa kuroteltiin lähes aina äitiä kohti. Kun typy heräsi päiväunilta ja isä ei ollutkaan kotona, tätä ihmeteltiin hyvän aikaa – pieni kierteli taloa ympäriinsä ja näytti kovin hämmentyneeltä. Isä on aina saanut riemuisan vastaanoton kotiin tullessaan, mutta nyt tyttö konttaa isänsä luo niin vauhdilla, että kädet meinaavat pettää alta. Huikeita nuo kaksi yhdessä <3

Ensi vuonna miehen työt sitten vievätkin hänet vähän väliä viikoiksi pois. Työhön kuuluu 70-100 päivää vuodessa työmatkoja, mikä kuulostaa kyllä aika hurjalta nyt kun on tottunut toisenlaiseen arkeen. En mitenkään riemulla odota viikkoja, jolloin joudun jotenkin taiteilemaan vauvan kanssa koiran aamu- ja iltalenkeille (päivälenkithän ollaan tähänkin asti hoidettu pikkuneidin kanssa). Meidän piti koiraa varten aidata uuden talon piha, mutta emme ehtineet ennen maan jäähän menemistä, joten se siitä ”näppärästi päästän koiran ensin pihalle ja vasta myöhemmin mennään lenkille” -ajatuksesta. Noo, eiköhän siitä jotenkin selvitä. Hetken aikaa ajattelimme, että päästän koiran pitkän köyden päässä pihalle, mutta tiedän, että lopputuloksena olisi vain se, että tyyppi istuisi terassin oven takana tämän näköisenä:

Mutta juu, nyt kuitenkin vielä nautitaan tästä lomasta ja vähän rauhallisemmasta tammikuusta! Hurjaa, että vuodenvaihde on ihan nurkan takana!