Eilen se nyt sitten tapahtui ja tyttäremme täytti vuoden. Snif ja jee! 

Toivottavasti jatkossa osaan vastata ihmisten ”kuinkas vanha hän on?” kyselyihin ”vähän päälle vuoden / noin puolitoista / tms.” eikä niin, että vielä kuukausienkin päästä kerron lapsen olevan ”15 kuukautta”..

Mutta juu, vauvavuodesta on nyt virallisesti selvitty. Kaikkea kamalaa siitä puhutaan, mutta eilen illalla saunan lauteilla todettiin miehen kanssa, että mehän selvittiin tästä vuodesta oikein kunnialla. Tyttö on terve ja kehittyy ikätasoisesti sekä on tietenkin maailman ihanin, koira on hengissä joskin heikkokuuloisempi, avioliitto voi oikein hyvin, ystäviä on edelleen, perhettä näkee enemmän kuin koskaan ja muutettuakin tuli. Arki ei ole riitaisampaa, stressaavampaa tai millään asteikolla kamalampaa. Juu, toki nukkuisin varmasti aamuisin pidempään ilman vauvaa lasta, käyttäisin aikani mahdollisesti vähän eri tavalla ja rahatilanteeni olisi erilainen. Mutta elämä olisi hirveästi tyhjempää ilman häntä.

Taaperomme, yksi vuotiaana..

otti ensimmäiset askeleensa syntymäpäivänsä aattona – haparoivin askelin hän käveli käsivarren mitan päästä äidin syliin. Nyt hän haluaisi harjoitella tätä koko ajan. 

liikkuu pääsääntöisesti konttaamalla, vaikka tuettu kävely olisi selvästi mieluisampaa. 

rakastaa musiikkia ja usein käykin itse laittamassa musiikit päälle. Tanssiminen kuuluu musiikin kuunteluun olennaisesti: tanssii myös jos hänelle lauletaan – tai parasta aikaa nytkin, kun isä soittaa hänelle huuliharppua.

antaa haleja ja pusuja ihmisille ja leluille – niin ja koiralle!

nukkuu kokonaisia öitä, vaikkakin välillä kaipaa pientä tassuttelua tai aikuisen läsnäoloa.

ymmärtää monia erilaisia lyhyitä lauseita ja osaa yhdistää ne toimintaan, esimerkiksi taputtaminen, luokse tuleminen, jonkin tavaran hakeminen.

on nyt useampaan kertaan tullut hakemaan äitiä tai isää viemään hänet vessaan potalle! 

on todella itsepäinen: vaikka jotain kieltäisi 20 kertaa, silti sitä pitää vielä kerran yrittää. 

osoittaa pettymyksiä kohdatessaan mieltään heittäytymällä maahan sätkimään ja huutamaan. Tässä tosin onneksi on tapahtunut positiivista kehitystä niin, että ”itkupotkuraivarit” kestävät nykyään vähemmän aikaa, kun niille ei ole annettu periksi. 

silmän välttäessä tyttö konttaa kauheaa vauhtia äidin yöpöydän luo ja repii nenäliinat paketista/sisustuslehdet lattialle.

jännittää tällä hetkellä toisia lapsia todella paljon, vaikka he ovat myös kovin kiinnostavia. Tarrautuu jännittäessään tiiiiukasti kiinni aikuiseen. 

on muutenkin melko arka ja haluaa tarkkailla tilanteita ensin tutun aikuisen sylistä käsin.

jaksaa kuunnella lyhyitä satuja ja usein haluaa lukea saman kirjan monta kertaa. 

leikkii myös itsekseen leluilla, vauvanukke on tällä hetkellä yksi suosikeista.

ihastui ikihyviksi syntymäpäivälahjaksi saatuihin mehiläisvahaliituihin ja tökkii niillä riemuissaan paperia. 

tulee usein aikuisten syödessä pöydän viereen, ojentelee kaulaansa ja kurkkii mitä pöydällä näkyy. 

on rakkaampi kuin osasin ikinä ajatellakaan.