Koronanäyte on positiivinen, teillä on korona.

du-du-duu, game over.

Hetken fiilis oli juuri sellainen, kun lapsen positiivinen tulos paljastui (muiden tulokset eivät ole vielä tulleet..). Melkein kuulin sen videopeleissä käytetyn ”häviämisäänen” mikä tulee ennen ”YOU LOSE” -tekstiä.

Koko viimeisen vuoden on toiminut sen eteen, että korona ei tähän talouteen saapuisi ja boom, siinä se sitten oli.

 
Ja tiedättekö mikä oli todella hämmentävää?

Elämä jatkuu, mikään ei siinä sekunnissa muuttunut. Positiivisen näytteen antanut ei yhtäkkiä muuttunut lonkeroita heiluttelevaksi vihreäksi olennoksi tai taivas ei pudonnut niskaan. Meidän lapsella on korona, mutta silti pitää pestä pyykkiä, laittaa ruokaa ja jatkaa kaikkea normaalia.

Tämä tuntuu edelleen pääasiassa epätodelliselta. Pari kertaa olen huomannut tuijottelevani lasta, tutkivani tuttuja piirteitä ja jotenkin yrittänyt nähdä sen, että hänen elimistössään myllää – ja on jo yli viikon myllännyt – median ja maailman sekaisin laittanut virus. Toistan eilistä itseäni: mitä hemmettiä?!

Terveyskeskuksesta soitettiin tänään miten positiivisen näytteen antanut voi. Kerroin, että nenä vuotaa ulkona, mutta muuten ei mitään erikoista. Onneksi.

Huomenna varmaan selviää muiden näytteiden tulokset ja päätetään jatketaanko sairastuneen eristystä sekä pidennetäänkö muiden karanteeneja. Itse seurailen omaa jälleen tänään noussutta pientä kuumettani ja mietin mitä tässä mahtaa olla edessä. Pohdin maistuuko suklaa jotenkin tavallista rasvaisemmalta ja inkiväärijuoma miedommalta kuin yleensä.

Yksi läheinen kävi tuomassa oven taakse kasan lankoja (minulle), muovieläimiä (lapsille) ja jäätelöä (miehelle). Alkuillasta puhelin soi ja huonosti suomea puhuva mies hoki puhelimessa ”haloo, haloo, pitsa sinulle, haloo” ja pahoittelin hänen soittaneen väärään numeroon. Lopetin puhelun, mutta puhelin soi uudestaan ja mies mainitsi kälyni nimen ja meidän osoitteen. Hetkeä myöhemmin etuovelle ilmestyi kasa pitsalaatikoita ja lapset taputtivat käsiään ne nähdessään. Vanhempani kysyivät haluammeko, että he tuovat meidän perinteiseen pääsiäisruokaan ainekset ja ohjeen meidän oven taakse joku päivä. Ihanat, ihanat läheiset – nämä jutut saa meikäläisen kyyneliin.

Meillä on korona, mutta maailma jatkaa kulkuaan.

ps. En todellakaan väheksy tätä tautia mitenkään ja edelleen voin vain toivoa, että meillä oireet pysyisivät näin lievänä. Pelkään kuitenkin vähän millaisen leiman tämän taudin saaneet voivat kantaakseen saada ja haluaisin jotenkin normalisoida sitä.

Note to self: älä kirjoita julkisesti mihinkään, että et kyllä usko koronatestin tuloksen olevan positiivinen, koska se tulee kyllä ihan varmasti olemaan juuri se kerta, kun se tulos ON positiivinen.

Jep, kyllä, meidän perheessä on korona.

Ja tämä tuli kyllä oikeasti todella puskista ja puun takaa, sillä mitään tietoa mistään altistumisesta ei ole – ainoastaan se, että lapset ovat käyneet päiväkodissa ja me töissä. Muuten olemme olleet todella varovaisia ja jo viikkoja välttäneet esimerkiksi läheisten näkemistä sisätiloissa. Ollaan käyty vain pakollisilla asioilla, siellä käytetty maskeja sekä desinfioitu että pesty käsiä ohjeistuksen mukaan. No, toisaalta onneksi – eipähän olla altistettukaan ihmisiä.

Taustalla negatiiviset testitulokset, mutta sopivat oireet

Tartunta on tosiaan toisella lapsista, tosin kolmella neljästä perheenjäsenestä on ihan samanlaiset oireet. Muiden testit ovat tosiaan viime viikolla olleet negatiivisia, joten käytiin nyt tämän tartunnan selvittyä vielä testaamassa koko muu perhe uudestaan. Niitä tuloksia nyt odotellaan.

Itsellenihän tämä oli k o l m a s testi puolentoista viikon sisään. Saa katsoa onko se edelleen negatiivinen – olen seitsemättä päivää lämpöilevä, kurkkukipuinen ja nuhainen. Välillä ihoni tuntuu polttavan kuumalta, välillä tulee kylmiä aaltoja. Nivelet särkevät, esim polvet jomottavat. Monena päivänä olo on suurimman osan päivää ollut ihan normaali, sitten taas oireet alkavat uudestaan. Mutta tosiaan olen antanut jo kaksi negatiivista näytettä, eli ota tästä nyt sitten selvää..

Positiivisen tuloksen saaneella lapsella oli alkuun kuumetta, kovaa vilua ja sitten nuhaa. Nuha jatkuu edelleen, mutta kuume kesti vain kaksi päivää. Hänen eristyksensä on itseasiassa loppumassa jo ihan parin päivän päästä (mikäli nenä vain lakkaa vuotamasta), koska oireiden alkamisesta on jo niin monta päivää. Alunperinhän emme vieneet häntä testeihin, koska perheessä oli samalta viikolta jo kaksi negatiivista testitulosta ja oltiin oltu monta päivää vain perheen kesken – eipä tullut mieleen, että tartunta olisi ollut.

pysäyttävä tekstiviesti – positiivinen koronatulos tuli ensin viestillä, sitten soitettiin perään. Tässä kohtaa ei vielä tiennyt kumpi tulos on kumman testissä käyneen, siitä tieto löytyi omakannasta.

Mistä tartunta todennäköisesti tuli

Positiivisen tuloksen saanut lapsi ei ole ollut missään muualla mahdollisessa tartuntapaikassa kuin päiväkodissa. Omat testini ovat olleet negatiivisia, mies puolestaan on ollut kokoajan oireeton ja on saanut rokotteen. Eli epäilen tartunnan tulleen päiväkodista, en oikein muutakaan keksi.

Soittelin päiväkotiin tänään tästä tuloksesta. Siellä ei meidän toimesta ole altistuneita, koska lapset ovat olleet räkätautiaan sairastamassa kotona. Päiväkodissa ei ole tiedossa muita koronatapauksia, mutta siellä on useita lapsia kuulemma kipeänä. Tästä onkin tässä viimeisen puolentoista viikon aikana tullut useampi wilmaviesti. Että niitä lapsia ei sinne päiväkotiin vietäisi, kun nenät vuotavat virtanaan tai yskitään. Ymmärrän sen, että vähän räkäisen lapsen takia ei huvita jäädä pois töistä – ei itseänikään huvittanut. Mutta jäin silti, odottamaan sitä oireetonta päivää tai ainakin sitä, että nenä ei vuotaisi sisätiloissa. Ja kas, testitulos olikin yhtäkkiä positiivinen, onneksi siis ei viety lapsia päiväkotiin…

Pelottaako

Joo, vähän.

Siinä mielessä olen helpottunut, että tämä tartunta löytyi vasta nyt tautipäivänä 9., joten ei ole ehtinyt pelätä oireiden pahentumista. Lapset ovat molemmat muuten jo oireettomia, mutta nenät vuotavat vaihtelevissa määrin. Lämpöä saattaa välillä nousta, mutta se pysyttelee siinä 37 tuntumassa.

Mutta tietenkin tässä on ehtinyt miettiä, että mitä jos tästä tulee lapselle jotain pidempiä oireita. Muutoksia keuhkoihin. Este vaikka tuleville urheiluharrastuksille. Pitkäaikaissairauksia. Korona on vielä sen verran tuntematon, että varmuutta mistään ei ole, vaikkakin lapset onneksi useimmiten taudin sairastavat lievänä.

Mutta kävi mitä kävi, sille ei tällä hetkellä mitään voi tehdä. Tulos on mikä on, ja nyt vaan keskitytään toipumiseen.

Olo onkin ehkä lähinnä vähän epäuskoinen. Korona, meillä, mitä hemmettiä! Kyllähän riskin on koko ajan tiedostanut, mutta tuntuu se silti oudolta, kun oman perheen kohdalle osuu – varsinkin kun tartunnan lähde on tuntematon. En oikeasti yhtään uskonut, että testitulos olisi ollut positiivinen, vaikka kuinka olisi ollut sopivat oireet. Ja nyt en meinaa uskoa, että muulla perheellä tulos olisi negatiivinen. Todella jännä nähdä mitä tuloksia parin päivän sisällä tulee.

Pyyntöni muille

Pyyntöni muille on se, että menkää oikeasti niihin testeihin lievistäkin oireista. Olen viime aikoina kuullut ihan tarpeeksi monta tarinaa siitä miten korona löytyy tyypiltä, jolla yhtenä iltana särki pää. Lapselta, joka vain aivasteli. Aikuiselta, jolla oli yhtenä aamuna kurkku vähän kipeä. Jos nämä jää huomaamatta, niin sitten ne kulkeutuu eteenpäin muille, kuten esimerkiksi meidän perheelle.

Myönnän, että turhauttaa se, että ollaan tehty kaikki niin oikein kuin ohjeistusten puitteissa voi tehdä. Silti meidän perheeseen tuli korona. Toisaalta helpottaa tietää, että ei oltaisi tätä oikeastaan voitu estää – teimme kaiken oikein ja silti ollaan tässä. Syyllisyys lapsen tartunnasta voisi olla eri mittaluokassa, jos se johtuisi vaikka omasta piittaamattomuudesta. (Toki arvatkaa vaan, onko käynyt mielessä, että jos en olisi mennyt töihin, ei lapset olisi ollut päiväkodissa, eikä tartuntaa ehkä olisi.. Mutta koska tästä ajatusketjusta ei seuraa mitään hyvää, niin en aio upota siihen sen enempää. Eipä tehtyä tekemättömäksi saa.)

Mutta pysykää terveenä, noudattakaa rajoituksia ja yrittäkää jaksaa tätä kaikkea.

Ja pitäkää peukkua, että täällä ei kukaan sairastu vakavammin.