ohje: saaristolaislimppu ja piparikupit

Hellurei täältä hulinan keskeltä! 

Mulla oli alunperin idea, että pidän tämän viikon todella rauhallisena, että voin vauvan päiväuniajat rauhassa leipoa ja puuhata synttäri- ja joulujuttuja valmiiksi. No, jotenkin en taas osannut pitää kalenteriani vapaana ja päädyin sekä maanantaina että tiistaina kaverien luo kyläilemään. Hyvää seuraa ja toisessa paikkaa vielä koiranpentu, minkäs teet! Eilen meillä sen sijaan oli neuvolassa influenssarokotus ja sillä reissulla jotenkin eksyin meidän lähellä olevaan sisustuskauppaan. Kuka olisi uskonut, että kun muuttaa ns. pikkukaupunkiin ja vieläpä sen pienehköön kylämäiseen sivuosaan (olipa hieno kuvailu, heh), päätyisi asumaan ihan lähelle pientä suloista sisustuspuotia? Siellä haahuillessa unohtui täysin leipomiset ja sanotaanko vaikka niin, että onneksi tällä viikolla tuli veronpalautukset, koska muuten mun talouteni olisi voinut ottaa vähän osumaa tästä reissusta.. Muuttaminen silloin, kun tulot on ihan olemattomat (338,34 euroa, kaivelee edelleen..) on vähän huono kombo, koska tätä kodinlaitto-himoa on vaikea tyydyttää.. 

No mutta, ajankäytöllisesti homma on mennyt vähän metsään, mutta muuten etenee ihan kivasti.

Tänään onneksi mun leivontaprojektini on ollut siinä mielessä helpompi, että reseptiin kuuluu paljon odottelua – tein nimittäin saaristolaislimppua, jonka valmistusaika taitaa kaikenkaikkiaan huidella lähempänä neljää tuntia pitkän kohotus- ja paistoajan takia. Mutta huoli pois, muuten resepti on todella simppeli!

Tämä resepti on kulkeutunut mulle mun työpaikalta, jonka ensimmäisellä jouluaterialla taivastelin, kun oli niin hyvää leipää. Meillä on ihanasti oma kokki talossa, eikä ruoka tule mistään kauempaa, joten reseptiä oli helppo lähteä kyselemään. Sen enempää en tämän reseptin alkuperästä tiedä, mutta mulle tämä on jäänyt ihan luottoreseptiksi ja nyt useampana jouluna (ja vähän ympäri vuotta itseasiassa) oon tehnyt leipäni tämän mukaan. Mun kannalta ehdoton plussa on, että käsiä ei tarvitse sotkea taikinaan lainkaan, koska atooppinen ihoni ei siitä juuri pidä. Lisäksi resepti on vegaaninen!

IMG_8355.JPG

SAARISTOLAISLIMPPU (3 kpl)

1 litra appelsiinimehua

2 pkt hiivaa (50 g/kpl)

1 rkl suolaa

3 dl siirappia

3 dl vehnäleseitä 

3 dl kaljamaltaita (tuoppi)

3 dl karkea ruisjauhoa

10-12 dl vehnäjauhoja

Lämmitä mehu kädenlämpöiseksi ja lisää siihen hiiva, suola ja siirappi. Lisää nesteeseen leseet, kaljamaltaat ja ruisjauhot voimakkaasti sekoittaen. Alusta taikinaan lopuksi vehnäjauhot. Jätä taikina löysäksi.

Jaa taikina voideltuihin leipävuokiin. Anna leipien kohota vuoissaan n. 1,5 tuntia lämpimässä paikassa. 

Lämmitä uuni 175 asteeseen. 

Paista leipiä uunin alaosassa ensin tunti. Ota leivät uunista ja voitele leipien pinnat siirappivedellä (1/3 siirappia, 2/3 vettä). Jatka sitten paistamista vielä puoli tuntia. Paistoaika siis yhteensä 1,5 tuntia.

Ota leivät uunista ja voitele ne vielä siirappivedellä. Kumoa leivät (leivinpaperille, siirappi tahmaa), peittele leivinliinalla. 

Nämä leivät kestävät hyvin pakastamisen ja sopivat myös mainiosti esimerkiksi joululahjaksi voipaperiin kääräistynä :3 

 

Lisäksi vinkki instastoryssani kyselyitä herättäneisiin piparikuppeihin. Itse täytän kupit aurajuustolla, päärynällä ja viikunahillolla, mutta huvittaisi koittaa myös jotain jouluista rahkaa näistä kupeista syötynä. 

IMG_8356.JPG

Piparista saa kupin helpoiten paistamalla piparit pellillä väärinpäin olevan muffinivuoan päällä – näppärää! Silikonista muottia ei tarvitse mitenkään voidella tms. ennen paistamista. Paistoaika on myös minuutin tai kaksi pidempi kuin normaalisti pipareissa (tai ainakin meidän uudessa uunissa näin). Kupin pitää muistaa antaa jäähtyä hetki ennen irrottamista, jotta muoto pysyy hyvänä. Täytteitä ei myöskään kannata hirveästi ennen tarjoilua kuppeihin laittaa, tai muuten kupit pehmenevät. 

Ihania jouluisia herkutteluhetkiä! 

Hyvinvointi Ruoka ja juoma Liikunta DIY

joulun odottelun fiilistelyä + lahjavinkki turkulais(mielis)ille

”Olisipa jo joulu”, huokaili pikkuveljeni tässä yhtenä päivänä. 

Mietin asiaa hetken ja totesin sitten, että onneksi ei ole! Eikä tämä toteamus johdu siitä, että jouluvalmisteluni olisivat täysin kesken (ovat ne), hukkuisin vauvan synttärivalmisteluihin (hukun kyllä) tai koska en pitäisi joulusta (raaaaakastan rakastan rakastan!). Vaan ihan vain siitä, että tämä joulukuu on mielestäni ihan kutkuttavan ihanaa aikaa! 

On maailman parasta pikkuhiljaa siivota (ah, tänä vuonna hyvin minimaalista siivoamista, koska muutimme vasta ja tavarat ovat vielä pysyneet melkolailla paikoillaan) ja koristella kotia joulua varten. Hakea se kuusikranssi etuovelle, kieputtaa jouluvaloja sinne sun tänne ja kaivella kaapista pikkuhiljaa vanhoja olkikoristeita ym. Sitten kun vielä lisää koko maku- ja tuoksumaailman tähän. Kuusen tuoksua, pipareita, luumuhilloa, juustoja, glögiä, punaviiniä ja monenlaisia suklaita. Täydellistä! 

Pimeä vuodenaika on kuin tehty kaikenlaiseen kotoiluun ja hyggeily-mysailu-käpertymiseen. 

Ja jotenkin rakastan jopa joululahjojen hankkimista. Tänä vuonna olen todella tyytyväinen joihinkin lahjohin, toiset taas ehkä kaipaavat vielä vähän kehittämistä ja joistakin ei ole pienintäkään hajua. Yritämme välttää ostohysteriaa, kuluttamista ynnä muuta, joten lahjoissa panostamme itse tehtyihin ja kestäviin asioihin. Tai vaihtoehtoisesti pois syötäviin tai juotaviin. Asioihin, jotka oikeasti tulevat käyttöön tai joilla on tunnearvoa. Olemme myös perheelle asettaneet rajat lapsen lahjomista ajatellen; vain yksi lahja per ihminen – sekin on jo aikamoinen tavaravuori, mistä olen vähän kauhuissani.. 

IMG_8223.JPG

Viikonloppuna olimme miehen kanssa kahdestaan kaupungilla hoitamassa näitä jouluhankintoja vauvan ollessa isovanhemmilla hoidossa. Oli kyllä valehtelematta kovin näppärää kulkea ilman lastenrattaita kaupungin joulutungoksessa. Ja ihana taas päästä ihan kahdestaan liikenteeseen. Sateisesta säästä huolimatta fiilistelin täysillä Turun Teatterisillalla olevia kuusia ja Hamletin äänimaailmaa, ah! Välissä piipahdimme myös miehen kanssa kahville. Koska ihmismassat alkavat kuitenkin aina loppujen lopuksi tökkiä, ehdotin Cafe Qwenseliä, joka mainostaa olevansa Turun salaisin (ja ihanin) kahvila. Salaiselta paikka tuntuikin, kun Linnankadulta pujahti apteekkimuseon tunnelmalliselle sisäpihalle. Tuntui uskomattomalta, että vain korttelin päässä kaupungin ydinkeskustasta on säilynyt sellainen paikka (varsinkin kun ottaa huomioon Turun taudit ynnä muut). Qwensel oli kyllä tuohon hetkeen ihan nappi valinta; tunnelma oli juuri oikea joulufiiliksen takaamiseksi, ihmisiä oli kourallinen ja kahvia oli ihana kaataa kuparipannusta pikku kuppiin. Suosittelen tätä kyllä lämpimästi! 

IMG_8214.JPG

IMG_8210.JPG

IMG_8212.JPG

Täällä luultavasti melko hiljaista loppuviikon, kun käynnistän kunnon leipomis- ja koristelu-pajan lauantain synttäreitä varten. Jouluista ja rauhallista viikkoa kaikille!

 

ps. Turkulaisille ja turkulaismielisille esimerkiksi joululahja-vinkiksi; Sammakon kirjakauppa myy kauniita Turku-seinäkalentereita! Ihana Turku <3

IMG_8231.JPG

 

Suhteet Oma elämä Mieli Höpsöä