”Onko se mies väkivaltainen? Sulla on verta korvassa.”
Silloin kun perustin tän blogin, mainitsin, että pidin täällä aiemminkin blogia. Löysin sen postaukset (kevyet 87 sivua wordissa pienen pienellä präntillä, oho!) ulkoisen kovalevyn kätköistä.
Huomasin samalla, että nythän on vuosipäivä. Tuntuu uskomattomalta, että tästä tekstistä on vasta kolme vuotta ja noista tapahtumista neljä. Miten pitkän matkan sitä onkaan tullut.
”VUOSI
20.10.2015 06:48
Aamubussipostaus..
Tänään tulee vuosi siitä, ku jätin Rn.
Tuntuu ihan hullulta, et vuosi sitten tänä päivänä heräsin vielä sen vierestä. Kuumeisena, silmät turvonneena edellisen illan itkemisestä. Lähetin sen töihin vakuutellen, että kyllä tästä taas selvitään, ja sen lähdettyä varasin itelleni lääkärin. Lääkärissä romahdin jollekin opiskelijalle, lääkäri itse puhu taempana puhelimeen. Kerroin, että mun poikaystävä on kamala, kontrolloiva, tuntuu etten saa henkeä. Lääkäri lopetti puhelun ja otti tilanteen haltuun. Se teki tutkimuksen mun kuumeen takia ja katsottuaan mun korvaan, katso se seuraavaksi mua silmiin vakavana.
”Onko se mies väkivaltainen? Sulla on verta korvassa.”
Sain vain nyökättyä ja aloin itkeä entistä enemmän. Lääkäri totes, että nyt meet kotiin, pyydät jonkun hakemaan sut ja lähdet. Ettei käy pahemmin.
Menin kotiin, soitin töihin, sain koiran hoitoon. Pakkasin itkien, mutta päämäärätietoisesti. En tiennyt mihin aikaan R pääsee töistä, tarkistin kelloa koko ajan paniikissa. Illalla olin lapsuudenkodissa siskon huoneen sängyssä tuijottamassa eteeni tajuamatta mitään.
Seuraavat kolme kuukautta oli jatkuvaa selviytymistaistelua. Muistan sen pelon, joka sai mun hengen salpautumaan silloin lähes päivittäin.
Lääkäri kirjoitti mulle noina kuukausina lähetteen, minkä teksti tuntui olevan jonkun toisen elämästä:
”Taustalla vajaa vuoden mittainen, erittäin traumaattinen seurustelusuhde missä vastapuoli ilmeisen narsistinen, manipuloiva, erittäin kontrolloiva, fyysistä väkivaltaa käyttävä. Suhde aiheuttanut siitä irtaantumisen jälkeen tutkittavassa voimakasta ahdistuneisuutta, pelkotiloja, syömis- ja unihäiriöitä. Edellä mainitut oireet jatkuvat edelleen intensiteetiltään vaihdellen.”
Nyt tuntuu uskomattomalta, että selvisin siitä kaikesta. Mulla on työ, koti, koira, mun tukena olleet ystävät, rakas perhe ja ihana ihana V. Oon paljon vahvempi kuin ennen Rää. Se muutti mun tapaa ajatella, tapaa suhtautua asioihin.
Oon yhä välillä vihainen, surullinen ja katkera. Joskus tekis yhä mieli päästä puhumaan sille suu puhtaaksi.
Mutta en aio tehdä sitä.
Se ei kuulu enää mun elämään ja hyvä niin. Selvisin.”
Julkaisen tämän siksi, että haluan sanoa tämän:
Jos olet suhteessa, jossa vastapuoli on tuota edellä mainittua, tai epäilet, että saattaa olla: Lähde. Lähde heti.
Siitä selviää.
