kohta kodittomat
(Varoitus: kirjoittaja on nukkunut viime yönä todella vähän, tehnyt tällä viikolla isoja päätöksiä elämänsä suhteen ja on kaikesta hyvin hämillään. Lue omalla vastuulla)
Torstaina ajoimme kotikaupungista kohti mökkiä. Kello oli kuuden kieppeillä ja väreissä näkyi aavistus loppukesästä. Tai sitten se oli haikeutta mielessäni.
Vauva nukkui takapenkillä ja mies vieressä. Radio soi hiljaa ja tajusin, että itketti.
Mies havahtui, huomasi ilmeeni ja ihmetteli. Kerroin, että hassu olo. Tavallaan itkettää ja surettaa, toisaalta tuntuu jotenkin oikealta. Että näin tämän nyt kuuluukin mennä. Mies oli samaa mieltä. Silitti niskaani ja lupasi, että hyvin tämä kaikki päättyy.
Ei olla yli kolmeen viikkoon nukuttu kotona. Kodista puhuminenkin tuntuu nyt vähän hassulta, kun ei siellä tosiaan ole muuta tullut tehtyä, kuin haettua postit ja siivottua.
Ollaan myymässä meidän asuntoa (pikkuhiljaa, tässä on vähän juttuja vielä selvitettävänä)…
ja meillä ei ole uutta kotia vielä.
Hetken aikaa jo luultiin, että nyt se löytyi, mutta kun välittäjältä alkoi kysellä tarkempia kysymyksiä niin koko välittäjä katosi kuin pieru saharaan – näin kauniisti sanottuna.
Eli, meistä on tulossa kodittomia. Tavallaan ainakin, näillä näkymin ollaan muuttamassa mökille. Odottamaan kotia, miettimään missä se voisi olla.
Tuntuu ihan hullulta. Oikealta. Kamalalta. Mielenvikaiselta.
Näen jo itseni seisomassa talven vesilätäkössä, huutamassa metsään – ilman, että kukaan kuulee. Tai no, vauva kuulee ja todennäköisesti säikähtää. Eli täytyy pitää huudot sisällä.
Ettei tämä liian synkältä kuulostaisi, niin listaan tähän (omaa mieltäni) nostattamaan viime päivien plussat
+ hilloprojekti; purkit on, hillosokeri on, marjatkin melkein jo poimittu – kohta keitetään!
+ ylipäätään sadonkorjuu; mustaherukkapiirakka on jumalaista!
+ vauva on oppinut peruuttamaan. Ensi töikseen se peruutti penkin alle ja alkoi hysteerisesti itkeä. (Vauvalla on muutenkin vähän hysteerinen ja dramaattinen vaihe menossa. Mistä lie oppinut, kun tätä äidin dramaattista vuodatusta lukee :–D)
+ ilma on muuttunut raikkaammaksi ja vähemmän paahtavaksi. Helle on tiettyyn pisteeseen asti ihanaa, tuollaisena tämän kesän kaltaisena se saa miettimään ilmastonmuutosta, muovilauttoja ja kaikkea mikä ihmisissä on vikana. (Hups, mihin se positiivisuus katosi. Vedetääs yli… mutta totta kyllä, niin totta.)
+ talon viereen omenoita syömään tullut peura pikku bambinsa kanssa!
+ rakkautta loputtomiin asti jakavat koirat. Vauvaa nukuttamassa ollessa oli hauska kääntyä takaisin mökkiä kohti ja huomata, että iso valkoinen labradori seuraa häntä heiluen.
+ ilmanlämpöpumppu.
+ rehti ja rehellinen toiminta! Joskus sillä voi olla kovat seuraukset, mutta ainakin tietää toimivansa silti oikein.
+ sisko miehineen tulee ensi viikolla Suomeen ja tänne maalle meidän luo!
+ piirsin ja maalasin pitkästä aikaa, mihin ihanaan flow-tilaan sitä voikaan päästä.
+ päivät, jolloin ei tarvitse ajaa mihinkään.
+ ystävät, jotka jaksaa piristää ja tsempata, että kaikesta selviää
+ se, että asioilla on tapana järjestyä.
