Ettei nyt ihan virheellistä kuvaa anneta tästä meidän arjesta, niin kerronpa vähän tästä aamusta. 

Bebe heräili 5:20 ja sai maitoa. Sen sijaan, että se olisi onnellisesti huokaissut ja jatkanut uniaan, jatkui pinnasängyssä wäh-wäh-wäh ja kova kahina. Sinnikkäästi makasin silmät kiinni, pää tyynyssä ja ajattelin, että kyllä se kohta jatkaa unia. Vauva tuntui puuhaavan ihan tyytyväisenä, joten yritin itse edes pysyä raukeassa tilassa silmät kiinni. Wähinän muuttuessa itkuksi oli pakko nousta tarkistamaan tilannetta. 

Vauva makasi pinnasängyssä vatsallaan, poikittain, jalat reunapehmusteen alta pinnojen väliin tungettuna. No jopas, tämä oli uutta. 

Nostin pienen parisänkyyn viereeni ja se innoissaan iski itseään nyrkeillä vatsaan, koska k-i-v-a-a äitikin heräsi!  

Kuin ihmeen kaupalla, 6:20 vauva alkoi haukotella (kyllä, pysyimme sängyssä tähän asti, koska ah niin pehmeää ja lämmintä ja mukavaa ja ommomom). 

Seitsemän tienoilla heräsin siihen, että tömpstömpstömps kuuluu makuuhuoneen ovelta. Miehen siskon koira oli saapunut viettämään päivää kanssamme. Vauva ihme ja kumma ei herännyt tähän. Kuuntelin, kun koira ”nukkumisestani” pettyneenä häipyi kohti eteistä. Kuulin sen rysäyttävän oven kuistille auki ja rukoilin mielessäni, että ulko-ovi olisi laitettu lukkoon. Hetken kuulostelin hiljaisuutta, yritin pysyä unitilassani, mutta lopulta oli pakko kipittää tarkistamaan tilanne. Koira makasi masentuneen näköisenä kuistilla ja ulko-ovi oli lukossa, huh! 

7:50 alkoi seuraava haaste.

Oma rakas lyttynaamani pyöri jaloissa pissahätäisenä, kun yritin taiteilla j a t k u v a s t i kääntyilevälle vauvalle puhdasta vaippaa päälle ja rasvata sen ihottumaisia raajoja. 

Mies saapui sopivasti yövuorosta ja ilmoitti menevänsä nukkumaan, kun on niin mukavan raukea olo. Fiksusti, toisen yövuoron täysin mielestäni ulos sulkien tuhahtelin ja olin marttyyrina, koska itselläni oli edessä koirien ja vauvan hoito ennen oman aamupalan ajatteluakaan. 

Tuijotin tuvassa kahta sekopäistä koiraa, sitterissä sätkivää ja kiljahtelevaa vauvaa sekä tyhjää kahvinkeitintä. Olisin halunnut muuttaa tilanteen Sims-peliksi, iskeä tilanteen pauseen ja ohjelmoida itselleni tehtävät.

1. Laita puurovesi kiehumaan

2. Päästä vain oma koira ulos, koska hoitokoira karkaa pihasta ja se palaa takaisin rapaisena ja täynnä punkkeja, eikä sille ole nyt aikaa.

3. Nappaa 40 kiloinen puskeva hoitokoira kiinni ovelta. Varovasti, koska sillä on nivelrikko.

4. Ota oma koira sisälle. Jätä hoitokoira kuistille, koska kohta nro kuusi.

5. Lisää kiehuvaan veteen puurohiutaleet.

6. Anna omalle koiralle ruokaa ja katso, kun se kiertelee sitä aikansa ennen kuin alkaa syödä.

7. Sekoita puuroa ettei se pala pohjaan.

8. Yritä pelastaa omituiseksi klimpiksi mennyt puuro.

9. Rauhoittele vauvaa, joka kiljuu jo hermostuneena, koska puurossa kestää.

10. Lataa kahvinkeitin puuroklimpin jäähtymistä odotellessa.

11. Yritä saada vauva syömään omituista puuroklimppiä. Kesto: reilusti yli puoli tuntia.

12. Muista toisen koiran olevan kuistilla ja hae se sieltä. 

13. Estä koiria syömästä puuroklimppiä. Varovasti, koska nivelrikko.

14. Tuijota haaveillen kahvinkeitintä. 

15. Luovuta puuroklimpin suhteen ja laita vauva leikkimatolle. 

16. Vauva kääntyy ympäri, heiluu hetken vatsallaan ja puklauttaa puuroa leikkimatolle. Siivoa se ennen koiria. 

17. Päätä, että perkele, nyt on oikeus ottaa kahvia. 

18. Juo kahvia ja nauti siitä, että koirien katsominen viihdyttää vauvaa. 

Olen ehkä vähän outo, mutta joskus todella väsyneenä ja varsinkin vauvan ollessa (pienen) pieni oli helpompi ajatella vauvan hoitoa simsin ja sen tarvepalkkien kautta (kyllä, entinen sims-addikti täällä). Melkein pystyin näkemään sen pään päällä leijuvan väriä vaihtavan hyrrän, vihreänä, keltaisena, punaisena. Nälkä, rakko, hygienia, sosiaalisuus, hupi ja energia, missä mennään? 

(Tekijänoikeussyistä kerrotaan, että kuva täältä. Olipa muuten vaikea googlata kuva tästä aiheesta, kun en kohmelo-aivoillani saanut yhtään päähäni miksi noita palkkeja oikeasti kutsutaan.)

Tällä hetkellä niin koirilla ja allekirjoittaneella on palkit pääosin vihreällä. Vauvan rattaiden päälle pystyy kuvittelemaan sen hyvinvointihyrrän hyppimään koko ajan vihreämpänä, kun energiapalkki nousee kohisten. Joinain päivinä sitä naurattaa, että musta on tullut tällainen vähän sekopäinen tyyppi, jonka hiukset sojottaa ties mihin ja silmät hakeutuu kaihoten kahvinkeitintä kohti, samalla kun yritän viivasuiselle lapselle tuupata klimpiksi mennyttä puuroa suuhun ja kuvittelen tilanteen olevan tietokonepelistä. Apua :—D