Vajaa viikko kotona kaupungissa on sisältänyt monenlaista, muun muassa:

Ympäri keittiötä lentäneet hienonnetut kaurahiutaleet, kun fiksuna irrotin blenderistä pohjan. 

27 asteisen makuuhuoneen ja yhden vanhempien lainaksi lupaaman tuulettimen.

Yhden vanhemmille unohdetun tuulettimen.

Yhden syödyn vohvelin ja yhden katuun pudonneen jäätelön.

Monet vauvan huonosti nukkumat päiväunet, mutta useamman hyvän yön.

Kaksi käytyä asuntonäyttöä, monta tuntia asuntojen selausta. 

Nolla tehtyä tarjousta asunnoista.

Ensimmäiset suomalaiset mansikat.

Yksi valtava punkki putosi koirasta. Siis v a l t a v a. Musta koira ja mustat punkit, tuhottoman huono yhdistelmä. Oksettavia, hyi. 

Monta vaateliikettä, ei yhtään ostettua vaatetta. 

Tosin yksi mieltään muutteleva morsian ja lennosta vaihtunut kaasomekko (pus!)

Kolme ostettua lahjaa. Kaksi jo annettua.

Isän synttärit ja sinne leivottu ja siellä myös kokonaan tuhottu raparperipiirakka.

Yhdet hajonneet raybanit. (miksi miksi miiiiiiksi kaikki hajoaa mun lähellä koko ajan!)

Yksi neuvolakäynti ja hysteerinen vauva. Nolla onnistunutta vauvan rauhoittelu yritystä hoitohuoneen puolella. Yksi välittömästi onnistunut rauhoitteluyritys odotushuoneen puolella. Tietenkin.

Yhdet leikkitreffit.

Yksi onnistunut uv-teltan kasaus. Alan olla jo aika pro. Tsup ja tsap ja sinne meni teltta kuljetuspussukkaan!

Kolmet kestityt vieraat (hyvä tapa tuhota viimeiset miehen synttärikakun jämät!)

Kuten jo aiemmin sanoin, onhan tämä kaupunkikin aika ihana. Mutta valehtelisin, jos väittäisin, että mieli ei ole hinkunut maalle koko viikon ajan. Juu, onhan se näppärää, että kävelee kaupungin keskustaan alle vartissa, asuen kuitenkin niin, että ikkunoista näkee vain idyllisiä puutaloja ja kirkon tornin. Mutta silti. Mieli hinkuu maalle! Tai edes vaikka pikkukaupunkiin. Mitä mulle oikein tapahtuu?

ps. Niin ja paljon kukkia ja muita ihania yksityiskohtia myös bongailin ympäri kaupunkia. Ehkä yksi lempi harrastuksista koiraa ulkoiluttaessa/vaunulenkeillä/muuten vaan kävellessä on erilaisten pienten yksityiskohtien etsiminen. Tässäkin kaupungissa on taloissa vaikka millaisia upeita yksityiskohtia! Ja kukat nyt erilaisissa muodoissa on muuten ihania, flowerpower!

pps. Tykästyin tähän Mira Luodin vetoon jotenkin kovasti! En ole koskaan tainnut katsoa kokonaista jaksoa Vain elämää, mutta usein katson jälkeenpäin tiettyjen artistien (molemmat PMMPn mimmit ja tietty Terhi Kokkonen, ah!) vetoja ruudusta.