äitiysloma karkkia – tai mudcake jäätelöä
Tässä on viimeiset pari päivää taas eletty sellaista hattara höttöä, että en kestä. Tä on kai sitä äitiyslomailua parhaimmillaan!
Eilen oltiin koko perhe koira mukaanlukien ulkoilemassa merenrannassa. Koira juoksi hepuloiden autiolla hiekkarannalla, vauva nukkui lähes koko reissun (auton takapenkki imetys lähtiessä check!) ja mies raaputti puiseen penkkiin meidän etukirjaimet sydämen kera. (Imetysaivo hoi, onko etukirjain sana? Etunimen ensimmäinen kirjain? Hoho, aikamoista pahveilua kyllä välillä, anyway, pointti ymmärrettävissä :D)
Tänään vauva oppi aamupäivällä kiljumaan ja nauroi makeasti päälle. Ennen aamupäikkäreitä aika kuluikin sitten kiljuen ja nauraen.
Vauvan nukkuessa päikkäreitä hankin vahingossa topista rusketusrajat. Kyllä, topista! Meidän talon edessä on niin kuuma, että pystyi nakuilemaan tuolla tavalla. Samalla aiheuttaa pelon vauvan keittämisestä rattaisiin (jos TISiä on uskominen, rosmariini voisi olla tähän hyvä mauste)
Iltapäivällä kärsin päänsärystä ja tajusin lopulta sen liittyvän kahvin puutteeseen. Monen vuoden tauon jälkeen oon onnistunut kehittämään taas kahviin riippuvuuden, aijai. Aurinkoisen kelin innottamana pakkasin vauvan rattaisiin (mietittyäni ensin pääni puhki, että mitä sille kuuluu pukea päälle mittarin ollessa +20 asteessa) ja rullailtiin jäätelökioskille. Lattemammailua kesämeiningissä, mudcake jäätelö oli hävyttömän hyvää.
Huomenna luvassa kaverin kanssa kahvittelua ilman vauvaa, ensi viikolla kampaaja ja treffipäivä miehen kanssa. Kiinteiden aloitus on suunnitteilla tulevalle viikonlopulle ja sitä odotetaan miehen kanssa jännityksellä ja kihisevällä mielenkiinnolla (miten ajatus porkkanasoseesta voikin aiheuttaa tällaisen reaktion? :D)
Oon niin onnellinen, että pelottaa.