Miehen kanssa pussataan ja ne lähtee risteyksessä eri suuntaan. Mies ja rattaat katoaa nurkan taakse. Okei, ei paniikkia.

Korttelin päässä alkaa tuntua jo melkeen hämmentävän normaalilta. Tässähän minä kävelen, ilman rattaita, ilman hoitoreppua – ihan vaan minä ja pieni käsilaukkuni, damdidam! 

Mitäs sitä piti ostaa? Housut ja jotain paitoja. Niin aivan, imetystoppeja, koska olen äiti ja imetän. Voi vauva. Ei, älä ajattele vauvaa. 

Ensimmäinen vaateliike. Uu, onpa kivan näköisiä vauvan vaatt.. Ei! Ei vauvanvaatteita!

Löysin uudet farkut ja kerroin avuliaalle myyjälle, että olen ensimmäistä kertaa ilman vauvaa shoppailemassa. Juu, olen se nainen, joka ei voi olla kertomatta. Pöljä.

Kas, finlaysonilla on kaikki lasten tuotteet -20%. Ooh, vauvan lakanat. Kuljen lakanapaketin kanssa liikettä ympäri. Eieiei, ei vauvalle tavaraa. Vien paketin pois ja myyjä katselee minua. Olisikohan näillä vauvalle huppupyyhettä? Eiiiiiii, ulos liikkeestä. 

Imetystopit löytyvät, ostan koossa XS – ihme koko luokitus, koska en todella ole millään logiikalla mielestäni kokoa XS. Uudet farkutkin oli M. Alan miettiä minkä mallinen kroppa oikein on, mutta totean, että parempi olla ajattelematta asiaa. 

Vielä villatakki mukaan toisesta liikkeestä.

Laitan miehelle viestin, että ilmoittelisi, kun ovat vaunuilemasta kotona, että osaan vähän suhteuttaa sitä omaan aikatauluun. Miehen kanssa käydyssä keskustelussa on viimeisin aiemmin lähetetty viesti kuva vauvasta. Aaaaarggh, ikävä iskee päälle hullulla voimalla. Mikä on tämä olo? Valehtelematta hetken aikaa syke tuntuu pomppaavan ja ahdistaa. Vauva on jossain enkä ole sen luona.

Keskityn hetkeksi ajattelemaan, että kaikki on täysin hyvin. Vauvalla ei ole isänsä kanssa yhtään mitään hätää, eikä minulla yksin. Tunne pääsi täysin yllättämään, koska ennen sitä oli olo ollut ainakin omasta mielestä normaali. 

Mies kuittaa kaiken olevan hyvin ja otan suunnaksi kahvilan. 

Kahvin ja croissantin kanssa suuntaan nurkkapöytään. Lueskelen Stockan lehteä ja mainostan puhelimella ihmisille olevani yksin liikkeellä – pic or it didn’t happen, heh. 

Vietän kahvilassa rauhassa aikaa ja mies käskee istua ja olla rauhassa. 

Titidiii, mitäs sitä sitten tekisi? 

Kierrän vielä pari kirjakauppaa ja lopulta totean, että lompakko ei kestä enää enempää shoppailua eikä täysin päämäärätön pyöriminen tunnu järkevältä.

Kortteli ennen kotia mies kertoo viestillä vauvan yhä nukkuvan. Siis mitä? Olen ollut yli kaksi tuntia poissa ja vauva on vetänyt sikeitä koko ajan. Vauva ei siis ole edes voinut tajuta, etten ole kotona. Ei tunnu järkevältä kääntyä enää takaisin kaupunkiin päin, joten kävelen kotiin. 

Vauva nukkuu edelleen. Esittelen (hurjan kiinnostuneelle) miehelle ostoksia. Pumpattu maito on koskemattomana odottamassa uneliaan käärön heräämistä. 

Vauva herää, jee! Mies ruokkii vauvan pullosta ja minä vaihdan tutut ja turvalliset college-housut jalkaan. Hyppelen vauvan lähettyvillä ja heti kun mahdollista, nappaan sen syliin. Nuuskin pientä päätä ja pussailen. Vauvaa naurattaa. Iiiiiiiihana pieni lämmin pullukka. 

Tajuan, että tissit tuntuu räjähtävän. Aivan, tämmöinen pikku käytännön asia unohtui erossa olon suhteen. Pumppaan maitoa pakkaseen – seuraavaa äidin omaa aikaa odottamaan.

Jossain kohtaa äitiyden alussa mulla oli välillä hyvin vahvasti olo, että en tee mitään muuta kuin istun sohvalla/sängyllä/nojatuolissa ja imetän. Imetän imetän ja imetän. Tuntu, että mun ainoa funktio oli ruokkia lasta ja et mulla ei ollut suunnilleen muuta arvoa kuin tissit mistä tulee maitoa.

Siitä vaiheesta ja niistä olotiloista ollaan onneksi päästy pitkälle, enkä tällä hetkellä usko, että edes mahdollisesti pian koittava 3 kuukauden tiheän imun kausi saisi mua ihan niin turhautuneeksi kuin mitä jossain vaiheessa alkuvuodesta hetkittäin olin. 

Luulen että pian ongelma voi olla jopa siinä, että saisi vauvan keskittymään syömiseen tarpeeksi. Nytkin vauva pullautti rinnan suustaan  ihan siksi että voi välissä kertoa gä-gä-äää ja hymyillä riemuisasti takaisin, kun mua alkoi tämä välipuheenvuoro naurattaa. (Joo puolet varmaan päivityksistä on kirjoitettu vauvan syödessä rinnalla silmät kiinni :D)

Mutta katsellessani bookbeatin luettujen kirjojen listaa, tajusin, että niiden imetysmaratonien aikana on tullut monenlaista tehtyä.

Tein tällaisen pienen tilaston, ylipäätään vauva-arjesta. Kaikki ei siis suinkaan ole imetyksen ohessa tehtyä – varsinkaan noi alkoholi jutut, höhöö.

Vauvan synnyttyä olen..

… lukenut tai kuunnellut 12 kirjaa. Tai 13, jos laskee sen, että olen lukenut vauvalle ääneen Hanhiemon Satuaarteen. 

… katsonut 3 kautta Greyn anatomiaa ja kaksi kautta Hart of Dixietä sekä monta elokuvaa (apua)

… kutonut 5,5 aikuisten sukkaa ja 2 vauvan sukkaa. 

… juonut muutaman häistä jääneen Bulmersin ja pari lasia viiniä. 

… käynyt kerran yksin saunassa ja kahdesti miehen kanssa. 

… ollut kerran liikkellä ilman vauvaa, jos koiran lenkityksiä ei lasketa. 

… tavannut kavereita tai perhettä 50 päivänä (joo laskin :D)

… mökkeillyt vähän vajaa 3 viikkoa.

… juonut triljoona kuppia teetä ja syönyt vähintään yhtä monta munkkia/kakkupalaa/donitsia.

… edellisestä kohdasta huolimatta, tiputtanut reilut 13 kiloa. (tosin raskauden aikana menettänyt varmaan kaiken lihasmassan)

… tavannut mun äitiä useamman kerran viikossa viikottain. 

… käynyt kerran mun työpaikalla. 

… nukkunut keskimäärin 8 tuntia per yö (arvio), tosin viettänyt sängyssä keskimäärin 11 tuntia per yö, eli kyllä siellä on valvottukin. 

… vaunulenkkeillyt kymmeniä kilometrejä. 

… katsellut asuntoja varmaan useamman tunnin edestä. Aina tullut siihen lopputulokseen, että tulee olla tosi vaikeeta löytää nykyistä asuntoa parempaa vaihtoehtoa. 

… käynyt kymmenisen kertaa ostoksilla vauvan kanssa. Ollaan ostettu mm. miehelle valmistujaislahja, naapurille suklaata kiitokseksi kantovälineiden lainasta, kaverin koiralle synttärilahja ja paljon teetä kauppahallista. 

… käynyt kerran vauvahierontakurssilla. 

… meikannut pari kertaa viikossa ja lakannut kynnet pari kertaa. Viimeisin lakkaus tuntui jotenkin erityisen ihanalta, kun kaivoin kaapista mun joka keväisen ja kesäisen Essien tart decon. Tuli niin kevät fiilis!

… ja aika paljon kaikkea muuta pientä. 

Ennen vauvaa ajattelin, että arki onkin sitten vauvan synnyttyä varmaan vaan sitä vauvan hoitoa. Pelkäsinkin, että kadotan itseni kaikkien vaippojen ja harsojen alle. 

Alun totuttelun jälkeen on voinut todeta, että on tä vauvailu aika paljon kaikkea muutakin! 

(Tämä on mun tän hetken sukkaprojekti. En ole ikinä osannut kutoa muuta kuin perusmallisia sukkia, joten vaikka tä vähän vielä on haparoivaa, ni oon ihan huumassa, että oon oppinut tällaisen uuden taidon!)