vauvattoman nautinnot

Raskaana ollessa odotti niin paljon pientä nyyttiä syliin, vaikka toki kovasti myös jännitti, että miten sen kanssa sitten selviää.

No kyllä selviää, hyvinkin. 

Mitä nyt vauvan jo syliinsä saaneena toivoisi, että olisi nyytin perään haikailun sijaan osannut tehdä ja mistä asioista nauttia? Tässä 10 nopeiten mieleen tullutta asiaa.

  • Nukkunut totta kai. Mutta oikeastaan vielä enemmän nauttinut siitä, että sai herätä siihen, että on nukkunut tarpeeksi ja herää vain omia aikojaan. Sai maata rauhassa lämpimässä sängyssä aamuvalon tulviessa sisään kattoikkunasta. Suunnitella sängyssä makoilen mihin päivänsä käyttäisi ja mitä söisi aamupalaksi. 
  • Tehnyt spontaaneja asioita. Napannut vaan äkkiä lompakon laukkuun, vaihtanut lennossa vaatteet ja lähtenyt ovesta ilman, että pitää miettiä kaikkia tarvittavia varusteita, päiväunien ja syömisen ajoittamista, varmistaa vaipan puhtautta ynnä muuta.
  • Käynyt suihkussa rauhassa. Seissyt vaan silmät kiinni kuuman veden valuessa ilman, että kuulostelee nälästä kertovaa itkua tai päiväunien päättymistä. Sama koskee saunomista.
  • Varsinkin ennen raskautta: urheillut! Hikoillut niin pirusti, vetänyt jumpassa tai tanssitunneilla niin täysillä kuin lähtee. Rääkännyt sitä kroppaa, mikä oli vaan mun ja vaan mun käytössä. Hyppinyt, pomppinut ja juossut. 
  • Kokkaaminen ja leipominen rauhassa ajan kanssa. Ilman, että välillä tarvitsee keskeyttää puuhat imetyksen tms. takia. Tällä hetkellä en uskalla kokata tai leipoa mitään, mitä ei voisi keskeyttää. Yhtäkään suklaakakkua ei nyt huvittaisi yrittää kuorruttaa, koska aivan varmasti eräät pikku silmät räpsähtäisivät auki juuri sillä hetkellä, kun kuorrute olisi juuri kaadettu kakun päälle. 
  • Kahdenkeskinen aika miehen kanssa. Keskustelut ja läheisyys. Kaikkea sitä ihanasti arjessa yhä on, mutta totta kai tilanne on erilainen, kun vauvan perustarpeista on huolehdittava vuorokauden ympäri. Meillä on kyllä ekat vaivattomat treffit suunnitteilla ja sitä odotan hurjan paljon!
  • Jättänyt netflixin katselut vähemmälle, sitä ehtii tehdä imetysmaratonien aikana ihan riittämiin!
  • Reissut. Ei edes vain ulkomaille vaan ihan Suomessa. Tai naapurimaissa. Käynyt vaikka kerran enemmän siskon luona Saksassa. Ilman, että tarvitsee miettiä miten rattaat saa paikanpäälle parhaiten. 
  • Käynyt ehkä kerran tai kaksi yhdellä tai kahdella kavereiden kanssa. Käynyt tanssimassa tai hyvän bändin tai artistin keikalla tyttöenergiaa juhlien. 
  • Viettänyt aikaa ihan yksin itsekseen.

Yhteenkään hikijumppaan, rauhalliseen aamuun, ajan kanssa valmistettuun ateriaan, ulkomaan matkaan tai romanttiseen viikonloppuun en nykyistä elämäntilannettani vaihtaisi. Kaiken sen aika on vielä joskus tulevaisuudessa, ihan varmasti. Mun, meidän, on hyvä näin ja oon onnellinen, että koko ajan paremmin osaan nauttia vauvan kanssa tästä hetkestä, enkä vaan mieti tulevaa tai haikaile lapsetonta aikaa. Hetkessä eläminen on meinaa jotain, mitä en oikein oo koskaan osannut kunnolla tehdä. 

Nyt taas paluu tähän hetkeen, ihanaa lauantaita!

Suhteet Oma elämä Lapset Vanhemmuus

köh köh siellä ja niisk pärsk täällä

Täällä on ollut kovin hiljaista, koska meille saapui hyvin ei-toivottu vieras. 

Influenssa. 

Mies aloitti kuumeilun to-pe yöllä ja mittarin näyttäessä 39 astetta, tuijotettiin molemmat kauhuissamme vauvaa. 

Meillä on miehen kanssa molemmilla influenssa-rokote laitettu raskausaikana ja mun rokotteen pitäis suojata osaltaan myös vauvaa. Rokotehan on tänä vuonna uutisoitu menneen melko metsään, joten tieto tästä ei juuri lohduttanut.  Onneksi vauvan suojana pitäisi myös olla joka-asian-parantava äidinmaito ja siinä tulevat vasta-aineet. 

Eleltiin viikonloppu hiljaiseloa kotona. Miehen kuume ei laskenut millään ja mullakin kurkku kipeä, lihakset jumissa ja täysin vetämätön olo. 

Sunnuntai aamuyöllä vauvan herätessä itkemään huomasin kauhukseni pienen tuntuvan sylissä kuumalta. Kuumemittari nousi 37,9 asteeseen ja neiti oli väsynyt sekä yskähteli. 

Päätin olla vaikka sitten turhan hysteerinen ja soitin aamupäivällä päivystyksen neuvontapuhelimeen mielipiteen toivossa. Sieltä sain käskyn soittaa äkkiä sairaalan lastenpolille, kun niin pienestä kyse. Päivystyksen työntekijän vähän hätääntynyt sävy aiheutti huolta, vaikka itse olin pysynyt (melko) rauhallisena siihen asti. Lasten polilla onneksi oli rauhallisempi vastaanotto ja sieltä kyseltiin onko mulla sellainen olo, että vielä oltaisiin kotona, vai haluammeko tulla heti näytille. Sovittiin, että jos vauvan kuumeen raja, 38 astetta, ylittyy, lähdetään sairaalaan näytille isän influenssa-epäilyn ja vauvan nuoren iän takia.

Onneksi vauvelin lämmöt eivät nousseet enempää ja illalla käytiin nukkumaan samassa 37,9 lukemassa. Ilman meidän kätkyt-hälytintä (hysteerinen äiti, minäkö?) en olisi varmaan uskaltanut nukahtaa, kun kuuntelin pienen hengitystä kaikkien netistä lukemieni vauvan-kunto-romahti-hetkessä-influenssa-tappaa-kaikki -keskusteluiden pyöriessä mielessä. 

Nyt ollaan onneksi jo melko selvillä vesillä, baby on ollut normaalilämpöinen ja reipas, tosin vähän räkäinen, jo kaksi päivää. Miehellä nousi lämpö enää 37 asteeseen eilen ja oma vetämättömyyteni on pysynyt tasaisella vähän sattuu kaikkialle, mutta en tee kuolemaa -tasolla. Toivon mukaan tämä oli tässä. 

Onneksi mieheni on urhea, eikä harrasta miesflunssailua ja kilisyttele mitään haluan palvelua -kelloa, vaan enemmin liikuttui ja ilahtui, kun vein aamupala- ja välipala tarjottimia yläkertaan. Pus!

Ja mikä tärkeintä, voisin ja aionkin myös laulaa ylistyslaulua tukiverkollemme! Koira on ollut hoidossa (lämpöilevä vauva + paukkuvat pakkaset + kipeät vanhemmat + koira = melko haastavaa) kahdessa eri osoitteessa ihanilla rapsuttelijoilla, meidän äiti on käynyt meidän puolesta ruokakaupassa sekä apteekissa ja urhoollinen foodora-lähetti ei edes nauranut, kun tilattiin viikonloppuna sieltä ruokaa kaksi päivää putkeen ja sama jäbä pyöräili tietty meille molempina päivinä.

Joko sitä uskaltaisi hengähtää, huh?

Perhe Terveys Lapset Vanhemmuus