Huh, kun väsyttää! Mikähän siinä on, että aamun edettyä siihen pisteeseen, että koira on ulkoilutettu (miehen toimesta) ja aamupala tehty (mun homma) sekä syöty (yhteiset aamupalat, ah! Ihan ku olis sunnuntai joka päivä) alkaa mulla silmät luppaamaan? Useana aamuna oonkin ihan suosiolla nukkunut vielä pienet tirsat koiran kanssa sohvalla, mutta tänään yritän vastustaa. Koira ei ollut yhtä vahvatahtoinen. 

Tähän pääsi pieni kirjoitustauko muodostumaan, kun ajatukset on ollut niin sekaisin. Mun piti alkuviikosta jo kirjoittaa viikonlopun babyshowereista ja lisäks oon miettinyt hääaihetta sekä listaa asioista, jotka haluaisin ehtiä tekemään ennen vauvan syntymää, mutta ei mun aivokapasiteettini nyt ihan niihin oo riittänyt. 

Mikä sitten niitä vähäisiä raskausaivohippusia on niin kovasti työllistänyt? 

Tässä on nyt sitten pieni ällöysvaroitus, eli eteenpäin lukeminen omalla vastuulla ! 

Mutta juu, alkuviikosta sain ihan uuden käsityksen aiheesta kipeät supistukset. Täällä sitä on kävelty tupaa ympäri puuskutellen ja selkää pidellen sekä parina yönä herätty siihen, että sattuu niin hemmetisti. Lisäksi paikat on tuntunut siltä kuin joku ois ymmärtänyt noiden puisten kutomapuikkojen käyttötarkoituksen väärin ja tökkinyt niiden kanssa menemään. Ai perkule. 

Torstaina oli neuvolan lääkäri ja ajattelin, että jos nyt ei vieläkään supistukset oo mitään muutoksia tehnyt, ni en kyllä sit enää tiedä kuin hemmetin kipeitä niiden kuuluis olla. No, vaikka olin ne kivut tuntenut, ni silti tuli vähän yllätyksenä, kun lääkäri sisätutkimusta tehdessään hymyillen totesi, että jaa kuule, täällähän tuntuu vauvan pää! Ööö, siis että mitä?! 

Tuntuuko hiukan oudolta, että tyyppi ei oo edes syntynyt vielä ja ekat tökkäisyt päälakeen on jo annettu? 

Mutta juu, kroppa siis kovaa vauhtia valmistautuu synnytykseen. Tän lääkärikäynnin jälkeen vielä lisäkierroksia mun aivoille antoi (nyt se ällöttävin osa) limatulpan irtoaminen ja siitä eteenpäin en oo kauheesti muuta osannut ajatella kuin vauvaa, synnytystä, vauvaa tai synnytystä. 

Turhauttavinta tässä kaikessa on se, että mikään näistä asioista ei kuitenkaan vielä välttämättä tarkoita mitään! Vauvan päähän voi koskea? Juu, se voi killua siellä vielä viikkoja. Ällöt hetket vessassa? Jepjep, voi tarkoittaa, että synnytys on lähellä tai sitten ei. 

Laskettuun aikaan on vielä kolme viikkoa ja oon kyllä koko ajan toivonutkin vauvan tulevan vasta 2018 puolella. Mutta pakko myöntää, että malttamattomuus tyypin tapaamiseen nousi kyllä huippuunsa! Ja pahinta on, että homma voi kaikesta huolimatta mennä reilusti yliajalle. 

No, syntyis nyt ennen helmikuuta sentään.. 

Nyt yritän tomerasti keskittää ajatukseni viimeisiin joululahjahankintoihin, joulumarkkinoihin, piparitaikinan tekemiseen ja viimeiseen kolmeen joululahjavillasukkaan. Voihan vauva.