Ihan raskauden alussa metsästin eri blogeista raskausviikkopostauksia ja ahmin niitä. Olin paljon enemmän kiinnostunut siitä miten ihmiset oli raskauden ja sen oireet kokenut kuin siitä mitä teoriassa niillä viikoilla pitäisi tapahtua. Kun itse koki, että meille tulee vauva joskaikkimeneehyvin (tämä piti aina lisätä lauseen loppuun, koska taikauskoisuus ja menetyksen pelko), halusi mielummin lukea muiden samassa tilanteessa olleiden fiiliksiä kuin teoriaa siitä, että se vauva on oikeastaan vielä alkio, ei edes sikiö – ja noin nuppineulan pään kokoinen. 

Mutta tosiaan, tätä blogia pystyyn pistäessä oli siis aika selvää, että halusin kirjoittaa myös oman raskausviikko-postaukseni. 

Aloitan sen kuitenkin nyt sen verran osissa, että tällä kertaa avaudun plussaamisesta. Plussaamisesta, johon kului noin triljoona raskaustestiä ja niihin rahaakin niin paljon, että vähän jopa hävettää. Paitsi, että oli kyllä sen arvoista. 

Plussasin hyvin epämääräisesti vappuaattona. Tilanne ei ollut yhtään elokuvallinen; siihen ei kuulunut kyyneliä, halauksia tai riemunkiljahduksia. Tuijotin testiä yksin alakerrassa kulmat kurtussa, käännellen ja väännellen ja lopulta ottaen pissaisen testiluiskan ulos muovihäkistään. Kiikutin vielä kostean tikun yläkertaan sänkyyn ja potkin miehen hereille. ”Kato nyt, ihan ku tossa olis jotain”. Mies vaivautui vilkaisemaan testiä ja totesi, että ei kyllä näe mitään. 

Lähetin kaverille kuvaviestin ja perään pohdintaa siitä, että 1) onkohan kamalan paha, että mulla on pieni krapula, koska olin ollut toisen kaverin polttareissa edellisen päivän (sen päivän testi oli ollut selvä negatiivinen – jep, testejä oli oikeasti triljoona) 2) on vappuaatto ja vappujuhlat ja pitääkö mun nyt heitellä skumppaa olan yli etten vahingoita tätä mahdollisesti kyydissä olevaa solumöykkyä. 

Kaveri vastasi, että ymmärtää, että olen näkevinäni testissä jotain, mutta toisaalta homma on niiiiiin epäselvä, että tekisi itse parin päivän päästä uuden testin ja reagoisi asiaan vasta sitten. Todettiin molemmat saman tien, että okei, huomenna uusi testi. Kaveri myös totesi, että ei jättäisi vappua viettämättä, koska jos seuraavan päivän testi on negatiivinen, niin ottaa vaan enemmän päähän. 

Lähdin miehen kanssa viettämään vappua niin, että annoin itselleni luvan juoda pari lasia viiniä.

Seuraavana aamuna seitsemän aikaan aamulla kipitin sängystä hirveää kyytiä vessaan ja tein testin. Olin hamstrannut kahden eri merkin testejä, joten siinä sitten pienessä aamupöhnässäni päätin tehdä molempien merkkien testit. 

Miehen ja koiran kuorsatessa yläkerrassa jyrsin sormiani sohvalla tikkuja tuijottaen. Testiajan puitteissa molemmissa oli hyvin hyvin hyvin haaleat viivat ja testiajan päätyttyä jo nähtävissä olevat. Tai no, nähtävissä olevat ainakin jos tarkkaan tuijotti (kuva alla).

Lähetin kaverille kuvan ja se vastasi emoji-ryöpyllä onnittelut. Sen looginen toteamus, että kaksi eri testiä ei näyttäisi haalean haaleaa plussaa vahingossa sai mut tuijottamaan eteeni silmät pyöreänä. 

Muistan miten juoksin yläkertaan ja hyppäsin sänkyyn mölyten. ”Kyl tä nyt perkele näyttää siltä, että susta tulee isä!”, taisi olla tapa miten kauniisti ja herkästi asiasta kerroin miehelleni. Krapulainen mies könysi istuvaan asentoon ja katsoi testejä. ”Eikö se positiivinen testi olis selvempi?” 

No PÖH, mikä tässä nyt on epäselvää.

(juu, saan itsekin siristellä silmiäni, että tajuan nämä plussaksi.)

Parin päivän päästä tein vielä clearbluen tekstinäytöllisen testin, joka pyöräytti näkyviin tekstin ”Gravid, Raskaana, 1-2 viikkoa”.