päiväni murmelina – eli vauvan äitinä
Voih, vuosi sitten ”heräsin” sviitistä kotikaupunkini kattojen yllä – oli mun polttareiden toinen päivä. Heräsin on lainausmerkeissä siksi, että en oikeastaan saanut koko yönä nukuttua (jännitys, adrenaliini, mikälie raskaus sekoilu). Jouduin lähtemään hotellin aamupalalta kesken huoneeseen, koska pahoinvointi oli niin kova. Makasin hotellihuoneen muhkeassa sängyssä huonovointisena, yrittäen väkisin syödä edes jotain, että jaksaisin. Telkkarista tuli muumit uusilla ääninäyttelijöillä. Oli ihan mysteeri mitä seuraavaksi tapahtuu.
Tänään heräsin mökiltä siihen, että mies tuli yövuorosta ja kurkkasi makkarin ovelta. Vauva tuhisi mun kainalossa, mihin olin ottanut sen varhain aamulla. Yöllä oltiin vauvan kanssa valvottu puolitoista tuntia, koska hoitokoira ei ihan ymmärtänyt yösyöttöä. Valtava vaalea labradori huiskutti häntäänsä ihan taivaissa, kun nousin yöllä syöttämään vauvaa. TÖMPS TÖMPS TÖMPS kuului, kun valtava häntä hakkasi lattiaa ja pinnasänkyä. Vauvan uniset silmät lävähtivät lautasiksi ja se katsoi mua ihmeissään. Hengitin syvään ja tiesin, että ihan hetkeen ei nukahdeta uudestaan. Onneksi pieni on oppinut tässä viime viikkoina nukahtamaan itsekseen ja sänkyyn laittamisen jälkeen typy yleensä painii pehmolelu pupunsa kanssa ja jossain kohtaa sitten nukahtaa.
Ollaan neidin kanssa harjoiteltu säännöllisempää päivärytmiä ja samanlaisena toistuvia rutiineja nyt noin viikko. Systeemi on selvästi toimiva, koska neiti toimii selvästi ennustettavammin. Edelleen vaihtelua päivään tuo heräämisaika, mutta muuten päivät sujuvat melko samalla tavalla. Kieltämättä tämä itselle aiheuttaa vähän ”päiväni murmelina” -fiilistä. Parina aamuna olen havahtunut siihen, että enkö juuri tehnyt tämän. Varsinkin täällä mökillä ehkä välillä tulee vähän höperö olo. Sanoin just miehelle, että huonoina päivinä tuntuu siltä, että työnnän rattaita tuota samaa hiekkatietä edes takaisin ja yritän muistaa, että kuka olin ennen tätä. Hyvänä päivänä kuljen maailman ylpeimpänä ja sydän onnea täynnä. Ainakin vielä hyviä päiviä on enemmän, mutta ihan näin maaseudun asujaa musta ei kyllä vielä tehdä.
Mutta niin, millainen se meidän perus päivä sitten on?
06-08 Vauva herää. Jos kello on lähempänä kuutta, yritän vielä nukuttaa vauvaa viereeni, mutta usein vauvasta näkee, että onko se optio lentänyt jo ikkunasta. Noustaan ylös, vaihdetaan vauvalle vaippa ja molemmille päivävaatteet. Päästän koirat ulos, annan niille ruokaa ja lääkkeet. Teen vauvalle aamupuuron blenderillä muussatuista kaurahiutaleista ja lisään sinne yleensä joukkoon jotain marja- tai hedelmäsosetta. Maku vaihtuu uuteen 3-4 päivän välein. Koirat vahtivat syömistä hyvin tarkkaan vierestä. Ruoan jälkeen vauva puuhaa leikkimatolla lelujen kanssa ja äiti syö oman aamupalansa.
Kaksi tuntia heräämisestä vauva alkaa olla väsynyt, mikä näkyy silmien hieromisena ja pienenä kiukutteluna. Tänään se oli puoli kymmenen aikaan. Vaihdan puhtaan vaipan, annan maitoa ja paketoin pienen vaunuihin. Otan yhden tai kaksi koiraa mukaan ja rullataan mökin postilaatikolle hakemaan sanomalehti. Vauva laulaa unilauluaan rattaissa, eli pitää pientä unista jokellusta. Kun tulee hiljaista on pieni nukahtanut.
Vauva nukkuu vaunuissa noin kahden tunnin päiväunet. Tyypillisesti päiväunet ovat lyhyemmät silloin, kun yritän vaikka käydä suihkussa ja pidemmät silloin, kun olen suunnitellut meidän lähtevän jonnekin (tällä viikolla piti tsekata paikallinen vauvakahvila. Eipä tsekattu, bebe nukkui 4,5 tuntia päiväunia!!). Yleensä kirjoitan tuolloin päiväkirjaa tai blogia, luen sanomalehden, selaan asuntoja, juon vähän lisää kahvia ja mutustan jotain. Yritän pitää itseni kurissa ja olla käyttämättä tätä aikaa tiskaamiseen tai muuhun siivoamiseen. Se on mun lepoaikani, minkä todella tarvitsen.
Päiväunien jälkeen vauva syö lounaan, noin klo 11-12 aikaan. Lounaaksi on nyt ollut erilaisia valmiita liha-soseita sen mukaan mitä ruokia ollaan ehditty maistella ja maitoa päälle. Äitiä näiden soseiden haju ällöttää, vauvalle nekin maistuvat ihmeen hyvin – koirien nuuskutuksesta ja steppailusta päätellen nekin mielellään maistaisivat.
Puuhataan vauvan kanssa; leikitään, lauletaan, reippaina päivinä jumpataan. Saatetaan mennä mökin pihalle istumaan ja ihmetellä tuulessa heiluvia puita, puutarhan mansikoita tai aaltoilevaa merta. Vauvan ikuinen lempileikki tuntuu olevan harson taakse piiloutuminen, (”missä (nimi) on?”) ja sieltä esiin tuleminen, (”siieeeellä (nimi) oooon!”). Yleensä otan harson pois pienten käsien lähettyviltä, kun oma hermo ei enää kestä :–D Vauva viihtyy hyvin myös itsekseen, jos puuhaan lähettyvillä jotain, kuten niitä tiskejä tai imuroin. Bebellä riittää energiaa yleensä 2-3 tuntia, jonka jälkeen alkaa taas väsymys käyttäytyminen.
Toinen vaunulenkki ja noin tunnin päiväunet iltapäivällä klo 14-15 kieppeillä.
Vauvan herättyä samanlaista puuhailua. Parhaina päivinä saan tässä kohtaa vieraita itselleni, vauvalle ja koirille seuraksi. Jee! Vauva usein nukkuu vielä kolmannet lyhyet päiväunet alkuillasta.
Seitsemän aikaan aletaan rauhoittua pikkuhiljaa yötä kohti. Luetaan kirjaa tai sylitellään. 19:15 teen vauvalle iltapuuron, jonka neiti syö yleensä kovasti mölisten. Tehdään pienet iltapesut, vaihdetaan vaippa, puetaan yöpuku. Otan vauvan syliin ja luetaan joka ilta iltasaduksi Puppe menee nukkumaan. Päälle vielä maitoa ja sitten pieni painimaan pupunsa kanssa pinnasänkyyn. Viikon sisään vauva on useimpina iltoina nukahtanut nopeasti ilman, että huoneessa on tarvinnut edes käydä.
Mies tulee näihin aikoihin töistä. Yritän ehtiä sänkyyn klo 22 mennessä, mutta sitä ennen ehdin nauttia hiljaisesta tuvasta, katsoa koirien ulkona nuuskuttelua, syödä rauhassa iltapalaa, venytellä, katsoa miehen kanssa westworldia, käydä ehkä saunassa tai mitä nyt milloinkin. Sängyssä kuuntelen pienen tuhinaa ja tunnen oloni jotenkin täydeksi. Laitan yleensä vielä äänikirjan pyörimään 10 minuutiksi, minkä jälkeen nukahdan.
Jonkun mielestä tämä kaikki kuulostaa varmaan ihan käsittämättömän tylsältä. Joo, joinain päivinä se onkin ja seinät kaatuu päälle. Silloin voin hypätä vauvan kanssa autoon, ajaa läheiseen pikkukaupunkiin ja käydä kahvilla. Soittaa kaverille tai viestittää siskolle. Välissä on kuitenkin kotona kaupungissa vietettyjä pätkiä ja miehen pidempiäkin vapaaputkia.
Jotenkin sen vaan tiedostaa todella vahvasti, että tämä on taas jälleen kerran vain yksi v a i h e.