positiivisuus päiväkirja ja sen tarpeesta

Täällä on ollut vähän hiljaista.

Tuntuu, että vähän kaikki on tällä hetkellä jotenkin hiljaista, vähän kuin jossain lasin takana. 

Ollaan oltu tytön kanssa enemmän tai vähemmän räkänokkia joulusta saakka (ja itse aloin lämpöillä jo pari viikkoa sitä ennen) ja sen takia ohjelmassa on ollut lähinnä kotoilua, kotoilua ja kotoilua. 

Eilen totesin miehelle, että tässä ei kohta enää hahmota mistä yksi päivä alkaa ja toinen loppuu, kun päivät valuvat nyt ohi niin samanlaisina. Vähän sellaista usvaista kaikki. 

Ihan mukavaa meillä on ollut, mutta voi jestas, kun kaipaan tähän arkeen nyt jotain ihan omaa!

Täytyy järjestää, ennen kuin mieliala menee yhtä harmaaksi tai sekavaksi, kuin tuo sää ulkona. (Oikeasti, kunnolla pakkasta, plussaa, taas pakkasta, plussaa – mitä tämä sekoilu on!) 

Joskus menneisyyden synkkinä aikoina kirjoitin positiivisuus päiväkirjaa, johon joka päivältä listasin positiiviset asiat. Silloin se oli tarpeen, koska tuntui, että tilanne oli niin epätoivoinen, että mitään positiivista ei ole. Tänään (vai eilen, edellispäivänä vai huomenna? Utuista, niin utuista), vaikkei nyt kovin syvällä kuopassa onneksi olla, on silti vähän sellainen päivä, että hyvä laittaa ylös: 

+ viime viikon puolella ostettu neilikkakimppu kukoistaa

+ uusi villasukkaprojekti.. taas, hups. Olen koukussa – tai puikoissa, he he heh (…)!

+ pikkutyyppi nukkui tänään kahdet kivan mittaiset päiväunet, niin, että ehdin vähän ollakin ihan itsekseni

+ viikonlopuksi kivoja suunnitelmia ystäväpariskunnan kanssa

+ appelsiinit 

+ koiran kuorsaus

+ typy on syönyt super hyvin broilerjauhelihasta tehtyä makaronilaatikkoa – päätös naudan jättämisestä pois kotiruoista on pitänyt, je!

+ siivottu koti

+ ystävät

+ video, jossa lapsemme näkee oman kuvansa ja alkaa lirkutella sille

+ huomenna lopultakin aika äitiysfyssarille tsekkaamaan mitähän tuolla mun vatsassa on raskauden seurauksena tapahtunut

 

Tulipas kivempi olo! Suosittelen koittamaan, aina keksii jotain.