saariston lapsi
Vietimme kaksi yötä saaristossa.
Etukäteen stressasi ja ärsytti. Tavaraa piti raahata älytön määrä; vauvalle piti ottaa kaikki sängystä ja peitosta lähtien (itse nukun älyttömän huonosti, jos vauva on vieressä. En myöskään viitsi nukuttaa vauvaa saunamökkiin vuodesohvalle ja lähteä sitten itse päämökkiin, kun toinen kääntyilee ja pyörii. Siksi siis matkasänkykin oli rontattava). Koiran tavarat, miehen tavarat, mun tavarat, ruoat.. HUOH!
Veneen hörähtäessä käyntiin, pelastusliiveihin puetun vauvan ja koiran rauhoituttua – tuntui, että kaikki ärsytys ja hermoilu katosi. Vauva nukahti pelastusliiveissään isänsä syliin. Itse istuin koira sylissä ja katselin merta, saaria ja monenlaisia pieniä kesämökkejä. Merituuli hiuksissa, aaltojen pärske korvissa. Tajusin kuinka paljon olenkaan kaivannut saaristoa; paljaita kallioita, karumpaa luontoa, rakkolevää.
Eilen ennen paluumatkaa makasin laiturilla auringossa ja kirjoitin ylös reissun parhaat.
+ Olemisen sietämätön keveys
+ Ilta-aurinko ja meressä pestyt hiukset
+ Vauvan pitkät päiväunet
+ Kepeän kirjan ahmiminen (luin 1,5 vuorokaudessa Kia Wallin Avokadopastaa. Täydellinen kesälukeminen, vaikka pelkäsin koko ajan milloin miehen isä kysyy mitä luen.)
+ Auringon tuoksuinen iho
+ Kylmä valkoviini ja mansikat
+ Matkasängyn verkon takana jokelteleva vauva
+ Kiireetön laivanupotus
+ Sauna
+ Pienet farkkuhaalarit ja raidallinen body
+ Hiljaisuus, haapojen havina ja vettä pitkin kulkeutuvat lasten äänet
+ Yösyöttöjen loputon valoisuus
+ Merenpohjassa kimaltavat auringonsäteet
+ Itse savustettu lohi ja uudet perunat
+ Kalliot
+ Vauvan vekkulit virnistykset
+ Koiran hepulit
+ Lattialle vauvan kanssa leikkimään menevät aikuiset miehet
+ Vauvan pehmoiset kashmir-villaiset vaatteet ja tupsupipo
+ Perhe.