sairastuvalta terveisiä

Huhheijaa! Aletaan olla voiton puolella tän sairastamisen kanssa, jee! 

Positiivista myös siksi, että täällä alkaa tulla seinät päälle pikkuhiljaa, kun ollaan koiran nopeita lenkityksiä lukuunottamatta oltu kotona. 

Kotoilun seurauksena mulla on vielä muutama projekti lisää päällä, hölmö kun olen. Tällä hetkellä teen neljää valokuviin liittyvää hommaa, yhtä videoprojektia, kolmea kutomishommaa ja suunnittelen paria makramee-työtä. Tähän lisäksi toki kaikki synttäreihin liittyvät monet to do -listat, reseptipinot ynnä muut. Ja jouluvalmistelut. Niin ja eilen illallahan sain kuningasidean, että piirrän itse vauvan huoneeseen taulun, kun kerran en tarpeeksi kivaa löytänyt muuten. Ja sitten välissä vähän kirjoittelen tänne. Hullun hommaa, ei voi muuta sanoa. 

Vauva sen sijaan on keskittynyt olennaiseen. Hän ahkerasti sairaudestaan huolimatta leikkii, mutta välillä myös asettuu takan edessä olevalle lampaantaljalle makoilemaan. Hän myös ahkerasti halailee lelujaan ja antaa niille pusuja ”MÄH” äänen kera. Tajusin edellispäivänä, että hän osaa nykyään taputtaa, jos puhutaan taputtamisesta. Typy nimittäin taputteli meidän koiraa jälleen niin kovin hellästi, ja kun muistutin, että koiraa pitää taputtaa nätisti, pysähtyi tyttö katsomaan minua ja alkoi sitten taputtaa käsiään. Se on aina kyllä häikäisevää, kun huomaa tuon pienen oppineen jotain. 

Vauvalle on tullut myös uusi lempiharrastus. Raivasimme tosiaan vierashuoneen viikonloppuna ja sen seurauksena senkin ovea on kestänyt voinut pitää auki. Huoneessa on parin vanhan puulaatikon päällä lapsuudenkodistani kulkeutunut radio-cd-soitin-hässäkkä. Vauva on ottanut tavakseen kontata sen luo, painella nappeja niin kauan, että saa laitteesta musiikkia (joulucd ja jouluradio <3), ja sitten hän tanssii sen edessä. Kädet heiluvat, pylly keikkuu ja jalat nytkyvät. Riemu on ääretön.

Uskomaton, suloinen vauvani (vielä, kun vauva-nimitys on ajankohtainen, snif!).