seitsemän kuukautta ja viisi päivää

Seitsemän kuukauden suuri juhlapäivä sujui viime perjantaina autossa istuen, joten meillä jäi sekä 7kk kuva että postaus tekemättä! Vähän tuo kuva kaivelee ja nyt olen vielä eri osoitteessa milestone-korttien kanssa. Täytynee lätkäistä A4:selle tämän postauksen otsikko ja kuvailla vähän..

Mutta, noudatetaan jo perinteistä kuukausi postausta (tämä on myös täydellinen paikka hakea muistille tukea, aina kun tajuan, että apua, vauvakirjaa ei ole tullut päivitettyä! Tuo ”Suloinen tarina sinusta” -kirja on iiiihana, mutta myös ehkä himpun överikattava ja toisinaan mielestäni osa kehitysaskeleista on jotenkin hassussa järjestyksessä. Esimerkiksi ”kannattelit päätäsi” on listattu ennen ”seurasit liikkuvaa kohdetta”. Söpö kirja, mutta olen ehkä vähän liian laiska tuon kanssa.)

Eli, vauvamme seitsemän kuukautta ja viisi päivää

+ alkaa pikkuhiljaa hivuttautua vaatekokoon 74! Tai no, odotan, että lämpötila laskisi sellaiseksi, että vauvalle voi pukea päälle jotain. Kaikkia ihanuuksia odottaa kaapissa (tai rehellisyyden nimissä kassissa, kirjahyllyssä, pyykkinarulla, kaupunkikodissa, mökillä ja varmaan kaikkiin muihin paikkoihin unohdettuna. Haluan päätöksen kassialma elämälle!)

+ ei vielä liiku eteen- tai taaksepäin, mutta pyörii sellaista vauhtia napansa ympäri lattialla, että epäilen vahvasti, että ihan näinä päivinä tulen vessasta niin, että lapsi on kadonnut johonkin.

+ nauttii suunnattomasti syöttötuolissa istumisesta

+ alkaa saavuttaa ”minä itte” -asenteen ruokailun suhteen. Puuroa lentelee joka puolelle, kun salamanäppi nappaa täydestä lusikasta kiinni ja tunkee sen silmäänsä. 

+ ei vierasta, mutta säikähtää, jos vähän vieraampi naama ilmestyy liian lähelle liian nopeasti (kukapa ei)

+ rakastaa erilaisia kukkuu-leikkejä. Oli se sitten harson/vaatteiden/vaipan/minkä vaan käteen saatavan alle itse piiloutumista tai sitä, että äiti ilmestyy syöttötuolin alta nostettuaan jälleen jotain lattialta – parasta.

+ toistelee yhä ”ättii” ”ääätiii” ja välillä ehkä jopa tarkoittaa sillä minua. Oman äitini mielestä vauva alkaa kutsua ”ättii ättii” ja tähyillä ympärilleen, jos olen poissa näkyvistä. 

+ ruokailujen yhteydessä vauva hokee ”am am”, äidin hokiessa ”nam nam”. Meinasin tipahtaa tuolilta, kun ensimmäisen kerran vauveli katsoi mua silmiin ja kiljui ”ättii am am!”

+ kurottelee sylissä ollessaan käsillään haluaamansa kohdetta kohti, esimerkiksi. koiria tai jonkun toisen syliä.

+ kuulostaa vaihtelevasti velociraptorilta tai kissanpennulta.

+ kasvattaa hiuksiaan hirmu vauhtia. Päälaella on jo välillä töyhtöjä.

+ kääntyy joka yö mahalleen ja usein herättää äidin, kun haluaa takaisin selälleen, eikä muista miten se tehdään. Nykyään myös voi löytyä pinnasängystä vähän mistä vaan kohtaa sänkyä. Jalat ja kädet löytävät reunapehmusteiden alle ja solmuun pinnojen väliin, huoh!

(Eilisen taidonnäyte. 10 minuuttia aiemmin olin laittanut beben sänkyyn selälleen, jalat omppu-peiton suunnassa ja pää pupun vieressä.)

+ herää keskimäärin 1-3 kertaa yössä. Unikoulua on mietitty, mutta toteutustapa pohdituttaa, sekä tämä reissuelämä. Viime yönä bebe tosin nukkui 20-22, havahtui kolisteluuni, sai maitoa tuolloin kymmeneltä ja posotti sitten unta palloon 5:50 saakka! Todennäköisesti kyse oli jostain sattumasta eikä ihan hetkeen tapahdu uudestaan – tällainen on käynyt kerran aiemminkin joskus maalis-huhtikuussa, eikä sen jälkeen näkynyt ennen tätä. 

+ harjoittelee kovasti tarkempaa käsien käyttöä. Onnistui jopa limaisen nektariinin palasen kädestä toiseen vaihdossa, suuhun siirtämisessä ja sen jälkeen seinään heittämisessä.

+ on käyttänyt muutaman kerran vessanpönttöä isommilla tarpeilla. Luin aiheesta jotain ja pyörittelin silmiäni.. mutta homma palautui mieleen, kun yhtenä päivänä bebe alkoi naama punaisena ähkiä. Kiikutin tyypin pöntölle ja pian sain vetää tuotokset viemärin ihmeelliseen maailmaan. Muutaman kerran jälkeen on tullut jo olo, että bebe vihjailee hätäänsä ja lähes odottaa pöntölle vientiä – epäilen olevani tulossa hulluksi :”D Mutta homma sujuu nopeasti ja siististi ja typy tuntuu tykkäävän tästä toimintatavasta enemmän, kuin vaippaan vääntämisestä, joten tilaisuuden mukaan saa jatkossakin mennä pöntölle (tai sitten hankitaan potta?)

+ itkee todella harvoin ja silloinkin yleensä selkeästä syystä; väsymys ja nälkä vetävät mielen ymmärrettävästi matalaksi. Kiukuttelee lähinnä, kun ei saa syödä koiria. On siis yhä hillittömän hyväntuulinen.

+ Saa aina, aina, aina äidin hyvälle tuulelle. Jopa silloin, kun vetää suun viivaksi puurolusikalle, lättää maissinaksuliisteriä koiran turkkiin, kiljuu kurkku suorana julkisella paikalla huvin vuoksi ja nauraa päälle.

Paras vauvani.