Splooooosh

Olin tänään kirjoittamassa tänne hillitöntä hillo hehkutusta, kun vauvalle tuli isänsä hoteissa nälkä. 

Vauva tuli syliin rinnalle ja siinä mussutteli tyytyväisenä. Pienet jalat potkiskelivat mahan täyttyessä ja sitten.. 

KOPS. 

Splooooosh.

Hiljaisuus. Ja tip tip tip. 

Täysin voimattomana näin, että katastrofi oli jo tapahtunut. 

Tietokoneen vieressä ollut vesilasi oli koko komeudellaan kaatunut auki olleen, kolme kuukautta vanhan tietokoneeni päälle. 

Voi v….. mies nappasi tietokoneen ja minä lohdutin äidin pomppausta säikähtänyttä vauvaa. Katsoin miten tietokoneestani valui vettä lattialle. Kone oli veden kaaduttua sammunut eli todennäköisesti koko homma kärähti.

Blogissa on siis edessä pieni hiljaisuus, tai ainakin kuvien osalta. 

Ps. Olen itsestäni kyllä aika ylpeä, että hetkeäkään en kiukunnut vauvalle. Eihän se sen vika ollut. Itselleni kiukkusin, miehellekin ehkä sähähdin (tosin ehkä vähän syystä, kun koneen kuivumaan asettelemisen keskeytti se, että ulkona alkoi sataa ja mies lähti pelastamaan ulos jääneitä pahviroskia. Siis nyt oikeasti mies, pahvi vai tietokone, haloo? :—D), mutta vauva ei varmaan edes huomannut mitään tapahtuneen. Ja onneksi on kotivakuutus…