teki peippo pesän

Huomatessani olevani äitiyslomalla lähes kuukautta etukäteen tajusin, että nyt tarvitaan arkeen lisäsisältöä ja joku projekti.

Sisältöä ja projekti, joka ei lietso sairasloman syynä olevia supistuksia eli rasita liikaa henkisesti tai fyysisesti. Jotain muuta kuin joulukorttien askartelua, simsin peluuta tai sukkien kutomista (kyllä, kaikkia näitä olen tehnyt viimeisen viikon aikana).

Joten tässä nyt oltais.

Olen aikoinani pitänyt täällä pitkään ihmissuhde-kuvioistani vähän liiankin avoimesti kertovaa blogia, jonka lopulta poistin, kun ensinnäkin totesin sen sisältävän kaiken ja toiseksi vakiinnuin. Vakiintuessa ja (yhden miehen kanssa) paikalleen asettuessa se melko suuri määrä tietoa aiemmista parisuhteista alko tuntua siltä, että en halua sen olevan kaiken kansan nähtävissä netissä. 

Sen saman blogin jatkaminen ei myöskään tuntunut oikealta, kun sisältö muuttui ”dumppasin sen, tapasin tän ja ihastuin tohon” -tyylisestä, ”olen niin onnellinen ja me ostettiin talo ja mentiin kihloihin ja naimisiin ja nyt meille tulee vauva” -elämään. 

Välillä en ihan tajua itsekään, että olen 26-vuotias vaimo, joka omassa kodissaan istuu silittelemässä valtavaa raskausvatsaansa koiran kuorsatessa sohvalla.

Rehellisesti sanottuna tä ei ole jotain, josta olisin aina haaveillut. Tä ei ole edes jotain, mitä olisin osannut itselleni kuvitella vaikka pari vuotta sitten. 

Mutta voiettämäolenonnellinen just näin.

Tällaista kaikkea täältä nyt sitten olisi jatkossa luettavissa.