unikoulu – miten meille kävi?

Viime viikko oli meidän huushollissa aikalailla ihan älytön. Maanantaina tempaistiin maalta kaupunkiin, tiistaina takaisin maalle miehen siskon luo autotallin rakennustalkoisiin. Keskiviikkona miehellä oli työhaastattelu (sormet ja varpaat ristissä nyt), torstaina vauvalla 8kk neuvolalääkäri ja asunnolla kuntotarkastus ja viikonloppuna vielä ystäväni polttarit, joissa itse olin kaasona. Eli siis aivan älytön häsellys-sähellys-vatsahaava-sekunnilla-millä-hyvänsä -viikko kaikenkaikkiaan. 

Joten mitä teemme? 

Aloitimme unikoulun vauvalle keskiviikkona! Koska muutenhan tässä ei ollut vielä tarpeeksi :–D

 

Ennen unikoulua googlailin, luin blogeja ja kertailin Unihiekkaa etsimässä -kirjaa (lämmin suositus kyseiselle kirjalle). Sovimme miehen kanssa seuraavat linjat unikoulua varten:

+ Mies nukkuu vauvan kanssa makuuhuoneessa ja hoitaa ensimmäiset pari yötä ainakin, äiti teki itselleen sängyn kellarikerrokseen ja kaivoi korvatulpat esiin

+ Maitobaari on kiinni klo 22-06. Vauva menee nukkumaan iltamaidon jälkeen klo 20, joten yhden ns. ”täsmäimetyksen” voi tehdä vauvalle vielä ennen klo 22. (Uninen vauva nostetaan rinnalle, juotetaan ja laitetaan sänkyyn jatkamaan uniaan)

+ Vauvaa ei jätetä yksin itkemään, vaan tassutellaan sängyssä ja otetaan syliin, jos hysteerinen.

+ Vettä voi tarjota, jos vauva esim. itkee äänensä käheäksi (ei tarvittu kertaakaan)

+ Aamulla vauvan herättyä mies saa kömpiä takaisin sänkyyn nukkumaan ja äiti hoitaa vauvaa aamupäivän

+ Vauva herätetään päivän viimesiltä päiväunilta aina viimeistään klo 18-18:30 välillä.

 

Lähtötilanteena meillä oli se, että vauva on koko pienen elämänsä nukkunut jo omassa sängyssä, eli mitään nukkumapaikan vaihtoa ei vauvalle tarvinnut tehdä. Vauva on syönyt kiinteitä 4kk iästä asti ja nykyisin syö 5 ateriaa päivässä tiettyihin ruoka-aikoihin. Unikoulun kannalta päivärutiinit ovat ilmeisesti melko suositeltavia ja niitä on meillä yritetty tämä kesä rutinoida. Vauva on laitettu nukkumaan klo 20 jo alkukeväästä asti, joten nukkuma-aikaan ei tarvinnut tehdä muutoksia. 

Ensitunnelmat molemmilla vanhemmilla oli todella jännittyneet. Tuntui ihan järjenvastaiselta mennä vauvan kanssa eri paikkaan nukkumaan ja edes ajatella sitä, että ei nousisi yöllä vauvaa hoitamaan. Miehelle hoin, että muista sitten, että hoitavan vanhemman tyyneys ja päättäväisyys rauhoittaa myös vauvaa, vaikka oikeasti taisin itse olla se, joka ei ollut tyyni tai päättäväinen. 

Miten unikoulun kanssa sitten kävi? 

Unikoulu, YÖ 1

Vauva nukahti 20:20, mutta heräsi vielä 21:30. Sovitusti annoin tuolloin vielä maitoa. Äiti meni kellariin nukkumaan korvatulpat suunnilleen aivoihin asti tungettuna ja isä katosi yläkertaan vauvan luo. 

Vauva oli herännyt yöllä kahdesti, ensin klo 01 ja toisen kerran 03. Vauva itki ensimmäisellä kerralla maidon perään 20 min ja toisella kertaa 15 min. Isä oli tassutellut ja pitänyt vauvaa sylissä molemmilla kerroilla. Jälkimmäisen herätyksen jälkeen vauva nukkui klo 7 saakka, eli oli ilman maitoa 21:30-7:00. Vauva oli aamutoimilla hyväntuulinen, nauravainen ja jokelteli tuttuun tapaan. 

Isän tunnelmat olivat hyvät ja hän oli yllättynyt miten hyvin yö oli mennyt, oli varautunut pahempaan. Mies kertoi olleensa yöllä tyyni ja koki itsensä ”kerrankin” hyödylliseksi. Mies oli myös ihana ja sanoi, että kesti tilanteen, koska ajatteli kuinka ihanaa on, että minä sain nukkua. Pus ! 

Äidin tunnelmat.. No. Heräsin kellarissa, kaksi kerrosta vauvaa alempana, vauvan huutoon kolmen aikaan yöllä, vaikka tosiaan korvatulpat olivat niin syvälle tungetut, että korvat sattuivat vielä seuraavana iltanakin. Kuuntelin vauvan huutoa ja sain pinnistellä, että en syöksynyt yläkertaan ”pelastamaan” vauvaani. Tuntui kammottavalta kuulla toisen ”hätä”, kun helpotus vauvan itkuun kivisteli omassa rintakehässä. Kun yhtäkkiä tuli hiljaista, huomasin, että ensimmäinen ajatukseni oli, että kuoliko vauva. Sinnittelin kellarin vuoteellani hammasta purren ja muistutin itselleni, että mies on terveysalan ammattilainen ja varmaan kyllä huomaa, jos vauva on kuolemaisillaan. Jollain ihmeellä onnistuin vielä nukahtamaan. Aamulla säikähdin kuollakseni herätessäni 6:56 ilman, että vauvaa oli vielä kiikutettu luokseni. Korvatulpat pois heitettyäni kuulin tuttua jokeltelua ja menin jo tupaan hyppelemään ja odottamaan, että mies toi lämpimän unisen vauvan syliini. Äidin kulta! (ps. Maitoa pumppasin heittämällä 180ml, kun yleensä saa tiristellä 90 ml perään. Pientä kipua aamulla..)

Unikoulu, YÖ 2

Toiseen yöhön suhtauduin jo vähän rauhallisemmin. Ajatus siitä, että ei oikeasti tarvitse nousta ja luotto siihen, että mies kyllä selviää, helpotti oloa. 

Vauva nukahti samalla tavalla, kävin tekemässä täsmäimetyksen ja möngimme omille nukkumapaikoillemme. 

Vauva heräsi yön aikana kahdesti, mutta nukahti kummallakin kerralla uudestaan 5-10 minuutin tassuttelun jälkeen. Vauvaa ei tarvinnut nostaa syliin. 

Äiti heräsi aamulla kellarista 6:30 hämmentyneenä, koska ei ollut yöllä herännyt vauvan itkuun lainkaan. Fiksuna ihmisenä yritin hiipiä yläkertaan varmistamaan kaikkien hengissä oloa. Voin kertoa, että yli 100-vuotiaassa puutalossa ei juuri hiivitä – herätin vauvan siis itse puoli seitsemän aikaan ”hiippailuni” kanssa, success. 

Tunnelmat; epäusko, voiko tämä mennä näin helpolla?

Palkitsin perjantaina miehen urhoollisuuden kunnon överi aamupalalla. 

Unikoulu, YÖT 3 & 4 

Äiti uskalsi siirtyä kellarista keskikerroksen sohvalle nukkumaan.

Vauva heräsi kumpanakin yönä pari kertaa ”huutelemaan”, mutta miehen ei tarvinnut nousta sängystä tassuttelemaan lainkaan. 

Äiti nukkui todella vähän ja todella huonosti, koska polttarijännitys. Mutta ilman unikoulua, en olisi voinut osallistua polttareiden iltaohjelmaan lainkaan, eli halleluuja unikoulu – pystyin olemaan menossa mukana siihen asti, että oli pakko lähteä pelastamaan koiran rakko. Polttareista johtuen täsmäimetys jäi yöstä pois, mutta tämä ei vaikuttanut vauvan yöheräilyyn. 

Unikoulu, YÖ 5

Äiti siirtyi yläkertaan nukkumaan ja isä pääsi nukkumaan sohvalle kokonaisen yön.

Tassuttelin vauvaa n.3 minuuttia klo 22:30 maissa, mutta muuten sängystä ei tarvinnut yöllä nousta. Vauva pari kertaa päästi wääh-huudon, mutta jatkoi sitten pientä unituhinaansa.

Unikoulu, YÖ 6

Vauvan nukkumisympäristö muuttui, kun lähdimme taas mökille. Mies meni yövuoroon ja jäin yksinäni tassuttelemaan.

Vauva nukkui 20:20-03:20 yhtä pötköä ilman, että heräsin kertaakaan. Täsmäimetyksen jätin illasta pois. 03:20-04:20 välillä vauvaa piti tassutella neljä kertaa n.2-5 minuutin pätkiä. Tämän jälkeen vauva nukkui lähes historiallisen myöhään ja heräsi vasta 7:40! 

 

Fiilikset unikoulusta: ÄLYTÖNTÄ! Meillä nukutaan! Voin pukeutua yöpukuun (miehen vanha kulahtanut, pehmeä t-paita <3), koska tissien ei tarvitse olla tiskissä! Vauva on ihana! Olen levänneempi kuin aikoihin! Mitä ihmettä! 

Tiedän, että kohta taas tehdään hampaita, flunssaillaan, kontataan unissaan tai jotain muuta vastaavaa, ja yöunet ovat historiaa. Mutta meillä ainakin tämä unikoulu sujui ääreis hyvin ja helpolla (koputan puuta)! Pääsimme ylipäätään niin vähällä, että melkein jo odotan sitä takapakkia. Toisaalta, vauvalla oli ikää jo reilu 8kk, jolloin ainakin meidän neuvolan mukaan on myös herkkyyskausi yöunien muodostumisen suhteen. Vauva on selvästi saanut päivisin tarpeeksi ravintoa, koska pärjää hyvin yön ilman ruokaa ja ei kaipaa sitä heti ensimmäiseksi aamullakaan. Pumppaan edelleen joka aamu n. 100 ml maitoa, jonka käytämme vauvan iltapuuron keittoon (maitoon tehty puuro kuulemma täyttää yötä vasten paremmin kuin veteen tehty). Vauva on hyväntuulinen oma itsensä ja äitikin ehkä pikkuhiljaa. 

Miehelleni älyttömästi kiitoksia, rakkautta ja pusuja! 

 

Näillä eteenpäin!