Vaaleanpunaista höttöä

Hurautettiin illalla mökille nauttimaan miehen vapaista ja pitämään mökin putket sulana. 

Vauva nukahti illalla nopeasti, mökin oma white noise eli koiran kuorsaus ja seinäkellon tikitys auttoivat uskoakseni tainnutuksessa.

Ja ah, vauva nukkui 21:10-01:20, söi 25min, nukkui 01:45-4:45, söi 15 min ja sitten vielä nukkui 6:30 saakka. Yhteensä 8 tuntia ja 40 minuuttia unta vauvalle ja äidille, kahden herätyksen taktiikalla. Hieno vauva.

Aamu alkoi aikaisin, mutta ihanasti. 

Otin pienen jokeltelevan vauvan mun ja miehen väliin köllimään ja siinä pikkuinen sai kertoa omalla kiljahtelu ja ä-ää höpötyksellään kuulumisensa. Vauvaa nauratti ja vanhempia myös. 

Reilun tunnin seurustelun jälkeen vauvan silmäluomet alkoivat taas lupsahdella. Käärin pienen peittoonsa, ruokin ja laitoin pinnasänkyyn jatkamaan aamu-uniaan. 

Uninen mies nosti peiton kulmaa ja kaappasi mut kainaloonsa. Vähän ollut ikävä tollaista rauhassa köllimistä, kun ei takaraivossa jyskytä, että pitäisi jo nukkua, kuten usein iltaisin. 

Vauva heräili 40 minuutin pikaunien jälkeen ja noustiin tekemään aamupalaa. 

Aamupalan jälkeen puettiin vauva haalariin ja käytiin juoksuttamassa koiraa pihalla. Aurinko paistoi ja vauva katseli kulmat kurtussa pihaa – ei se ollut ennen ulkoillut muualla kuin rattaissa, kun haalari on ollut liian iso. 

Nyt vauva nukkuu päikkäreitä pinniksessä, mies naputtaa tietokoneella koulujuttuja, koira kuorsaa sohvalla mun jaloissa ja mä alan lukea Eve Hietamiehen Tarhapäivää. 

Tä on tätä vaaleanpunaista höttöä mitä ei tarvii yhtään kaunistella tai filtteröidä. 

Aurinkoa!