vauva-arjen iloja

Ah, onpas ollut ihania päiviä! 

Juuri nyt pieni nukkuu sylissä käpertyneenä, vaaleanpunaiseen pyjamaan puettuna (koko 56 ja jäämässä pieneksi! Apua! Ja päivällä päällä, koska pieni nukkuu kapalossa eli jäisi muuten pyjamat käyttämättä) ja näyttää syötävän suloiselta. Näinä hetkinä vähän harmittaa meidän linjaus, että vauvan naamaa ei someen, koska uskon vahvasti, että tämän söpöyden näkeminen piristäisi kenen vaan torstaita! (Onhan tänään torstai? Oon ihan sekaisin päivistä täällä vauvakuplassa)

Viikonloppu oli mahtava ja seuraavasta pitäis myös olla tulossa vähintään yhtä kiva. 

Lauantaina hyvä ystävä kävi kahvittelemassa, kävin vauvan kanssa kaupungilla täysin onnistuneesti ja mies oli vapaalla, eli illalla kokattiin herkkuruokaa ja katsottiin elokuvaa yhdessä. 

Sunnuntai oli melkeen vielä parempi, koska mentiin mun vanhemmille kera pumpatun maidon. Vauva jäi isovanhempien hoivaan yläkertaan ja me hipsittiin miehen kanssa saunaan. Vitsi tollanen rauhallinen saunassa käynti, se että saatiin täysin ilman keskeytyksiä keskustella ja vaan olla rauhassa yhdessä teki hyvää. Ja mun jumittuneelle selälle teki myös hyvää saunan lauteilla venyttely. Saunasta päästiin vielä valmiiseen pöytään syömään kunnon sunnuntai ateria. Perhe on paras!

Tällä kuluneella viikolla on ollut hyviä ja vähän huonompia hetkiä. Parhaita on ollut kylässä käynyt naapurissa asuva ystävä, joka vahti vauvaa niin, että pääsin koiran kanssa nopealle pakkaslenkille sekä eilinen ilta kaverin babyshowereiden merkeissä. Meidän vauva nukkui pienen enkelin näköisenä kopassa ja äidin sylissä, heräsi kolmen tunnin juhlien aikana kerran syömään (imetyssuoja, wuhuu!) ja muuten oli niin mallikelpoisesti että huh! 

Onhan tässä viikkoon mahtunut myös falskaava vaippa, kantorepussa kaaressa heitetyt jättipuklut, yksi äidin väsymys-hermoromahdus yö ynnä muuta, mutta jotenkin ne painaa vaakakupissa paljon vähemmän. 

Typy on myös viikon sisään väläytellyt maailman herttaisinta hymyä useaan otteeseen. Mies saa hymyt suoraan suunnattuna, mun on pitänyt vielä tyytyä siihen, että mun sylistä hymyillään lähinnä meidän tauluille. Myös mummille hymyillään, kun se pitää hauskoja ääniä. Myös vauvalla erilaiset ääntelyt ja juttelut alkaa tulla mukaan ja pariin otteeseen vauvaa on jopa kuulostanut naurattavan. 

Sydän tässä pakahtuu.