vinkkini ah-niin-täydelliseen hääohjelmaan

Huhheijaa! Tuntuu, että tuosta TSH-arvostelun kirjoittamisesta olisi viikkoja, eikä vain yhtä! 

Tässä välissä ehti olla ystävieni häät, joissa tosiaan sain kunnian toimia kaason tehtävässä.

Häät olivat lapsettomat ja vauva pärjäsi hoidossa varsin mallikkaasti. Tosin kipaisimme hääpaikalta vanhemmilleni laittamaan vauvan nukkumaan – mikä olikin hyvä, koska pikkuneiti oli melko hysteerinen siinä vaiheessa, kun tulimme paikalle, eli en tosiaan usko, että iltamaito olisi mistään muusta lähteestä kuin äidistä, uponnut. Onneksi hääpaikka oli lähellä ja poissaolomme juhlasta oli vajaa tunti. Kakun leikkuun missasimme, mutta onneksi siinä ei kaasoa kaivattu ja ehdimme kuitenkin kakkuapajille.

Häät ylipäätään sujuivat oikein malliikaasti – paria vain lähinnä kaasojen tai järjestelyyn osallistuneiden tiedossa olevaa minimaalista katastrofia sekaannusta lukuunottamatta – ja vielä yöllä sänkyyn kömpiessä korvissa jyskytti musiikki ja jalat kihelmöivät kaikesta joraamisesta. Ihanaa! 

Olen nyt tämän ja viime kesän aikana päässyt mukaan viiteen eri hääjuhlaan, joista kahdessa olen toiminut kaasona ja niin, yhdet olivat omat häämme. Vaikka kieltämättä usein häissä on aika pitkälti sama kaava ja tällä hetkellä vallalla olevat muotisuuntaukset (sanoisin, että nyt kukat ja kasvit, juuttinaru ym. ovat aika hitti) yhdistävät, on silti kaikissa häissä näkynyt hääparin oma tyyli jotenkin. 

Ajattelin, että voisin vähän jakaa asioita, joita olen häähommissa häämaailmasta oppinut, koska let’s face it, aika ihana maailma se on! Katsotaan saanko tästä ihan postaussarjan aikaiseksi, mutta tässä keskityn nyt lähinnä HÄÄOHJELMAAN. 

Esittelyleikit

Olen hirmuisesti pitänyt siitä, että häissä jollain tavalla juhlan alussa käydään yleisesti ja yhdessä läpi sitä, ketkä paikalla ovatkaan. Hääparin yleensä – toivon mukaan – tietävät kaikki, mutta harvoin kaikki vieraat ovat tuttuja keskenään. Esittelyleikit voivat vähän avata läsnäolijoiden statusta hääparin elämässä (työkaverit, sukulaiset, naapurit…) sekä antaa pöytiin keskustelunaihetta. Lisäksi mielestäni tällainen ohjelmanumero juhlan alkuun vapauttaa tunnelmaa, nostattaa fiilistä ja vähän karistaa sitä vihkimiseen usein liittynyttä hartautta. 

Esittelyleikeistä olen nyt nähnyt kahta eri versiota. Toinen, nopeampi ja ehkä helpompi toteuttaa, on se, että kaasot/bestmanit/seremoniamestarit huutelevat ääneen ihmisryhmiä, jotka sitten seisomaan nousemalla tai jotain lippulappusia nostamalla, näyttävät kuuluvansa tähän porukkaan. Jotta homma ei ole ihan vain polvien nitkuttelua, tekee hommasta hauskemman se, että porukat ovat jotenkin hauskasti mietittyjä. Yksissä häissä pyydettiin ensin nousemaan morsiamen serkkuja – meitä oli paikalla parisenkymmentä – ja sitten sulhasen serkkuja, jolloin huoneen toisessa päässä hiljaa nousi yksi ihminen seisomaan – vieraita nauratti. Tämän onnistumiseksi hääparin on siis hyvä olla mukana suunnittelemassa huudeltavia ihmisryhmiä, koska heillä on paras tuntemus vieraista. 

Toinen muoto on se, että ihmisryhmät kerrotaan juhlavieraille, mutta ei hääparille ja hääparin tulee sitten arvata mikä milloinkin seisovaa porukkaa yhdistää. Vieraat voivat sitten antaa vihjeitä, jos hääpari ei millään keksi. Tässä versiossa huomio on ehkä enemmän hääparissa, joka koittaa ratkaista mysteeriä. Tässä versiossa on enemmän työtä ohjelmanumeroa pitäville ihmisille, koska heidän täytyy keksiä ryhmät ja miettiä miten vieraat näkevät nimetyn ryhmän, mutta hääpari ei. Meidän häissä kaasot olivat askarrelleet A3-paperille kyltit, jotka näyttivät vieraille – toisissa häissä käytettiin videotykkiä, jolla ryhmät heijastettiin hääparin taakse. 

Erilaisia ryhmiä niiden itsestään selvien sukulaisten ja kavereiden lisäksi ovat olleet esimerkiksi: kaikki sulhasen alasti nähneet; kaikki hääparin koiraa lenkittäneet; kaikki, jotka itkivät kirkossa; kaikki sinipukuiset; kaikki, jotka ovat tunteneet morsiamen tai sulhasen vähintään 10 vuotta; kaikki, joilla on nälkä jne. Ja totta kai, klassikkona: viimeiseksi ”kaikki, jotka toivottavat hääparille onnea!”, jolloin sitten viimeistään kaikki vieraat saavat osallistua nousemalla – tai ainakin syytä olisi :–D Jotenkin tämä kohta liikuttaa aina, koska sitähän varten ne kaikki vieraat siellä ovat – juhlimassa sen ihanan parin onnea ja rakkautta! <3

Puheet

Nuo ah niin ihanat, kamalat, kiusalliset tai ratkiriemukkaat puheet. 

Pidin itse puheen viikonlopun häissä ja voin sanoa, että kyllä jännitti! Pelkäsin, että höpötän liian nopeasti, kukaan ei naura, hääpari suuttuu tai itse pyörryn. Mutta ei, se sujui ihan hyvin – morsian itki, oli se sitten hyvä tai huono asia, mutta sulhanen ja vieraat kehuivat jälkeenpäin, wuhuu! 

Itse pidän häissä eniten siitä, että puheet tulevat eri aikoihin ja klassisesti niin, että puhuja kilisyttää lasia ja höpöttelee sitten, mitä höpöttelee. Olen nähnyt myös toteutuksia, joissa puheet pidetään vuorotellen erillisen puhujanpallin takaa, jolloin homma menee helposti vähän puuduttavaksi. Lähinnä on hyvä tiedottaa etukäteen puhujille esimerkiksi minkä aterian yhteydessä heidän puheensa aika on; oli se sitten pääruoan tai kakun aikaan, ja puhujat saavat sitten itse rohkaista itsensä lasia kilisyttämään, kun siltä tuntuu. 

Hyvän puheen sisältöä en lähde nyt analysoimaan, koska en halua vahingossakaan loukata ketään. Oma vinkki itselleni oli vaan se, että halusin puhua rehellisesti ja siitä mun näkökulmasta.

Niin ja lisäksi kirjoitin puheeni hääparille talteen, koska itsestäni on ihana välillä lukea meidän häissä pidettyjä puheita! Eli se vielä vinkkinä, tallentakaa puheet jotenkin!

Perinteiset ohjelmat

Olin tänä syksynä yksissä sotilashäissä vieraana ja siellä oli ihan omat perinteet miekan poltosta sotilaiden maljaan – ne onkin homma ihan erikseen.

Itse rakastan perinteitä ja siksi ainakin omiin häihin halusin kakun yhdessä leikkaamiset polkaisuineen, häätanssin (Samae Koskisen ”Hän jolla on kaikki” sopi meille täydellisesti) sekä kimpun ja sukkanauhan heiton.  

Ohjelmanumerot

Erilaisten ohjelmanumeroiden tarkoitus on mielestäni niin viihdyttää ihmisiä kuin myös paljastaa hääparista ehkä ihmisille uusia puolia. Lisäksi ohjelmanumeroissa on mielestäni kiva myös vähän aktivoida häävieraita mukaan hommaan. 

Viikonlopun häissä ainoa ohjelmanumero oli hääparin toiveesta kenkäleikki. Kenkäleikki on siis se klassinen, jossa yleisimmin hääparille esitetään erilaisia kysymyksiä kumpi heistä tekee asiaa X, jolloin sitten hääpari selät vastakkain istuen kohottaa joko morsiamen tai sulhasen kenkää. Selitin tämän leikin lähes yhtä selvästi lauantain häissä, mutta onneksi kyseinen leikki on lähes kaikille tuttu, joten eiköhän tämä selitys nyt riittänyt. Kenkäleikin plussia on se, että se on edullista toteuttaa, se sopii myös vähän vähemmän esiintymisestä nauttivalle hääparille ja siitä voi tehdä erilaisia variaatioita. Näissä viikonlopun häissä meillä esimerkiksi oli pelkkien väittämien sijaan tarina, joka kuljetti hääparin päivän läpi: käytiin läpi vähän aamutoimien hoitoa, töihin lähtöä, yksi ihmeellisen sopuisa ikea-reissu ja kestittiin vieraita illalla. Hääparilta sitten välillä kyselimme selityksiä joihinkin vastauksiin ja vierailla tuntui olevan hauskaa. Erilaisia versioitahan voi kehittää loputtomasti, hääparin sijaan tuoleihin voi istuttaa anopit tai apetkin. 

 

Meidän omiin häihin suunniteltiin miehen kanssa humoristinen tietovisa. Jokaiseen pöytään oli pöytäkolmioon (menu, ohjelma ym.) lisätty myös a b c -vaihtoehtoinen kysymys. Kun tietovisan aika oli, kehotettiin ensin jokaista pöytäseuruetta tutustumaan omaan kysymykseensä ja päättämään mitä vastaavat. Bestmanien erinomaisella vedolla sitten käytiin läpi kysymykset pöytä kerrallaan: pöydästä vapaaehtoinen luki kysymyksen, kertoi mitä he vastasivat ja me sitten hääparina paljastimme tarinan jokaisen kysymyksen takaa. Teemana oli siis meidän rakkaustarina ja näin samalla vieraille selvisi miten olemme tavanneet ja miten juttumme kulki siihen pisteeseen, missä tuolloin oltiin. Meillä kysymyksiä olivat esimerkiksi ”Miten hääparin ensisuudelma tapahtui?” (oikea vastaus: morsian kysyi sulhaselta aikooko tämä ikinä suudella häntä), ”Mitä X vastasi Y:n kosintaan?” (oikea vastaus: ”todellakin!”) jne. Olimme etukäteen miettineet kysymykset niin, että pöydille osuisi sellainen kysymys, johon he eivät ehkä vastausta tietäisi – eli esim. kavereilta ei kysytty miten olemme tavanneet (oikea vastaus: tinderissä, wuup!), koska heille se olisi ollut liian helppo kysymys. Tästä ohjelmasta kiiteltiin jälkeenpäin, koska vieraat pääsivät osallistumaan ja tutustuivat meihin lisää myös parina. Jälkeenpäin itse mietin, että tietovisa antoi varmaan meistä miehen kanssa aika mielenkiintoisen käsityksen :’D

Meidän häissä bestmanit todella yllättivät. Olimme antaneet heille tiedon, että ohjelmassa olisi tilaa jollekin lyhyelle ohjelmanumerolle siihen ja tähän kellonaikaan, ja saavat keksiä siihen jotain, jos haluavat. Rehellisyyden nimissä, odotukseni eivät olleet kovin korkealla, mutta herrat yllättivät todella. Todellakin parhaat miehet, olivat kehittäneet haiku-runoista ohjelmanumeron. Vieraat kerättiin yhteen ja bestmanit lähettivät liikkeelle runon sekä pienen paketin. Runot ohjasivat aina kenelle paketti seuraavaksi pitää antaa, esimerkiksi anopit, kaasot, joku jolla on lasi kädessä, illan kaunein nainen, kunhan ei morsian jne. Se kenelle paketti aina saapui, luki seuraavan runon ääneen ja antoi paketin eteenpäin. Viimeiseksi paketti päätyi meille ja saimme ohjeistuksen avata sen. Paketissa oli tutti pienelle, vielä syntymättömälle lapsellemme. Snif, vieläkin liikutun.

Vieraiden itsenäisemmät puuhat

Viime aikoina muodissa on ollut hääbingo, jonka tosin olen kokenut useammissa häissä melko ongelmalliseksi. En tiedä miksi ihmisillä on sen kanssa niin hirveä kiire, mutta usein ensimmäinen bingo huudetaan jo ennen kuin edes ruokaan asti on päästy! Kun yhtäkkiä voittajat on löytyneet jo ensimmäisen puolen tunnin sisällä, jää homma muilta vierailta yleensä sitten siihen. Tästä syystä esimerkiksi omista häistä jätimme bingon kokonaan pois, vaikka kivaa pöytäpuuhailua se onkin. 

Salaiset tehtävät sen sijaan halusin omiin häihimme. Osan tehtävistä otin netistä ja osan suunnittelin ihan meille sopivaksi. Toteutimme salaiset tehtävät kuvan mukaisella tavalla: oli tehtäväpurkki, josta halutessaan sai tehtävän hakea. Jos tehtävä ei miellyttänyt, sen kun laittoi sen takaisin purkkiin. Jos sen sijaan halusi tehtävää lähteä toteuttamaan, sai tehdä tehtävän omalla tyylillään, kirjoittaa nimensä lappuun ja palauttaa suoritettuna toiseen purkkiin. Loppuillasta arvoimme muistaakseni viisi palkintoa tehtäviä tehneiden kanssa + annoimme yhden erityistunnustuksen kaverilleni, joka oli suorittanut melko haastavia tehtäviä pitkin iltaa hyvin kunniakkaasti (hän esimerkiksi piti puheen, jossa kertoi tarkalleen mitä kello on, jonka jälkeen pyysi kaikki parrakkaat miehet ulos ryhmäkuvaan – siitä tulikin huikea kuva muuten – jonka jälkeen hän vähän myöhemmin tanssilattialla sukelsi toisen bestmanin jalkojen välistä – ja pyysi vielä kuvaajamme lähettyville kärkkymään niin, että koko homma saatiin mahtavaan kuvasarjaan :’D olihan sille nyt pakko nostaa hattua) 

Kivan lisäohjelmanumeron häihin saa siitä, että tällaisten pelien voittajat palkitaan jotenkin. Toki bingon huutajalle voidaan vain ojentaa voittopullo, mutta itse halusin palkitsemisesta myös oman ohjelmanumeronsa. Omissa häissämme tosiaan suoritetuista salaisista tehtävistä arvottiin voittajat, jotka saivat sitten valita annetuista vaihtoehdoista palkkinnon itselleen. Olin askarrellut ruskeat paperipussit, joissa ulkopuolella luki voitot tyylillä: ”suukkoja” (suukko-suklaata), ”mammonaa” (suklaakolikoita), ”lämmikettä iltaan” (kahdet tigerin hupisukat miehen ja naisen koossa), ”helpotusta seuraavaan aamuun” (10€ hesburger lahjakortti) ja ”winter is coming” (minttuviinaa ja kaakaojauhetta). Tuolle erikseen palkitulle kaverille annoimme palkinnoksi etuilu-oikeuden yöpalapöytään, eli hän sai tulla hakemaan hodareita hääparin kanssa samaan aikaan – kyllä kuulemma kelpasi! :D

Muuta kivaa puuhaa häissä on mielestäni vieraskirjan täyttö (oli sitten vapaa sana tai täytettävät kaavakkeet tyylillä ”sovitte yhteen kuin ____ ja ____”), piilopullon etsintä, photobooth-tyyppiset pisteet ym. Vain mielikuvitus on rajana!

Olen ehdottomasti sen kannalla, että on kiva, että häissä on jotain ohjelmaa, mutta toisaalta, sitä ei missään nimessä saa olla l i i k a a. Häät kiitävät ohi aivan valtavalla vauhdilla, ruokailut ynnä muut vievät oman aikansa ja vapaaseen seurusteluun sekä joraamiseen pitää myös olla aikaa. Eli kultainen keskitie!

 

Vaikka kaason homma voi olla aika stressaavaa, erityisesti tällaiselle perfektionistille, on silti jo vähän ikävä kaikkea tuota häätohinaa. Ihania häiden suunnitteluja kaikille hääpareille ja hääseurueisiin kuuluville! Tehkää teidän näköinen juhla <3