yhdeksän kuukautta

SIIS MITÄ. 

Mun piti kaksi kertaa ainakin laskea sormilla, että kyllä. Vauva todella on y h d e k s ä n kuukautta. 

Onneksi tuon tyypin ikä on helppo laskea aina sen mukaan mikä kuukausi on – koska on syyskuu, oli pakko uskoa, että juu’u, kyllä se yhdeksän ihan oikein on. 

Pikku palleroisemme on siis mönkinyt maankamaralla pidempään vatsan ulko- kuin sisäpuolella. 

Vauvamme yhdeksän kuukauden iässä:

42196868_306346380152511_8323197838515240960_n.jpg

+ on oppinut ryömimään noin viikko sitten (ks. kuva yllä :—D)! Ensimmäinen ryömintä tehtiin valtaisalla vauhdilla koiran juomakupille, jonka bebeliini kiskaisi suoraan nurin ja päälleen. En ymmärrä miten lapsi, jota ei ole koskaan pitänyt vielä kieltää koskemasta juomakuppeihin/sähköjohtoihin tai -pistokkeisiin/oven saranoihin/tmv löytääkin tiensä aivan suoraan näiden luo. Luulisi, että avarassa maailmassa olisi jotain muutakin kiinnostavaa, mutta ei. Juuri ne kiellettävät asiat kiinnostavat. 

+ jaksaa katsoa muumi-jaksoa alkutekstien verran. (Meillä ei ole telkkaria käytössä lainkaan, joten pikkuneiti on hyvin harvakseltaan ruutu-aikaa viettänyt. Tai no, äidin kännykkä kiinnostaa suunnattomasti, mikä kyllä kovasti herättelee äitihenkilöä miettimään omaa kännykän käyttöään..)

+ rakastaa kävellä ympäri paikkoja aikuisen sormista kiinni pitäen. 

+ on yhä kaksi hampainen, mutta molemmat ylähampaat ovat alkaneet pilkottaa (ja valvottaa – arvasin! Inhottavaa olla oikeassa näiden yöunijuttujen kanssa) jo ikenien pinnan alla, joten kohta varmaan nelihampainen. Tai toivottavasti puhkeavat nopeasti..

+ antaa pusuja harvoille ja valituille, haleja toistaiseksi vain äidille. Mikään ei ole yhtä liikuttavaa kuin se, että vauva painautuu kaulakuoppaani ja lepuuttaa päätään olkapäälläni.

+ fanittaa koiraamme edelleen ihan täysillä; kaikki mitä koira tekee on kiinnostavaa. 

+ ihmettelee kovasti, kun ulkona näkee muita koiria. 

 

+ räpsyttelee silmiään aina hämmästyneenä. 

+ pissasi tänään ekaa kertaa pottaan ja halusi sen jälkeen monta kertaa nousta seisomaan ja katsoa riemuissaan tuota hienoa tuotosta potassa. Kyllä oli äiti ylpeä! (pelottavasti, oikeasti, ei yhtään sarkastisesti – mielettömän ylpeä! Kerroin asian tietenkin heti miehelle ja perhe-chatissa mun lapsuudenperheelle. Ja sieltä sateli myös kehuja ja sydänsilmäemojeita. Tätä on vauva-arki parhaimmillaan jaettuna) 

+ rakastaa pensasmustikoita (osaa syödä ne itse, go pinsettiote!), appelsiinia, kurkkua ja maissinaksuja. Syö edelleen älyttömän reippaasti kaikkea, mutta suhtautuu epäileväisesti, jos soseissa on klimppejä. 

+ alkaa pitää matalaa örinää ja kurotella käsillään, jos näkee jotain edellä mainittua lempiruokaa jossain. 

+ käyttää 74 koon vaatteita (ja käyttänee vielä tovin).

+ leikkii mieluiten (kaiken kielletyn lisäksi) lahjaksi saaduilla vanhoilla brio-kärryillä, kirjoilla, torni-purkeilla ja suuhun mahtuvilla pehmoleluilla. 

+ vierastaa ehkä himpun vähemmän kuin ennen, mutta usein tarkistaa isän tai äidin kasvoilta onko joku tilanne tai ihminen ok. 

+ jaksaa ylipäätään todella keskittyneesti tarkkailla asioita, ihmisiä tai paikkoja. Asuntonäyttöjä kiertäessä useampi eri välittäjä ihmetteli, kun vauva oli – hyväntuulisuuden lisäksi – niin keskittynyt katselemaan paikkoja täydessä hiljaisuudessa. 

+ puhuu tällä hetkellä vähemmän kuin ennen – tuntuu, että fyysinen kehitys menee tällä hetkellä höpinöiden edelle. ”Nam nam” ja ”ätti” tuntuvat yhä kuuluvan sanavarastoon, mutta niitä käytetään paljon harvemmin. Välillä vauva tosin saattaa innostua pitkäänkin tarinoimaan. 

+ kulkee edelleen melko hyvin mukana kaikkialla. Vauva oli muun muassa mukana pankissa tekemässä kauppakirjat asunnostamme. Vaikka bebe oli hereillä suuren osan ajasta, ei hänestä ollut haittaa – ennemmin tyyppi oli aika hyvä icebreaker. Tosin vauva myös kaipaa ihan eri tavalla viihdykettä ja tekemistä esim. kahvilassa käydessä. 

+ omistaa aivan mahtavan huumorintajun. Esimerkiksi, kun vauva oli ollut äitini hoidettavana ja tulimme miehen kanssa kotiin, vauva kurotti käsillään minua kohti. Päästyään syliini, vauva kääntyi ja vilkutti mummilleen – viesti oli selvä ”moi moi, kiva kun olit, nyt voit mennä” :”D 

Paras pikku buddha <3

42142872_293632721366106_3377452940296978432_n.jpg

perhe lapset vanhemmuus hopsoa