Tovihan tässä on vierähtänyt.. ja syystäkin.

Viime kerrasta on jo hetki. Mihinkään en ole oikeita sanoja löytänyt ja paljon on jouduttu sunplimaan ja työstämään. Joten skipataan kauniit sanat ja hauskat lausahdukset, avataan vaan komeronovi ja hypätään suoraan tuntemattomaan.

Pienessä punaisessa talossa asuu enään vaan mies ja lapsi. Osa tavaroista muutettiin pieneen kolmioon, Loviisaan. Eron mukana menetin paljon, se on varmaa. Erosin aviopuolisostani ja jätin meidän yhteisen kotimme mutta onneksi jäljelle jäin ihana ystävä ja vielä vastuullisempi isä Auroralle. Ja koska mitään suurta ja dramaattista ei erosamme ole on meidän perhe vielä aika ehjä, vaan kahdessa eri taloudessa. Toki vielä tuntuu iso pala kurkussa kun viikon jälkeen neiti lähtee viettämään isän kanssa heidän omaa arkea. Pieni kämppä tuntuu niin isolta ja hiljaiselta…

Muuton yhteydessä piti löytää itselleni aivan uusi tie, niin arjessa kuin ammatissa. Joten vaihdoin lennosta myös työpaikkaa. Onneksi minun edelliset työkaverit on vieläkin suuri osa minun uutta arkea. Heille ehdottoman kiitollinen tästä! Aurorakin vaihtoi päiväkotia, jossa vihdoin tarjotaan nyt hänen tarpeisiin tukea.

Kaiken uuden ja jännittävän edessä oli pakko työstää itseään, itsenäisesti ja ammattiavun siivittämänä. Kaikkeen en ole löytänyt syytä tai tarkoitusta, mutta omakuva muokkautuu päivä päivältä enemmän tutuksi. Miksi minä olen juuri minä, on vieläkin kysymys joka tulee mieleen päivittäin. Ja mitä enemmän tätä miettii, sitä enemmän täytyy olla itselleen rehellinen. Tämän minä olen itselleni suonnut. Prosessin myötä omat tarpeet, mielipiteet ja toiveet ovat tuoneet itsestäni esille asioita, joita en ennen tahtonut muiden tietävän. Oma arvomaailma ja rakkaus, seksuallisuus ja suhteet, eivät enään ole yhtä pinnallisia ja norminmukaisia.  Olen oppinut rakastamaan sukupuolesta riippumatta. Ja olen onnellinen näin!

Ja kuten monet joulukuun loppusuoralla hokevat: uusi vuosi ja uusi minä. Voisin ehkä nyt samaistua. Uusi arki, uusi minä ja uudet mahdollisuudet odottavat minua ja tottakai minun pientä perhettä! Joten ollaanhan kuulolla taas!

terveisin tarhatätiäiti2.0

Tukkitalon kätköstä…

Tästä talosta voisi kirjottaa kauhu-komedian. Talon sisällöstä, paikasta ja kunnosta on kavereiden kanssa kyllä paljon naurattavan traumaattisia kokemuksia. Ihan jo siitä että Loviisalainen muuttaisi Sipooseen, on paljon keskusteltu aihe ystäväpiirissäni mutta myös appivanhempieni kanssa samaan pihaan muuttaminen ei koskaan ollut minun ”tavoite”. Minun paras ystävä huutonauraa tai itkee, aina kahvipussin nähdessä ja senkin voi selittää tässä samassa julkaisussa.

Voitte muuttaa tuohon tyhjään taloon…

Kuinka moni ajattelee muuttaessaan että omien tavaroiden roudaaminen uuteen kotiin on raskasta? No onhan se! Mieti että joudut ensin tyhjentämään omakotitalollisen tavaroita, jotta omat kamat mahtuu ovesta sisään… Valehtelematta tässä noin. 100 m2 talossa oli ängetty 3 sukupolven tavaroita säilytykseen. Sen lisäksi että kaikki käytävät ja huoneet oli täytetty tavaralla, piti samalla tyhjentää kuolinpesä. Mieheni edesmenneen isoäidin koko omaisuus oli vielä läpikäymättä, noin 10 vuoden jälkeen. Vielä viimeviikolla siivottiin näitä esineitä, 5 vuoden jälkeen muutosta… huoh…

Ihana puoli siinä oli että mieheni sai pitää paljon tärkeitä muistoesineitä edesmenneeltä isoäidiltään, kuten valokuvia ja sisustusesineitä. Ja toki säästettiin sellaista minkä pystyy vielä käyttämään sisustuksessa tai jonka voi vaivatta kunnostaa omaan käyttöön. Paljon tavaroita on myös palautettu omistajilleen ja appivanhemmilleni muistoksi. Hauskimpia sisustusesineitä on esimerkiksi maitokannut, kunnostettu saunajakkara, kukkavaaseja ja lyhtyjä.

 Hauskimmat löydöt

3 sukupolven jäljiltä löytyy oikeestaan mitä vaan. Vanhasta pyörän kypärästä laatikolliseen voipaketin papereita. Monia asioita vähän kuin hamstrattiin kun oli huono ekonominen tilanne, joska monien vanhempien henkilöiden talosta löytyy paljon samoja asioita. Meidän tapauksessa  löysimme kaapillisen palasaippuaa, uunin alta löytyi laatikollinen voipaketin papereita, kassillinen jäätelötikkuja ja muovilusikoita Ingmanilta sekä monen monta pakettia Nylon sukkahousuja… Jäätelötikut kelpasi onneksi hyvin päiväkotiin, oli siis käyttämättömiä paketissa, mutta muut jouduttiin heittämään roskiin. Vanhoista lääkkeistä piti toki oikeanoppisesti luopua apteekkiin mutta melkein kaikki päätyivät ennen tai jälkeenpäin kaatopaikalle. Vanhasta tukkitalosta löytyi myös paljon eläinperäisiä tuotteita, jotka periaatteiden takia ei päädy seinille IKINÄ.yök. Pahin oli kuitenkin elämäänsä vittuuntunut orava (täytetty) joka tuijottaa murhaavasti ohi kävelijöitä. Hän muutti naapuriin koska olisi muuten palanut helvetissä tai homehtunut roskiksessa.

Tähän väliin voimme jo keskittyä KAHVIPUSSEIHIN. Niinku pusseihin monikossa, monta sataa jos ei tuhatta TYHJÄÄ KAHVIPUSSIA!! Vertailuksi kerron että yläkertamme on hyvin pieni, yksi iso makuuhuone ja yksi isompi olohuone sekä kaksi pientä varastohuonetta. Koko yläkerta oli lattiasta kattoon täytetty kahvipusseilla. Laatikoita, kauppakasseja ja jätesäkkejä jotka olivat täynnä tyhjiä kahvipusseja. Ystäväni eivät ikinä tule kanssani ”siivoushommiin” tämän viikonlopun jälkeen…

Ollaan myös löydetty kaksi mehumaijaa,paaaljon kynttilöitä, astioita, istutusruukkuja, punamusta ruudullisia matkalaukkuja ja kertakäyttö astioita yllin kyllin. Vinkkinä kaikille siis älä muuta raskaana ollessasi tai juuri synnyttäneenä/leikkauksesta toipumassa! Ja älä missään nimessä muuta johonkin joka ei ole tyhjennetty!!

terveisin tarhatätiäitivaimo