Uusi alku

Tovihan tässä on vierähtänyt.. ja syystäkin.

Viime kerrasta on jo hetki. Mihinkään en ole oikeita sanoja löytänyt ja paljon on jouduttu sunplimaan ja työstämään. Joten skipataan kauniit sanat ja hauskat lausahdukset, avataan vaan komeronovi ja hypätään suoraan tuntemattomaan.

Pienessä punaisessa talossa asuu enään vaan mies ja lapsi. Osa tavaroista muutettiin pieneen kolmioon, Loviisaan. Eron mukana menetin paljon, se on varmaa. Erosin aviopuolisostani ja jätin meidän yhteisen kotimme mutta onneksi jäljelle jäin ihana ystävä ja vielä vastuullisempi isä Auroralle. Ja koska mitään suurta ja dramaattista ei erosamme ole on meidän perhe vielä aika ehjä, vaan kahdessa eri taloudessa. Toki vielä tuntuu iso pala kurkussa kun viikon jälkeen neiti lähtee viettämään isän kanssa heidän omaa arkea. Pieni kämppä tuntuu niin isolta ja hiljaiselta…

Muuton yhteydessä piti löytää itselleni aivan uusi tie, niin arjessa kuin ammatissa. Joten vaihdoin lennosta myös työpaikkaa. Onneksi minun edelliset työkaverit on vieläkin suuri osa minun uutta arkea. Heille ehdottoman kiitollinen tästä! Aurorakin vaihtoi päiväkotia, jossa vihdoin tarjotaan nyt hänen tarpeisiin tukea.

Kaiken uuden ja jännittävän edessä oli pakko työstää itseään, itsenäisesti ja ammattiavun siivittämänä. Kaikkeen en ole löytänyt syytä tai tarkoitusta, mutta omakuva muokkautuu päivä päivältä enemmän tutuksi. Miksi minä olen juuri minä, on vieläkin kysymys joka tulee mieleen päivittäin. Ja mitä enemmän tätä miettii, sitä enemmän täytyy olla itselleen rehellinen. Tämän minä olen itselleni suonnut. Prosessin myötä omat tarpeet, mielipiteet ja toiveet ovat tuoneet itsestäni esille asioita, joita en ennen tahtonut muiden tietävän. Oma arvomaailma ja rakkaus, seksuallisuus ja suhteet, eivät enään ole yhtä pinnallisia ja norminmukaisia.  Olen oppinut rakastamaan sukupuolesta riippumatta. Ja olen onnellinen näin!

Ja kuten monet joulukuun loppusuoralla hokevat: uusi vuosi ja uusi minä. Voisin ehkä nyt samaistua. Uusi arki, uusi minä ja uudet mahdollisuudet odottavat minua ja tottakai minun pientä perhettä! Joten ollaanhan kuulolla taas!

terveisin tarhatätiäiti2.0