Aurinko ja lämmin alkuilta kutsui lenkkipolulle. Jotka Turussa ovatkin aivan mahtavat! Otin koiran matkaan ja suuntasin jokirantaan, joka on yksi suosituimmista lenkkireiteistä aivan keskustan tuntumassa. Yhden lenkin aikana pääsee ihailemaan useaa eri maisemaa, kaupunkia, peltoa ja koskea, jokea tietenkään unohtamatta. Tänäänkään en saanut nauttia kevätpäivästä yksin, vaan vastaan tuli kävelijää, juoksijaa ja koiranulkoiluttajaa joka lähtöön. Ihanaa huomata, että pimeän talven jälkeen ihmiset kaivautuvat kotoaan ulos nauttimaan raikkaasta ilmasta. 

Löydettiin leppäkerttu!

Joka kevät iskee hinku kaivaa lenkkarit kaapista (tai, kröhöm, ostaa uudet) ja kokeilla miltä juoksu maistuu. Joka kevät innostun, kuukauden päästä into laskee ja heinäkuuhun mennessä lopetan. Kesällä ahdistaa kuumuus, syksyllä sataa. Siirryn muiden tavoin sisätiloihin talvea pakoon uuden harrastuksen pariin (tänä vuonna joogaan, siitä lisää myöhemmin) ja tyydyn päivittäiseen koiran ulkoilutukseen. Ja sama juttu seuraavana vuonna. Ei auta tavoitteet, ei auta hyvänmielen juoksut. Ainoa harrastus, joka on pysynyt läpi vuodet ja vuoden ajat, on ratsastus. Tai no jos rehellisiä ollaan, sekin on ollut nyt tauolla muutaman vuoden, valmennan kyllä muutamia tyttöjä, mutta oma ratsastaminen on ollut säälittävän vähäistä. Hevoset ja ratsastus on kuitenkin se mun juttu, josta varmasti kuulette vielä 😉

Noh, tänään kuitenkin teki mieli juosta, joten juoksin. Napsin matkalla muutamia kuvia, en kylläkään juostessa, vaan alun ja lopun kävelypätkiltä 🙂

Puhukaa! Yo!

Pahoittelen kuvien laatua, kännykkä, you know. Valitettavasti jatkossakin näitä tulee näkymään ennen kuin, noh, otan kuvia jollain muulla 😀