Menestyvätkö kauniit ihmiset paremmin työelämässä?

kauneusmenestys.jpg

Kuva: ian dooley, Unsplash / Edit: Niina susanna 
 
Ihmiset profiloivat toisiaan
 
Tutkimusten mukaan ihmiset ovat erityisen viehättyneitä symmetrisesti muotoutuneista kasvoista ja kehon muodoista. Viimeisten muutaman kymmenen vuoden aikana on ollut erimielisyyksiä siitä, miksi ihmiset kokevat niin suuresti vetoa harmonisiin mittasuhteisiin. Onko kyse terveyden arvioimisesta tietyn tyyppisten geenien perusteella, vaiko jostain muusta? Miksi ne olisivat merkittäviä tekijöitä uramenestyksen suhteen?

Ulkonäkö on ensimmäinen asia, joka kiinnittää huomion muissa ihmisissä. Sen perusteella arvioidaan nopeasti millaisen persoonan kanssa ollaan tekemisissä. Vaikuttaako henkilö miellyttävältä, luotettavalta, itsevarmalta, älykkäältä ja mikä hänen sosiaalinen asemansa on. 
 
Ihminen luo profiilit muista ihmisistä tiedostaen tai tiedostamatta. Näin myös niiden kohdalla, joiden kuvia katselee sosiaalisessa mediassa. Sen jälkeen muokkaantuu ennakko-oletukset henkilön todellisten sosiaalisten taitojen, maneereiden, koulutuksen ja mielipiteiden perusteella.
 
Muiden arvioiminen ulkonäön perusteella on osa selviytymis- ja lisääntymisviettiä. Ihmisinä pyrimme varautumaan uhkiin, mahdollisuuksiin ja hyötyihin uusissa vuorovaikutustilanteissa. Ovatko tapaamamme ihmiset potentiaalisia liittolaisia vai vihamiehiä.
 
Lisääntymisvietin kannalta terveys on oleellinen mittari, ja terveet piirteet viehättävät. Vaistomaisesti saatetaan ajatella, että kauniit ihmiset ovat fyysisesti terveempiä ja henkisesti vahvempia. Iho ja hiukset ovat erityisen herkkiä sairauksille ja ravinnepuutoksille, myös lihavuus voi viestittää sairaudesta. 

TutkimustuloksiA ELÄINMAAILMASTA JA IHMISISTÄ
 
The Economist -lehden nettiartikkelissa To those who have, shall be given” (19.12.2007), kirjoitettiin seuraavaa:

Kauneuden tieteellisen tutkimuksen kummisetänä pidetään Randy Thornhill:iä (University of New Mexico). Tohtori Thornhill oli mies, joka vähän yli vuosikymmen sitten teki havainnon, jonka hän alunperin [löysi] hyönteisiä tutkiessaan ja rohkeni [sittemmin] soveltaa ihmisiin.
 
Kyseessä olevat hyönteiset olivat kärsäkorentoja [eng. scorpion flies]. Havainnot osoittivat, että ne korennot, joiden siivet olivat kaikkein symmetrisimmät olivat niitä, jotka pärjäsivät parhaiten panoksellaan parittelussa. Dr. Thornhill ajatteli tämän symmetrian suosimisen olevan universaalia eläinmaailmassa (ja niin se näyttäisi olevankin). Erityisesti, hän osoitti sen pitävän paikkansa ihmisten kohdalla. Hän teki kuvamanipulaatioita aloittaen kasvoista, muokaten niistä enemmän ja vähemmän symmetrisiä. Hän hankki vapaaehtoisia vastakkaisen sukupuolen edustajia arvioimaan arvoasteikolla näiden viehättävyyttä. Havaintonsa hän osoitti pätevän myös muiden kehon osien kohdalla, aina sormia myöten. Ja tämä [havainto] koskee myös saman sukupuolen edustajia.
 
Syynä näyttäisi olevan se, että täydellisen symmetrian säilyttäminen on vaikeaa kehittyvälle alkiolle. Alkio, joka kykenee ylläpitämään symmetriaa, ilmiselvästi omaa hyvät geenit (ja tietyn määrän hyvää tuuria). Siten on enemmän kuin sattuman kauppaa, että sanat ’terveys ja kauneus’ pääsevät suusta samassa lauseessa. 

National Geographicin artikkelissa  Symmetrical bodies are more beautiful to humans (18.08.2008)todettiin: 

Pienet eroavaisuudet symmetriassa saattavat heijastaa kehnoa [alkion] kehitystä, altistusta ympäristön tuottamalle stressille tai geneettiselle rasitteelle”, tutkimustiimissä ollut Dr. William Brown (Brunel University, Iso-Britannia) kertoo.

Monilla lajeilla nämä eroavaisuudet ovat yhteydessä huonoon terveyteen, pienempään selviytymisriskiin ja harvempaan lukumäärään jälkeläisiä.

 
Uudet tutkimustulokset eivät tue aiempaa käsitystä
 
Viimeisimpien tutkimusten mukaan, ihmisten kohdalla terveydellä ja symmetrialla ei nähdä olevan yhteyttä (toisin kuin eläinmaailmassa). 
 
Live Science:n  julkaisemassa artikkelissa Why Is Symmetry So Sexy? It Has Nothing to Do with Health” (12.08.2014), kerrotaan tutkimuksesta, joka tehtiin Iso-Britanniassa. Siinä  seurannassa oli  4 732 iältään 15-16 vuotiasta nuorta, joita seurattiin syntymästään asti. Tutkimus oli osa laajempaa terveyskartoitusta ALSPAC (Avon Longitudinal Study of Parents and Children), toiselta nimeltään ”90-luvun lapset”. Kokonaisuudessaan siinä seurattiin yli 14 000 perheen terveyttä Bristolin alueella. 
 
3D skannauksen avulla nuorten kasvoja analysoitiin, ja kuvista etsittiin symmetrisiä mittasuhteita. Löydöksiä vertailtiin terveystietoihin, joihin kuului muun muassa syntymäpaino, lapsuusajan terveysongelmat, painoindeksi (BMI) ja älykkyysosamäärä 8 vuoden iässä.

Tutkimuksen tulokset osoittivat, ettei terveyden ja kasvojen symmetrisyyden välillä löytynyt yhteyttä. Epäsymmetrian ei havaittu olevan yhteydessä lapsuusajan sairauksiin ja esimerkiksi alhaiseen syntymäpainoon tai korkeampaan painoindeksiin. Alhainen syntymäpaino ja korkea painoindeksi yhdistetään lukuisiin terveyshaittoihin. 
 
Artikkelissa kerrotaan vielä, että Nicholas Poundin, psykologian dosentin (Brunel University of London), mukaan pieni korrelaatio kuitenkin löydettiin symmetrian ja korkeamman älykkyysosamäärän väliltä. Se kosketti kuitenkin vain noin alle 1% prosenttia tutkituista. Korrelaation katsottiin olevan niin heikko, ettei tuloksille voitu antaa todellista painoarvoa. 
 
Daniel Kruger, evoluutiopsykologi (University of Michigan) tarjoaa muita mahdollisia selityksiä aiheeseen:

Yksi mahdollisuus on, että ihmiset yksinkertaisesti pitävät symmetriasta kaikessa, aina taiteesta luonnon [muotoilemiin asioihin] ja kasvoihin. Toisekseen, ihmiset yleistävät mieltymystään symmetriaan. Vaikeat geneettiset häiriöt tai traumat voivat johtaa huomattavaan epäsymmetriaan, joka on paljon näkyvämpää kuin mitä keskimääräisellä populaatiolla yleensä tutkitaan.  Toisin sanoen, ihmiset saattavat alitajuisesti vältellä pienempiä epäsymmetrioita siksi, että ovat oppineet välttelemään [historian saatossa] huomattavampia poikkeamia.

Tai kyseessä voi olla muutakin liittyen kysymykseen epäsymmetrisyydestä, – – .
 
Esi-isämme ovat saattaneet kantaa populaatiossaan suurempaa kirjoa sairauksia, jotka ovat johtaneet epäsymmetriaan, kuin mitä tänä päivänä, Kruger kertoi Live Science:lle. Uusi tutkimus pitäisi toistaa heimoyhteisöissä, jotka elävät lähemmäs alkuperäistä metsästäjä-keräilijäkulttuuria, ja jotka ovat alttiina joillekkin samoille haasteille, taudeille ja parasiiteille – – .
 

Kauniit, menestyneet ja älykkäät ihmiset tuovat mukanaan vaurautta 
 
Heillä voi olla piirteitä ja ominaisuuksia, joita muut ihailevat ja joista etsitään inspiraatiota tavoitellessa menestystä omassa elämässä.  Toisaalta hyvin viehättäviä ihmisiä myös vierastetaan. Heidän rinnallaan toiset kokevat hermostuneisuutta, riittämättömyyden tunnetta, kateutta ja jopa inhoa. Kauniimpien ja menestyneempien ihmisten pelätään tuovan mukanaan arvostelua, pinnallisuutta ja kilpailua. Joten ensiksi mainitut menestyksen ominaisuudet (kauneus ja älykkyys) voivat olla joillekin myös luotaantyöntäviä ja kaukana mukavuusalueesta.
 
Ihmisillä on ihanteista huolimatta taipumusta hakeutua samanhenkisten ihmisten pariin, kokeakseen olonsa rentoutuneeksi ja vapautuneeksi.  Samanhenkiset ihmiset tukevat perusturvallisuuden tunnetta, jota kokemus kilpailuasetelmasta saattaisi uhata. 

Uramaailmassa kauneus tietää kuitenkin rahaa.
 
Daniel Hamermesh, ekonomian professori (University of Texas), on esittänyt tutkimustuloksiin vedoten, että viehättävät ihmiset yleensä palkataan helpommin. He saavat ylennyksiä aiemmin, ja heille maksetaan palkkaa enemmän, kuin vähemmän viehättäville työntekijöille. 

Näiden tutkimusten mukaan kauniit ihmiset tienaavat keskimäärin elämänsä aikana 3-4% enemmän, kuin kollegansa. Tämä koskee sekä miehiä, että naisia. (Lähde: Business insider)

Dario Maestropieri, joka on evoluutiobiologian ja neurobiologian professori (University of Chicago), vetoaa  taustalla toimivaan luontaiseen paritteluviettiin. Tämä johtaa siihen, että heteroseksuaaliset vastakkaisen sukupuolen edustajat tekevät parhaansa, saadakseen olla viehättävien ihmisten lähellä. Hän toteaa, että erityisesti miesten aivot ovat suunniteltuja niin, että he tekevät miltein mitä tahansa nostaakseen mahdollisuuksiaan harrastaa seksiä viehättävän naisen kanssa. Tämä voi ilmentyä hyvin hienovaraisestikin päätöksenteossa ja muussa käyttäytymisessä, mutta olla silti täysin alitajuista. Esimerkkinä Maestropieri kertoo, että ihminen saattaa ostaa viehättävältä vakuutusmyyjältä vakuutuksen, jos se nostaisi näennäistä mahdollisuutta harrastaa seksiä tämän kanssa edes 0.01% todennäköisyydestä 0.015% prosenttiin. (Lähde: Psychology Today)
 
Joskin Hamarmesh epäilee, ettei kyseessä ole vain paritteluvietti mikä tekee ihmisistä menestyneempiä. Hän esittää teorian siitä, että viehättävillä ihmisillä on taipumusta omata ihailtavia persoonallisia ominaisuuksia, kuten vahvempi itsetunto. Tämä on todennäköisesti suoraan seurausta ulkonäöllisistä ominaisuuksista – ja vetoaisi myös työnantajiin.
 
Hänen ajatuksissaan, kauneus voi mahdollisesti heijastella itsetuntoa, joka ilmenee käyttäytymisessä. Seurauksena heidän ulkonäköänsä arvioidaan enemmän viehättäväksi, ja itsetuntonsa tekee heistä ihailtavia ja paremmin palkattuja työntekijöitä.
 
Toiseksi mahdollisuudeksi hän esittää, että henkilön kauneus ja persoonallisuuden viehättävyys ovat yhteydessä toisiinsa. Että kyseessä on yleisesti ottaen henkilön persoonan säteilevyys, ei varsinaisesti kauneus, joka nostaa ansioita. (Lähde: Business insider)
 
Plastiikkakirurgiasta on tullut arkipäiväisempää
 
Kauneuskirurgiset toimenpiteet ovat yhä useampien ihmisten saatavilla. Kaikki ihmiset voivat panostaa tyyliin näyttääkseen hyvältä. Se onko syntyjään niin sanotusti geneerisen kaunis, on vaikeampi muuttaa ilman turvautumista kauneuskirurgiaan. Kauneuskirurgiset toimenpiteet ovat yleistyneet kuluneen vuosikymmenen aikana myös Suomessa. 

Oletettavasti somekulttuuri, hollywood- ja instagram-julkkisten ihannointi ovat olleet merkittäviä tekijöitä kulttuurillisen ilmapiirin kehittyessä siihen suuntaan, että kauneuskirurgiset toimenpiteet ovat yleistyneet niin paljon. Internet on tarjonnut ympäristön, jossa kuka tahansa voi nousta pinnalle hyvin lyhyessäkin ajassa. Nämä ilmiöt vaikuttavat vallitseviin kauneuskäsityksiin ja kilpailuun. Yhä useammilla on myös varaa hankkiutua plastiikkakirurgin veitsen alle, sillä toimenpiteitä tarjotaan asiakkaille myös osamaksuilla. Luotonantamiset ovat tuoneet vaativammat esteettiset hoidot pienituloistenkin ulottuville.
 
Hesarin julkaisemassa nettiartikkelissa (14.7.2018) kerrottiin kiinalaisesta Kong Xiaoai:sta, joka leikkautti nenänsä ja leukansa. Hän sai lopulta ylennyksen työssään. Haastattelussa kerrotaan, että Kongin mukaan leikkaukset paransivat hänen elämänlaatuaan ja hän pääsi etenemään urallaan, saaden myös huomionosoituksia miehiltä eri tavalla kuin ennen. Työkseen Kongin kerrotaan olevan yliopistotutkinnon suorittanut sairaanhoitaja, joka on työskennellyt hoitajana vuosia. Ylennyksen myötä hän toimii muun muassa sairaalan markkinoinnin parissa.
 
Haastattelun kysymykseen, onko ulkonäöllä sairaanhoitajankin työssä niin suuri merkitys, Kong vastaa: ”On ilmiselvää, että jos samaa työtä hakee kaksi yhtä pätevää ihmistä, heistä kauniimpi valitaan työhön.”
 
Asiaa ei Suomessa ole tutkittu, sillä täällä luotamme suhteellisen vankasti tasa-arvon toteutuvan (vaikka miesten ja naisten palkkaeroista puhutaankin). Mutta ilmiö on mahdollista myös Suomessa, joskaan kilpailu ei ole yhtä kovaa kuin Kiinassa ja Koreassa, jossa väestön määrä jo asettaa suuremman kilpailuasetelman. Olemassa on todennäköisyys, että eroja palkkauksen suhteen voi olla julkisen (valtion ja kunnan virat) ja yksityisen sektorin välillä. Myös ala ja kulttuurisidonnaisuus (maiden väliset tasa-arvon tilat) vaikuttavat todennäköisyyteen, kuinka paljon painoarvoa ulkonäölle annetaan työelämässä (miten vaikuttaa palkkioihin ja palkkaamiseen).
 
Menestykseen tarvitaan muutakin
 
Uramenestyksen ylläpitämiseen ei kuitenkaan pelkkä ulkonäkö riitä, vaikkakin se on ensimmäinen huomiota herättävä piirre. Menestyksen avain on edelleen sosiaalisissa vuorovaikutustaidoissa, innovaatioden luomisessa ja osaamisessa. Kauniidenkin ihmisten tarvitsee siis omata sosiaalista älykkyyttä, sivistystä ja kouluttautua.  Ulkonäöstä huolimatta, ihminen voi olla itsevarma ja persoonana kiehtova, ja se mitä meistä kukin pitää henkilökohtaisesti viehättävänä ja kauniina ei aina vastaa geneeristä kauneusihannetta.

*edit : Kieliasua muutettu
 

Lähteet:

Muuta luettavaa aiheesta:

 

 

Kauneus Meikki Työ Uutiset ja yhteiskunta

Asennoidutaanko bloggareihin ennakkoluuloisesti?

Kirjoittaminen ja etenkin laajaa yleisöä keräävän blogin kirjoittaminen käy työstä, mutta ihmiset kuvittelevat mielenkiintoisen julkaisun tekemisen olevan paljon helpompaa, ”kyllä minä osaisin paremmin” – asenne on tuttu näky monilla palstoilla. Onko kyseessä ihan vain periluontoinen kateus vai miksi näkyvyyttä saavia ihmisiä on niin helppo paheksua? Onko elämänsä ajatusten, kokemusten ja itsestään kuvien jakaminen ihmisten mielikuvissa narsismia?

Monta blogia on aloitettu allekirjoittaneen toimesta kuluneen kymmenen vuoden aikana, aina ne ovat päätyneet kuitenkin poistoon syystä, jos toisesta. Jonkinlainen julkaisun jälkeinen morkkis on iskenyt hyvin pian aloittamisen jälkeen. Ajatusten kirjoittaminen julkisesti kai tuo mukanaan pelkoja, sen kautta mahdollisesta leimautumisesta ja negatiivisesta julkisuudesta. Ihailen kuitenkin monia bloggareita ja journalisteja, jonka vuoksi kaipaan osallisuutta siihen kulttuuriin. Omaan vahvoja ajatuksia ja koen tärkeäksi yhteiskunnalliseen keskusteluun osallistumisen. Toisaalta media on tärkeä kanava myös minulle valokuvaajana ja kevyen hömpän kuluttajana. Rakastan sekä visuaalisesti kauniita kirjoitelmia, että dokumentaarisia kertomuksia. Tähän väliin valokuvauksen ja kirjoittamisen yhdistäminen ajatuksena tuntuu ihan mielettömän hyvältä jutulta.  

Tänään satuin lukemaan hesarista bloggaaja Kaisa Merelästä jutun (The Good Morning – blogi), kommenttiosiota selaillessa kiinnitin huomiota ihmisten negatiivisiin letkautuksiin huomion hakemisesta ja turhasta julkisuudesta. Monien lehtitoimitusten sivuilla on kuitenkin kolumneja, jotka ovat verrattavissa blogeihin. Miksi niin monet suhtautuvat nuivasti juuri bloggareihin?

Kirjoittaminen ja etenkin laajaa yleisöä keräävän blogin kirjoittaminen käy työstä, mutta ihmiset kuvittelevat mielenkiintoisen julkaisun tekemisen olevan paljon helpompaa, ”kyllä minä osaisin paremmin” – asenne on tuttu näky monilla palstoilla. Onko kyseessä ihan vain periluontoinen kateus vai miksi näkyvyyttä saavia ihmisiä on niin helppo paheksua? Onko elämänsä ajatusten, kokemusten ja itsestään kuvien jakaminen ihmisten mielikuvissa narsismia?
 
Olen usein miettinyt myös miten lähimmäiset tai uudet tuttavuudet suhtautuvat ajatusten julkiseen jakamiseen blogissa tai youtube-kanavalla, sellaisista vähän vaikeammistakin aiheista (kuten mielenterveys, sairaudet ja seksuaalisuus). Varsinkin parisuhteessa oleminen ja ihmissuhteista kirjoittaminen on joillekkin vaikeasti sulateltava yhdistelmä. Ehkei kirjoittajasta itsestään, mutta suhteen toisesta osapuolesta. Entäpä mahdollisesta uudesta kumppanista (vaikka omaa elämäänsä ei riepottelisi niin yksityiskohtaisesti, vaan yleismaallisemmin ja maltillisemmin)? Nämä ovat olleet seikkoja, joita olen pohtinut blogiprojektia hautoessa.

Täytän pyöreät kolmekymmentä (30) nyt kesällä, ihmissuhteeni ovat viimeiset vuodet olleet niin solmuisia, että kaipaan tässä hetkessä enemmän yksinäistä mietiskelyä, nautiskelua omasta seurastani ja unelmointia, joka antaa paljon virtaa lähteä toteuttamaan uusia asioita elämässä. Kirjoittaminen tuntuu lohdulliselta ja auttaa keskittymään oleelliseen. Tämä on antanut tuulta purjeisiin bloggauksen suhteen. Tulevissa postauksissani käsittelen aiheita kolmekymppisen naisen näkökulmasta, puhun kauneusihanteista, naiseudesta, sukupuolirooleista ja polariteeteista, minäkuvasta, parisuhdemarkkinoista ja sosiaalisista ilmiöistä.

Itselle pyöreät vuodet muistuttavat, että tähän ikään mennessä ei voi enää jäädä paikalleen miettimään ”mitähän minusta tulee isona” ja odottamaan ritari rohkeaa toteuttamaan kaikki unelmat yhteisestä elämästä, kauniista kodista, perheestä ja ulkomaanmatkoista. On vaan todettava, että kukaan ei ole niitä unelmia toteuttamassa muuta kuin minä itse, en enää odota keneltäkään uhrautumista ja prinsenssan kohtelua. Hyväksyn sen, että elämäni on tullut pisteeseen, jossa ei ole enää aikaa ihmetellä – on vain aikaa toteuttaa itseään ja raivattava tie itseään varten. 
 
Kolmenkymmenen ikävuoden rajapyykin saavuttaminen muistuttaa minua myös kaikista tähän astisista opituista ihmistuntemuksen taidoista, kuin rypyistä rakkaudessa, omasta muuttuvasta identiteetistä ja ylipäätään asennoitumisesta elämän haasteisiin. Läpi vuosien sitä on niin helposti ajautunut elämään muiden ihmisten ehdoilla, sortuen  ”pienentämään itseään” mukautuakseen muiden tarpeisiin, jotta ansaitsisi hyväksyntää. Ajattelin lakata vihdoin uhrautumasta muiden puolesta, etenkin arvostelijoiden –  ja kasvattaa vain paksumman nahan.  

Blogin kirjoittaminen on pyörinyt niin kauan ajatuksissani, että tähän elämäni merkittävään hetkeen päätin vihdoin omistautua kirjoittamiselle, jo ihan sen terapeuttisten vaikutusten vuoksi, ja unohtaa täysin muiden asenneongelmat. Normaalisti olen melkoisen avoin puhumaan tabuistakin aiheista ja se toisinaan saattaa saada ihmisiä varpailleen. Enimmäkseen ulkopuolinen palaute on ollut positiivista, että ”oletpa rohkea, kun kirjoitat tästä aiheesta” tai ”kirjoitat tärkeistä jutuista”. On minua lähestytty jopa kadulla tuntemattomien toimesta, ja tultu kiittelemään tehdyistä kannanotoista muissa somekanavissa.

Facebook-kirjoittelu ei lopulta tarjoa kuitenkaan kovin suurta palkitsevuuden tunnetta, se on alkanut tuntua jotenkin energian hukkaamiselta. Just pointless. Vapaamuotoisena blogikirjoittajana sen energian voi hyötykäyttää ja kohdentaa paremmin itselle tärkeiden asioiden pariin, eikä kommentit huku keskusteluryhmien syövereihin.  Parhaimmassa tapauksessa bloggaaja voi tarjota yksittäiselle lukijalle uusia näkökulmia ja voimauttavia samaistumisen kokemuksia, tai herättää ylipäätään keskustelua tärkeistä aiheista. Mutta eniten kaipaan kuitenkin yhteisöllisyyttä ja tapaa purkaa luovuutta kirjoitettuun muotoon. 
 
Kysymyksiä bloggaajille!
 
Keskustelupalstoilla huomaa usein, että bloggaajia pidetään ns. turhina julkkiksina. Miksi bloggaajien ympärillä vallitsee helposti niin negatiivinen leima? Miten bloggaus ja näkyvyys ovat vaikuttaneet nykyisiin ihmissuhteisiin tai uusien sellaisten luomiseen? Oletko kohdannut ennakkoluuloja vai onko kirjoittaminen tuonut paljon enemmän positiivia asioita elämääsi?
 
 

 

Suhteet Oma elämä Ajattelin tänään Syvällistä