Ensimmäiset oikeasti kamalat päivät takana, pahoinvointi ollut viikonloppuna hyvin läsnä.. Perjantaina esikoiselle aamupala.. Oksentamaan.. Esikoiselle piirretyt.. Taas oksentamaan. Onneksi J tuli 4jäljestä töistä mukanaan mehukeittoa ja pakastemansikoita, jotka olivatkin ainoa mitä koko viikonloppuna meni alas.. En muista oliko mulla edes pahoinvointia E:n raskausaikana.. Eikai? Ainakaan tälläistä, koska jos olisin itkenyt ja huutanut etten jaksa enään oksentaa, muistaisin sen kyllä. Mutta eikös sitä sanota että jos ensimmäinen raskaus sekä vauva on helppo, tulee olemaan toinen taatusti päinvastainen, eikä niin helppo! 

Keskiviikkona on myös vihdoin neuvola, jonne J:kin halusi tulla! Hitsi että jännittää, vaikkei sielä vielä viikkoihin saadakkaan selvyyttä tuntuu se silti vihdoin todelta, kun mennään neuvolaan ja varhaisultraankin on laitettu lähete! 

Vaikka ensimmäiset päivät on ollu rankkoja niin uskon kaiken vihdoin olevan tän arvosta. Ja onneksi mies on paljon läsnä raskaudessa ja jaksaa muistuttaa kuinka vahva ja ihana äiti olen, ja tulen olemaan. Sillä sekä E:n hassuttelulla jaksaa joka päivä!

-ÄitiPianKahdelle❤️