Ladataan...

Asu: pipo, untuvatakki, farkut ja talvikengät

Merkki: pipo, Ivana Helsinki* // takki, Joutsen* // kengät, Pura* //  farkut, NEUW*

Hankintapaikka: kaikki tuotteet on jollakin tapaa blogin kautta. Pipon olen saanut toissa talvena Ivanalta ja kengät samana talvena tamperelaiselta Puralta. Farkut on suoraan NEUWlta ja takki viime talvelta, kun aloitin Joutsenella.

Käyttöönottotoimenpiteet: -

Käyttökohde: Kuten kuvasta näkyy, on tämä kokonaisuus suoraan talviseen talveen ulkokäyttövaatteiksi.

Hankinnan kannattavuus: Mä rakastan tätä pipon mallia ja väriä, mutta valitettavasti se vähän kutittaa mun päätä (ainakin pitkässä käytössä). Siksi pipo ei ole ollut varmasti kauneudestaan huolimatta kovin kannattava, koska pipo ei hakeudu käyttö”mukavuuden” vuoksi useinkaan päähän. Mä olen toki varmasti puolueellinen ylistämään Joutsenen takkeja, mutta kun näitä untsikoita aloin käyttää, on kaikki muut talvitakit jääneet kaappeihin pyörimään. Kun samassa paketissa on sekä lämpö, tyyli ja keveys, on vaikea alkaa enää vaihtamaan muihin. Tässä Evie-takissa parasta on tuo jättihuppu ja kaulus – ei tarvitse käyttää huivia lainkaan. Farkuista olen kirjoittanut miljoonakertaa (mm. täällä ja täällä), mutta kuten näkyy, en enää muuta käytä. Puran kengät on aivan huikeat! Mä en haluaisi käyttää talvella mitään muuta. Yhtä kätsyt sujauttaa jalkaan kuin UGGit, mutta paljon paremmat. Purat on kotimaiset, lämpimät, ne pitävät mallinsa (toisin kuin UGGit) ja niiden pohja sopii myös liukkaalle (toisin kuin UGGeissa). Harkitsin vahvasti, että ostaisin F:lle samaiset kengät täksi talveksi, mutta ei oikein anna periksi tuo 250e:n hinta, jos kengät mahtuu lapselle jalkaan (hyvässä lykyssä) sen yhden talven verran. Sitten heti, kun jalan kasvu loppuu. Eli joskus kuuden vuoden päästä?

-Karoliina-

Kuvat: Noora Näppilä

*saatu tuote 

Ladataan...

Kaupallinen yhteistyö: Inaria

F:n huone on ollut meille pienimuotoinen murheenkryyni siitä lähtien, kun me muutimme Tampereelle. Ehkä eniten siksi, että aluksi hyvälle vaikuttaneet ratkaisut – ja periaatteessa paperilla hyvät ratkaisut – eivät sitten toimineetkaan käytännössä. Lue: Lapsen ei-niin-järjestelmällisen elon vuoksi.

Me laitoimme aluksi F:n huoneeseen Ikean sängyn, jatkoimme yhdellä moduulilla jo Hesassa ollutta Elfan työpöytäratkaisu ja läväytimme vanhan Ikean tv-tason leluja varten. Varsinkin Elfa oli varmasti toiminut vähän isommassa huoneessa – kuten meillä Helsingissä oli – mutta aivan minikokoisessa huoneessa tuli heti ongelmia tällaisen avonaisen säilytysratkaisun kanssa.

F:n huoneessa oli siis seuraavat ongelmakohdat:

  • sängyn alle ajatui läjäpäin tavaraa jo siksi, että itse leikkipinta-ala huoneessa oli aivan minimaalinen. Uuden leikin edetessä vanhat vaan tuupattiin syrjään. Totta puhuen pinta-ala lattiassa oli niin pieni, että joskus yksi iso leikki ei edes mahtunut huoneen sisään. Tiedättehän ne LPS-talot ja -autot, jotka ovat jättimäisiä? Sitten kun tavaraa joutui sängyn alle, oli niitä todella vaikea saada sieltä pois, koska A)sänky oli todella matala ja B) sängyn edessä olevan pöydän jalka ja runko estivät osin pääsyn sängyn alle.
  • leikkipinta-alaa oli huoneessa todella vähän. Heti kun lattialle laittoi tavaraa, näytti huone viisi kertaa sotkuisemmalle kuin se oikeasti oli.
  • tällainen nopeasti ”täyttyvä” lattia aiheutti sitten sen, ettei huoneessa ollut kiva leikkiä lattialla lainkaan ja leikit siirtyivät olohuoneeseen.  
  • huone ei myöskään varsinaisesti kannustanut juuri siivoamiseen tai siistinä pitämiseen. Täytyi itsekin todeta, että kurkatessa huoneeseen ei innostanut juuri itsekään siivota, koska se näytti aina niin kaoottiselle, että aloittaminen tuntui mahdottomalle.
  • avonainen Elfa ja koko sen sisältö ikään kuin hyökkäsi päälle aina, kun astui huoneeseen. Tila vaatetangon ja vastaisen seinän (ja oven) välillä kun oli niin pieni.

 

Mietimme kauan, mitä F:n huoneelle voisi tehdä, kunnes mieleeni tuli Inarian kalusteet, joista mulla on ollut aikaisemminkin hyvät kokemukset. Minulla oli jonkinlainen etiäinen siitä, miten Inaria voisi pelastaa meidän pulman, mutta homma selkeni konkreettisesti vasta, kun aloimme suunnitella kokonaan uudenlaista huonetta Tampereen Inarian Jaanan kanssa. Ensin Jaana tuli meille kotiin. Hän otti mittoja ja kuunteli toiveitamme (ja ongelmakohtiamme). Niin osasi tietysti ottaa huomion monen monta sellaista asiaa, jota itse emme olisi edes tajunneet ottaa huomioon noin isoja kalusteita suunnitellessa.

Sen jälkeen me puolestaan vierailimme Tampereen Inaria Studiolla katsomassa livenä kaikkia ovi- ja laatikkoratkaisuja ja näimme, kuinka näytölle alkoi hahmottua F:n huoneen kalusteet. Tämä toimenpide oli todella tärkeä, koska ilman konkreettista näkemistä materiaalivalintoja olisi voinut olla vaikea tehdä. Sen lisäksi oli kiva muokata kaappeja Jaanan avulla tietokoneruudulla niin, että pystyi testaamaan erilaisia vaihtoehtoja. 

Se, missä Inaria mielletään usein ”vain” vaatekaappiratkaisuksi, osoitti suunnittelu sen, että Inarian järjestelmät ja rungot muuntuvat moneen.

Me päädyimme kahteen kalusteeseen:

  • Korkeaan, peililasiseen vaatekaappiin, jonka sisään saa kaikki vaatteet (jotka ovat siis alun perin olleet eteisessä erillisessä kaapissa, koska ne eivät ole mahtuneet F:n huoneeseen), paljon leluja ja kaiken lisäksi myös F:n ”työpöydän” niin, että yksi kaapin hyllyistä toimittaa pöydän virkaa.
  • Toinen kaluste on periaatteessa matala säilytyslaatikosto vetolaatikoilla, mutta sen päälle rakennetaan F:lle sänky. F:n huone on siinä mielessä haastava, että sänky on oikeastaan tilallisesti pakko laittaa huoneen päähän poikittain. Mutta valmista sänkyä sinne on vaikea saada, koska mitta ei ole standardi. Lastensängyt liian lyhyitä ja aikuisten liian pitkiä, koska mitta on sellaiset 175cm. Sängyn alle tehtiin neljä syvää vetolaatikkoa. Tämän lisäksi patteriseinälle avonainen kolo, koska A) siitä ei vaatekaapin vuoksi edes saisi laatikoita auki ja B) koska halutaan, että patterista kiertää ilma ja lämpö huoneeseen ilman tukkeita.

Sellaisilla suunnitelmilla ja aatoksilla suunnitellaan Lastenhuone 2.0!

Tavoite on, että Inarioiden avulla:

  • huoneesta tulee selkeämpi ja helpommin siistinä pidettävä
  • enemmän lattiapinta-alaa
  • vaatteet saa mahtumaan eteisestä F:n omaan huoneeseen
  • huoneen korkeus otetaan käyttöön. Huoneessa ei ole paljon pinta-alaa, mutta korkeutta kuitenkin peräti melkein 3,5 metriä.

-Karoliina-

Ladataan...

Kosmetiikkatuote/niksi/palvelu: The Body Shopin pumppupullossa oleva body lotion

Paikka: Koskikeskuksen The Body Shop -myymälä

Ennakko-oletus (tai -tietämys): Mä en ole ollut mikään pumppupullorasvojen ystävä. Kasvorasvoissa ehkä, mutta en vartalovoiteissa. Se on johtunut yksinkertaisesti siitä, että monesti on tuntunut, että niin kevyt rasva, minkä pumppupullosta saa painettua läpi, ei ole  tarpeeksi tehokas mun kuivalle talvi-iholle. Olen siis käyttänyt yleensä The Body Shopin tai Madaran vartalovoiteita, kannellisesta purkista. Toisin sanoen: Odotukset eivät olleet suuret.

Mitä tuote todella tekee? Eka on tunnustettava, että tämä kyseinen body lotion on F:n ostos. Jota testasin kerran ja jäin koukkuun. Lupasin kyllä, että ostan uuden, kun tämä loppuu. F rakastaa ylipäätään The Body Shopin tuotteita ja tuoksuja, aivan kuin itsekin rakastin lapsena. Kauppahan on sellainen ”vartalon karkkikauppa”, joten en ihmettele, että vetoaa pikkutyttöihin. Ja vähän isompiinkin.

Anyway. Se, mitä tämä body lotion oikeasti tekee, on ihon kosteutus. Myös näin tammikuun hilseilevät kintut! En olisi oikeasti uskonut, koska rasvan koostumus on niin kevyt ja se imeytyy nopeasti.

Kosmetiikkalöydän/niksin/palvelun kannattavuus: Tämä on pieni askel ihmiskunnalle, mutta suuri minulle. Koska olen äärettömän huono hoitamaan ihoani. Varsinkin vartalon ihoa. Ja jos rasva on vaikeasti otettavissa (vaikeaa on siis se, että purkin kansi on rullattava auki), jätän rasvailut usein tekemättä. Kylppärin kaapin hyllyllä oleva pumppupullo on kuitenkin kätevä kaveri, koska siitä voi painaa muutaman töräyksen kädelle ja suoraan siitä ihoon. Jopa minä pystyn siihen.

-Karoliina-

Pages