33 vuotta ja 33 asiaa!

23.3 ja minä tänään ensikerran 33 vuotta.

Tavallaan tuon lukeman sanominen ääneen tuntuu ihan hassulle. Olenko oikeasti jo noin vanha? Vahvasti kolmekymppinen, ei enää millään kaksikymppisrajalla enää. 

Toisaalta eipä tässä itseään miksikään tyttöseksi enää tunnekaan. Vaan aikuiseksi ihmiseksi, joten kummakos tuo, että ikää kertyy. Joskus 15 vuotta sitten aikuisuus tuntui tylsyyden synonyymille. Nyt ei enää laisinkaan. On ihana ajatella, että sen lisäksi, että ikä tuo ryppyjä, selluliittia ja kestosilmäpussit, tuo se myös elämänkokemusta, perspektiiviä, rentoutta, kärsivällisyyttä ja jollakin tavalla myös viisautta. 

Ainoa ikäkriisi, jota tällä hetkellä koen, liittyy fysiikkaan. Terveysongelmat ja esimerkiksi se fakta, että hedelmällisyyteni laskee koko ajan, vähän mietityttävät. Olen tullut viime vuosina jotenkin varmasti vähän liiankin tietoiseksi siitä, että elämä on rajallista. Ikä on tuonut tajun siitä, ettei täällä olla ikuisesti.

Toisaalta muunlaiset ikäkriiseilyt eivät tunnu nyt yhtään ajankohtaisille. On hyvä olla tässä hetkessä ja elämässä. Haluaisin, että voisin kellua tässä tilanteessa ja olotilassa ihan aina. 

Kokosin 33-vuotissynttärini kunniaksi 33 tärkeää ja vähemmän tärkeää asiaa itsestäni tai tämän päivän aatoksista.

  1. En keksinyt yhtä ainoaa lahjaa, jonka olisin halunnut toivoa. En, vaikka kuinka sitä minulta kyseltiin ja pinnistelin aivojani.
  2. Olen silti saanut ihan ihania ja liikuttavia lahjoja ja muistamisia. Mm. ystäväni mummon kutomat villasukat, jotta en tulisi enää kipeäksi. Niin ja siskoni tuoman, mutta ystäväni ”tilaaman” kukkalähetyksen Espanjasta asti. Laulun kera.
  3. Kortisonikuurin sivutuotteena tullut sokerihimo on edelleen päällä. Kun sunnuntaina (toivottavasti) vetelen tähän erään viimeiset kortisonit, saa myös loppua taas kerran tämä reilun viikon kestänyt sokerin syönti. Haluan palata taas ruotuun ja jos totta puhutaan, kortisonimilligrammojen vähennyttyä ei se todellinen TARVE saada sokeria ole enää niin suuri kuin viikko sitten. Nyt sokerista on tullut uudelleen valitettava tapa. 
  4. Finnit ja epäpuhtaudet lisääntyivät naamassani heti jo pari päivää sen jälkeen, kun olin alkanut syödä sokeria. Yök!
  5. Odotan niin paljon kevään tennarikelejä, etten minään vuonna. Jotenkin tänä vuonna tuo lisääntynyt valo on tuntunut erityisen ihanalle.
  6. Jännitän omia polttareitani jo etukäteen. Mitä ihmettä minut laitetaan tekemään? Ja missä ollaan, ketkä pääsee paikalle ja ennen kaikkea MILLOIN!?
  7. Olen alkanut harkita kotiin erilaisia ruukkukasveja. Siis minä, joka tapan kaikki pitkäaikaiskasvit.
  8. Vietän ensi viikolla ensimmäisen kerran pääsiäistä IKINÄ jossain muualla kuin lapsuudenkodissani. Jos siis muistan oikein! Tai no: Kyllä me osin olemme Hankasalmella, mutta ei koko pääsiäistä. Se tuntuu hassulle. Viime pääsiäisen tunnelmaa täällä. 
  9. Olen buukkaamassa juuri elämäni kolmatta ulkomaan työmatkaa. Olen hirmuisen innoissani, koska sellainen ei tosiaan ole arkipäivääni.
  10. Tein tällä viikolla Safkaa-kirjasta riisi-lohi-kananmunalaatikkoa. Sitruuna-tillivoilla. Oli superhyvää!
  11. Mietin, että haluaisin kotimme värimaailmaan vähän särmää. Enkä nyt oikein ole varma, millä tavalla. Haluaisin ehkä jonkin ammattilaisen apua asian kanssa. Mikä olisi oikea taho suunnittelemaan kodin värimaailmaa? Sisustussuunnittelija vai joku muu?
  12. En ole käynyt hiihtoloman ja sairastelun vuoksi H23:lla kolmeen viikkoon. Aika tuntuu ikuisuudelle. On kauhea ikävä työyhteisöä, lounaita, höpöttelyä ja ainaista pähkäilyä siitä, kuka vaivautuisi keittämään kahvit.
  13. Haluan lukea Brunssikirjan kannesta kanteen.
  14. Haluaisin palkata taas kerran siivoajan, jonka käyttö on jostain syystä meillä taas vähentynyt.
  15. Mietin, pitäisikö lähteä kesällä perhelomalle Espanjaan.
  16. Toisaalta omaa matkusteluintoa varsinkin lapsen kanssa jotenkin hieman rajoittaa pelko. Minun turvallisuudentunnettani on kyllä heikentänyt kaikki nämä karmeat maailman tapahtumat. 
  17. Olen totaalisen kyllästynyt Saara Aallon Euroviisubiisiin, jota F kuuntelee repeatilla monta tuntia putkeen. En biisin vuoksi, vaan siksi, että kappaletta on tullut kuunneltua ihan liikaa. 
  18. Kiitän onneani hyvästä hierojasta. Astma ja toisaalta astmalääkkeen intensiivinen ottaminen ovat saaneet yläselkäni, niskani ja rintakehäni aivan jumiin. Kun kävin ensikerran hieronnassa astmakeissin jälkeen, tuli aivan käsittämättömän hyvä olo.
  19. Uuden kirjani ensimmäinen luku on luettavissa jo täältä, vaikka varsinainen kirja julkaistaan myöhemmin keväällä. Hurjan jännittävää.
  20. Inhoan tätä slime-hypeä. Kaiken maailman sotkuisia ja haisevia kökkösiä on vähän joka nurkalla.
  21. Olen aivan totaalisessa granaattiomenakoukussa! Haluan syödä niitä KOKO ajan.
  22. Mun materiaalinen intohimo tälle keväälle on Uhana uusi mallisto. Tai siis uudet! Olen pantannut kaiken muun ostamista koko kevään, jotta voin hyvillä mielin satsata niihin ihanuuksiin.
  23. Odotan jo pyöräkautta. Miten siistiä päästä taas polkemaan yksin ja perheen kanssa. Yksi kaupunkiasumiseni lempijutuista.
  24. Yritän pitää ajatuksen kepeänä ja nauttia jokaisesta pienestä arkisesta ilosta. Silti joskus iltaisin alan usein pelätä kaiken maailman kouluiskuja, kulkutauteja ja kaiken maailman maailmanlopunmerkkejä. 
  25. Olen ollut vuoden aikana aivan hävettävän huono kirjojen lukija. Onneksi on sentään BookBeat, josta voi kuunnella kirjoja. Sillä tavoin on tullut edes vähän pysyttyä kärryillä kirjauutuuksista.
  26. Kaipaan liikuntaa. En olisi uskonut vielä puolikaan vuotta sitten sanovani näin, mutta totta se on. Nyt on kuitenkin otettava vielä iisisti liikkunansuhteen niin kauan, kun astman tila saadaan tutkittua perinpohjaisesti ja lääkitys stabiiliksi.
  27. Näin synttäreiden aikaan tulee aina pohdittua sitä, millaisia synttäreitä edellisvuosina on ollut. Viime vuonna sain A:n juuri parahiksi takaisin Suomeen ja etäsuhde loppui. Muistan ikuisesti sen hetken, kun A ja F tekivät minulle synttäri-illallisen yhdessä: Lempparilohipastaani ja jälkkäriksi tyttären kehittelemän suklaapirtelön. Vaikka vuodessa on tapahtunut paljon ulkoisia muutoksia, tuntuu sille, että siitä synttäriruokailusta alkoi se tie, jolla nyt ollaan. Silloinkin oli kevät, valoa, yhteinen katettu pöytä ja nuo kaksi. 
  28. On ihanaa, kun telkkarinkatselu on tullut takaisin elämääni. En katsonut moneen vuoteen ollenkaan töllöä, mutta tämän kevään hömpän hömpät, kuten Bachelor Suomi, Tempparit ja Uusi päivä ovat ihan suosikkejani. Karpista en tiedä, mitä ajattelisin. Mutta jatkan katsomista parin ekan osan jälkeen toki. 
  29. Mun siskoilla ertityisesti on mulle ihan kauhea lempinimi, Killi. Se juontaa juurensa siitä, että minua on kutsuttu lapsuudenkodissani lempinimellä Lilli. Karosta ja Lillista tulee sitten sopivasti Killi.
  30. Olen tämän vuoden puolella petrannut raha-asioissani ihan kauheasti. En ole koskaan ollut mikään "törsätään kaikki ja otetaan lisäksi pikavippejä -tyyppi", mutta päätin silti joulukuussa, että haluan tehdä raha-asiani jatkossa fiksummin. Lukuunottamatta tätä sairastelun viemää "yllätyspottia", olen pysynyt todella hyvin budjetissa, jonka itselleni laadin. 
  31. Mietin, onko omista valokuvista teetetyt taulut noloja vai ihania. Siis sellaiset iFolor-henkiset. En ole vielä tullut päätökseen aiheesta, joten kotona on edelleen monta tyhjää seinää, jotka kaipaavat sisältöä. 
  32. Minun ensimmäinen nimeni ei muuten ole Karoliina. (Kutsumanimi sentään. Äiti ja isi halusi olla tällä tavalla nokkelia, joten kaikilla meillä siskoksilla on viimeinen nimi kutsumanimi.)
  33. Joskus sitä miettii, mitä hurjia seikkailuita elämä on tähän mennessä jo tuonut tullessaan. Minusta tuntuu sille, että minun elämä alkoi toden teolla vasta 20-vuotiaana, kun muutin Helsinkiin. Sitä ennen koin (muistan hirveän hyvin ne fiilikset), että elämä humisee vaan jossain edessä, enkä ole päässyt itse vielä sen ytimeen. Jos siis ajattelee, että minun elämäni alkoi 13 vuotta sitten, ja jos kaikki menee niin hyvin kuin vain voisi toivoa, ja eläisin yhtä vanhaksi kuin mummoni eli, voisi edessä olla vielä ainakin viisinkertaisesti tuo kolmetoista vuotta. Mitä kaikkea se voikaan vielä tuoda eteen? Jännittävää!

-Karoliina-

Kuvat: Noora Näppilä

  • Asu: toppi (kuvauslaina, Putiikki rannalla) // neule*, PURA (kotimainen tekstiili) // farkut, Zara // kengät*, PURA (kotimainen)

*saatu

Kommentit

MariaVerna (Ei varmistettu)

Kippis ja onnea!

Ihanaa juhlapäivää <3

Sannakristiina (Ei varmistettu)

Paljon Onnea!
Mulla kans matkusteluintoa vähän synkentää noi kaikki pahat tapahtumat maailmalla ja muualla. Mutta toisaalta pitäis yrittää muistaa että myös niissä tutuissa ja turvallisissa ympyröissä voi sattua pahoja juttuja.
Berliinin reissu olis suunnitelmissa toukokuun alkuun, ja kyllä sitä on tullu kavereiden kans puhuttua et vähän jännittää. Mutta millä todennäköisyydellä just sillon ja siinä paikassa jotain sattuis? Jää paljon näkemättä ja kokematta jos alkaa pelkään kaikkee. Tätä ajatusta mä itelleni yritän takoo päähän. Enkä ees oo mikään ihan hirveen vauhko näiden juttujen kans..

Kommentoi