Vihaan silmälaseja!

Mä olen saanut silmälasit jo lähes taaperoikäisenä ja niin kauan kuin muistan, olen VIHANNUT olla rillipää. Vihannut sitä, että lasit ovat tiellä. Painavat korvalla. Hiostavat nenän pielen. Huurtuvat pakkasilmasta bussiin mentäessä. Likaantuvat tihkusateessa. Ovat nenästä tulleissa rasvajäljissä pussailun jälkeen.

Eniten silmälaseissa olen teini- ja aikuisiälläni vihannut sitä, että ne muuttavat ulkonäköäni niin radikaalisti. Tähän voisi joku sanoa – ja aika moni onkin sanonut – että pokathan ovat nykyisin tosi kivoja. No niin ne ovatkin, mutta kun kivoihin pokiin iskee vahvuuksia miinus vitosen edestä, on kiva tiessään. Näin vahvat silmälasit kuin mulla kun pienentävät silmät aivan pieniksi myyräsilmiksi linssien taa. Ja hei – ne isot silmät kun on ollut aina se mun juttu!

Mua ei ole edes kovin moni ystäväni nähnyt silmälaseilla, koska viimeiset 15 vuotta olen pitänyt piilolinssejä koko valveillaoloaikani. Viime viikolla silmäni alkoivat kuitenkin reistailla, sain kai jonkin tulehduksen, ja edessäni on ollut jo monen monta silmälasipäivää.

Olen aina sanonut, että leikkautan silmäni HETI, jos en voi enää pitää piilolinssejä. Nyt minulla on pieni kutina, että ainakin jokapäiväinen piilolinssien käyttö voi kohdallani olla ohi. Silmät ovat alkaneet kuivua ja kutista. Mietin, pitäisikö varata aika laserleikkaukseen? Vaiko opetella käyttämään niitä perhanan rillejä siitäkin huolimatta, että inhoan rillipöllöoloa edelleen yhtä paljon kuin epävarmana teini-ikäisenä. Voisivatko uudet kehykset auttaa asiaa? Nämä edelliset rillini olen ostanut nimittäin vuonna 2009.

Onko muita rilliräiskäleitä linjoilla? Vertaistukea, pliis!

-Karoliina-

P.S. Meikäläinen vilahtaa kohta Marja Hintikka Livessä. Illan MHL-aiheesta lisää huomenna myös täällä blogin puolella!

 Seuraa Kolmistaan-meininkiä myös Instagramin, Facebookin, Bloglovinin, sekä Eskon Instagramin kautta.