Vapaus käteen jää

Ette tiedä, kuinka vaikeaa onkaan ollut pitää tämä asia teiltä salassa. Tai siis tuo asia, eilen kerrottu.

Minun bloggaajamentaleettini on aina perustunut siihen, etten ala valehdella. En ala kertoa satuja ja kiiltokuvia, kun siinä oikeassakin on ollut ihan tarpeeksi jutun juurta. Jos en ole voinut tai halunnut jostain kirjoittaa, en ole sitten kirjoittanut ollenkaan. Vaan kun eroprosessi  oli erilainen. Oli pakko pitää kulissit, edes hetki, jotta asianosaisilla, meillä kaikilla, oli rauhaa toipua.

Mutta jotain siinä samalla menetin. Nimittäin vapauteni kirjoittaa.

Nyt minä olen kuitenkin taas vapaa. En ehkä sillä tavalla vapaa, kun ensin kuvittelette. Parisuhdemielessä. Siihen menee vielä varmasti aikaa, koska kuten kaikki eronneet tietävät, ei nuo tuollaiset asiat tapahtu sekunnissa, viikossa tai edes kuukausissa.

Tunnen kuitenkin olevani taas vapaa kirjoittamaan. Vapaa kirjoittamaan elämästäni niin kuin se nyt on. Vapaa päivittämään Instagram-kuvaa ilman, että joudun miettimään, näkyykö taustalla salassa pidetyt muuttolaatikot. Vapaa kertomaan oikeista tunteistani ja vapaa kävelemään kadulla eronneena naisena, joka voi vasta kysymyksiin ”mihin te muutitte” ilman, että joka kerta täytyy pohtia, kertoisiko totuuden vai ei. Vapaa vastaamaan teille kommenttiboksiin, kun kysytte, miten tällää menee. (Ja anteeksi vielä, että olen viime viikkoina joutunut jättämään kysymyksenne ja kommenttine auki).

Vaikka kevättalvi onkin ollut rankka, ja edessä on pitkä matka, tuntuu sille, kuin olisin saanut jotain suurta takaisin. Vapauden – vapauden ilmaista itseäni.

-Karoliina-