Kaverit, ne pirulaiset. Vievät lapseni.

Meidän ovi käy nykyisin monta kertaa päivässä. Naapurin lapset sisään ja F heille. Ja jos näin ei ole, pyydetään minua laittamaan viesti Liljan, Ellenin ja vaikka kenenkä äidille, josko saisi mennä kylään. Mielellään yksin.

Olen ymmälläni siitä, että F on jo niin iso, että kaverisuhteet ovat napanneet niin suuren osan lapsen elämästä. Alkaa jo vähän pelottaa aika, jolloin koti toimii vain unen ja ruuan tankkauspaikkana, kun ulkona oleva maailma ja erityisesti kaverit vetävät mennen tullen voiton vanhemmasta.

Kaverisuhteet on taas yksi niistä uusista asioista, joiden eteen näin vanhempana joutuu. Ja taas yksi asia, jossa ajankulun huomaa. Tuossa se menee naapuriin yksin. Kohta varmaan kantaa tavaroitaan jo opiskelijayksilöön. Hui! 

Missä vaiheessa teidän perheessänne kaverien kanssa oleminen alkoi nousta yhä tärkeämmäksi? Ja onko teillä perheen säännöt siitä, kuinka usein kavereilla voi olla?

-Karoliina-

panta ja mekko, H&M