Ei mitään tekemistä…paitsi…
Astuin tänään kotiovesta sisään. Valo tulvi ikkunoista, oli ihan hiljaista. Aamulla olin ehtinyt jopa pedata sängyt. Koti oli sen verran siisti, kun se voi olla, kun sieltä on lähdettu 6.45.
Tiesin, että kaapissa odottaisi yksin vietettävän päivän pikasafka : valmiskeitto ja Mifua. Tuli samanlainen ”ei mitään tekemistä -fiilis”, kun joskus teiniaikoina, kun tuli koulusta kotiin. F olisi iltapäivän toisaalla ja minulla olisi seitsemään asti aikaa vain keskittyä itseeni. Ehkä nukkua päiväunet ja/tai käydä lenkillä. Rentoutua.
Ehdin jo hetken, ehkä puoli minuuttia, leijua tekemättömässä olotilassa. Kunnes muistin, että pitää:
- käydä kaupassa
- soittaa laajakaistafirmaan
- ostaa junaliput
- maksaa lasku
- kirjoittaa kolme postausta jemmaan
- pestä pyykit
- taitella narulla olevat pyykit kaappiin uusien kuivattavaksi laitettavien tieltä
- vastata sähköposteihin
- vastata blogikommentteihin
- kokata huomiset eväät
- lakaista lattiat
- etsiä (kyllä, todella sotkuisesta vaatekaapista) sukat (koska kyllä, en ole niitä vielä tähän mennessä tänä syksynä käyttänyt)
- pakottaa itsensä sinne lenkille, koska em.listan jälkeen koko liikkumaan lähteminen vain enemmän ottaisi pannuun kun innostaisi
Alkoi ihan naurattaa koko ”ei mitään tekemistä -päivän” muutama homma. Tämmöistähän se on. Mieleen putkahtelee koko ajan hommia, hommia tekee koko ajan ja silti tuntuu, että tunnit loppuvat päivästä kesken.
En kyllä valita, koska perusarjen draivi pitää minut yleensä virkeänä ja touhukkuus sopii. Mutta silti : Voi kun olisi enemmän niitä ihan oikeita hetkiä, jolloin mieleen ei tule yhtään rästihommaa. Tai jos tulee, osaisi silti uppotua kirjaan tai telkkariohjelmaan.
Kertokaa! Onko teillä samanlaista? Onhan?
-Karoliina-