Karmea darra

Tultiin juuri muutama tunti sitten lentokentältä. F nukkuu jo, minä istun matkalaukkujen ja semi-nuhjuisen asunnon keskellä. Olo on krapulainen. Ei. Ei ole tullut vedettyä viimeisen illan viiniövereitä tai lentokonekonjakkia. Kyse on matkakrapulasta. Se iski taas.

Olen sanottu lentokenttähyvästit 130 päivän aikana nyt viisi kertaa. Ja vaikka eron hetki on aina kurja, on sata kertaa helpompaa olla se, joka jää. Se, joka on jo valmiiksi kotona ja joka voi vaan hurauttaa bussilla lentokentältä takaisin omaan elämäänsä ilman matkaväsymystä tai kymmenien kilojen painoisia kasseja.

Se rooli, jossa astutaan koneeseen, lennetään tuhansia kilometrejä ja istutaan sitten purkamattomien kassien keskellä kotona, ei todellakaan ole herkkua.

Kurjinta tässä(kin) darran laadussa on se, että se osaa iskeä salakavalasti. Ensin koko reissun ajattelee, ettei krapula iskekään. Että nyt on niin hyvä fiilis ja seuraavaan näkemiseenkin inhimillinen matka, ettei ole syytä huoleen. Mutta sieltä se vaan hiipii. Tarttuu vatsanpohjaan ja ujuttaa lonkeronsa koko mieleen. Lamauttaa kropan ja pistää mielen hetkellisesti synkäksi.

Onneksi huomenna on vielä aikaa toipua. Maata ja möllöttää, ostaa ehkä krapulapitsa ja Jaffaa. Kääriytyä aamupäivä vilttiin ja siivota sitten loppuilta kotia terapiaraivolla. Aivan niin kuin kaikkien hyvien bileiden jälkeen tehdään.

-Karoliina-