Etäsuhde loppui NYT

Heinäkuun 26.päivänä paistoi aurinko. Pystyi sujauttamaan sandaalit jalkaan ja kukkahameen päälle. Ei tarvinnut edes takkia. Kävelin Helsinki-Vantaan lentokentällä kohti junaa. Samalla sekunnilla, kun olin kääntynyt. Antanut viimeiset suukot ja halaukset itku purskahti sisältäni kuin hanat olisi käännetty suoraan kaakkoon. Vedin aurinkolasit silmille, sisällä. Ja kirjoitin Instagramiin: ”Syksy alkoi nyt.”

Menin kotiin ja join lasi samppanjaa, joka oli avattu aikaisemmin päivällä lounaalla. Pullo oli vanha ja olin ajatellut, että avaan sen vasta, kun minulla on se ihan oikea rakkaus. Kuvittelin siihen menevän paljon kauemmin. Kuvittelin myös, että tämä oli erilaista. Nyt oli rakkaus ja avattu kupliva, mutta myös etäsuhde, ikävä ja itkusta turpeat silmät. Tragikoomista, ajattelin.

Tiistaina kone saapui samalle lentokentällä kuin 240 päivää aikaisemmin lähti sieltä. Tällä kertaa ei itkettänyt. A palasi Suomeen. Ja ikävä – se leppoisana lauantaiaamun yöpuvun sisään hiipivä tyhjyys, illan hiljaisina tunteina seinissä kaikuva kaipaus ja sydäntä repivä jatkuva odottava olo – on nyt ohi.

240 päivää

34,3 viikkoa

7,9 kuukautta

591 tuntia Skypeä

11 934 Whatsapp-viestiä

414 kuvaa

6 lähetettyä etanakirjettä

3 lähetin tuomaa kukkakimppua

42 yhdessä livenä vietettyä päivää

28 lentokonematkaa

1 erillään vietetty joulu

1 yhdessä vietetty uusi vuosi

1 kosinta

20 736 000 sekuntia

Ne on nyt takana! Samoin syksy, talvi, pimeys ja kylmyys. Tänään alkoi kesäaika. Niin tosiaan alkoi!

-Karoliina-