Mutsi ja faija on board

Iltaa kansalaiset!

F nukkuu, kämpässä komeilee pari ihanaa uutta sisustusjuttua Ruotsista, pakurikääpäteetä kupissa, yksi kellonsiirron tuoma ilmainen tunti illassa ja olo viikonlopun jälkeen niin rentoutunut ja energinen, ettei voi muuta, kuin vain nauttia tästä fiiliksestä. Ja tietysti postata 🙂 Ja sitä kautta lisää fiilistellä.

Sain siis vähän aikaa sitten Tallink Siljalta blogiyhteistyömatkalahjakortin Helsinki-Tukholma -risteilylle, ja pitkine ”matka kaksin vai kolmestaan -pähkäilyjen” jälkeen päätimme lopulta hypätä laivaa Eepin kanssa  aivan kaksin. Ja kylläpä se kannattikin! Miten olimmekin jo melkein unohtaneet, kuinka tärkeitä tämmöiset irtiotot arjesta ja velvollisuuksista oikein ovatkaan.

Hyppäsimme perjantaina laivaan, ja sitä ennen olimme vastaanottaneet Hipu-siskoni F:n viikonloppukaitsijaksi. F oli aivan intona viikonlopusta Hipun ja tämän Juho-poikaystävän kanssa, joten lähtö sujui niin hyvin ja kivutta, ettemme oikein ehtineetkään edes huomata, kun jo istuimme sporassa numero 2 kohti Olympiatermiaalia.

Laivassa suuntasimme heti 11.kerroksessa sijaitsevaan DeLuxe-hyttiimme, jossa viimeistään huomasimme, että lomallahan tässä ollaan! Jääkaapissa meitä odottamassa ollut kuohari, ja ikkunoista siintänyt aurinkoinen Helsinkin toivottivat meidät tervetulleiksi.

Eepi nauroikin, että olimme odottaneet tätä matkaa varmasti enemmän, kuin puoliakaan elämämme ulkomaan matkoista. Mutta hei: Mikäs väli matkakohteen kilometrietäisyydellä kotoa, jos ympäristö ja seura olivat näin loistavat!

Perjantai-iltana söimme perinteisen laivabuffetillallisen. Yleensä olen keskittynyt laivan buffeteissa alku- ja jälkiruokiin, koska olen kokenut, että pääruokien taso ei ole yhtä hyvää kuin edellä mainittujen. Tällä kertaa suosikikseni kuitenkin nousi juurikin pääruoka, erityisesti ihanat ”old school -paistetut perunat”, kana, bearnaisekastike ja paholaishillo. (Olen paholashillofani henkeen ja vereen!) Silja Symphonyllahan on 14.11 asti meneillään Heja Sverige -viikot, ja ohjelman ja sisustuken lisäksi Ruotsi-teema näkyi siis monissa laivan ravintoloiden tarjoamissa ruoka-annoksissakin. Buffet oli tarjoilujensa puolesta siis tällä kertaa aivan huima, vaikka aina himoitsemani pannacotta puuttuikin. Ainoa asia, joka tässä kaikkien tuntemassa Buffet Symphonyn -illallisessa hieman harmitti, oli se, että ruokasali oli niin täynnä ihmisiä. Lasten kanssa ruokaillessa paikka on mitä parhain – F:n kanssahan se on tullut pari kertaa jo testattuakin – mutta kahdestaan ruokaillessa vähemmän hektinenkin meno sopisi varmasti paremmin. Onneksi tungokseen ja meluun tulikin muutos jo heti seuraavan aamun ruokailuhetkessä.

Söimme kaikki perjantai-illan jälkeiset laivaruokailumme tunnelmallisessa ja suhteellisen pienessä Bisto Maximessa, jonne erikoisaamiainenkin oli katettu.

Lauantai-illan illallisenkin nautimme aamulta jo tutussa Maximessa. Tässä paikassa kaikki – palvelu, tunnelma ja ruokien laatu – olivat juuri sitä ihanaa luksusta, jota olimmekin lähteneet aikuisten matkalta hakemaan. Vähän harmittaa, että en saanut erityisesti kiittää erästä iäkkäämpää miestarjoilijaa (hovimestaria?), joka otti meidät jotenkin eriyisen sydämellisesti vastaan lauantaina. Toivotaan, että terveiset menisivät edes tätä kautta perille. Jotenkin tuntuu, että hyvä palvelu on joskus niin kiven alla, että sellaista antavien pitäisi saada myös kuulla kiitos hienosta työstään. En tiedä teistä, mutta mitä vanhemmaksi tulen, sitä tärkeämmiksi koen asiakaspalvelun merkityksen palveluita ja tuotteita ostaessa.

Syömisen lisäksi vietimme iltamme laivalla aika leppoisasti. Diskon sijaan pistäydyimme promenadin varrella sijaistevassa Bon Vivant, Wine bar and shopissa, sekä katselimme laivan ohjelmatarjontaa. Ja tieysti muita matkalaisia. En tiedä mikä siinä on, mutta minusta on aivan äärimmäisen hauska katsella ihmisvilinää, ja miettiä mistä kukakin tulee, ja keitä he oikein ovat. Käsi pystyyn siis julkisen kyylääjään merkiksi ;)

Niin ja tulihan niissä Tax Free -hintaisissa kaupoissakin kierreltyä, mutta laiva- ja Tukholma-ostokset taitavat jäädä aivan toisen postauksen aiheiksi, niin paljon kerrottavaa niistä on. Sanotaanko nyt kuitenkin näin, että juomapuoli jäi vain Diseny Prinsessa -limsakuohariin, mutta Perfumes- liikkeessä menikin sitten tovi jos toinenkin.

Minilomaristeily osoitti taas kyllä sen, kuinka tärkeää yhteinen aika on. Monestihan puhutaan, että vanhempi tarvitsee omaa aikaa, mutta kyllä minun ainakin täytyy sanoa, että nämä yhteiset hetket ovat vähintään yhtä tärkeitä! Kun muiden matkalaisten lapset kiljuivat, iski kyllä tietysti hetkeksi ikävä F:ää, mutta samana hetkenä tuntui mahtavalle, että saimmekin jatkaa juttuamme ilman, ettei kummankaan meistä tarvinnut rientää antamaan värikyniä kaapin päältä tai viemaan mini-ihmistä vessaan. Kaksi vuorokautta keskeytymättömiä juttuja ja aikatauluttomia iltoja oli kuulkaas aika jees (vaikka Eepi tässä kuvassa näyttääkin sille, kun haluaisi juosta karkuun)!

Kun lähtee edes tämmöisen matkan päähän pyykkivuorista, tiskikoneentäytöstä, kuravaatteista ja to do -listastaan, on niihin – ihan oikeasti – aika mahtava palata. Itse olenkin saanut tänään aikaiseksi kauhean kasan sellaisia asioita, jotka ovat monta viikkoa (kuukautta?) kummitelleet mielessä, mutta joihin en ole vain jaksanut ryhtyä. Ensi viikollekin pääni raksuttaa jos jonkinmoisia suunnitelmia, joten toivotaan, että lomaflow säilyy oikein kauan.

Kertokaapa te, kuinka mutsi-faija -loma on vaikuttanut teihin, ja kuinka usein voitte/haluatte omalle lomalle lähteä?

Energistä uutta viikkoa!

-Karkki-

// Tallink Siljan matka saatu blogin kautta //