Minun tyttäreni,vihdoin 7-vuotias!
Tänään juhlittiin F:n 7-vuotissynttäreitä sukulais- ja ystävävoimin. Juhlinta alkoi jo puolen päivän aikaan ja vieraita riitti porrastetusti ihan tänne iltaan asti. Olin onnistunut kutsumaan niin paljon vieraita, että aloin jo pelätä, minne kaikki mahtuisivat. Onneksi porrastus tuli kuitenkin vieraiden aikataulujen mukaan kuin itsestään, joten suurempaa ongelmaa ei lopulta syntynyt. Mitä nyt istumapaikoista oli vähän pula ja lämpöä riitti, mutta eikös niin tapahdu vähän paremmissakin kemuissa? Oli ihanaa, kuinka 7-vuotiskemut olivat houkutelleet juhlakansaa niin lähiseudulta kuin ihan Keski-Suomesta ja Helsingistäkin asti.
Minua helpotti hirmuisesti ennen juhlia se, että saatiin vihdoin ja viimein nurkista pyörimästä kaikki ne kirppikselle menevät huonekalut, tekstiilit ja vaatteet, joita olimme haalineet ja inventoineet kaapeistamme koko syksyn ajan. Pitkästä aikaa oli mahdollisuus siivota koti oikeasti niin, ettei jokaisessa huoneessa tarvinnut siirrellä kirppisnyssäköitä ja -tavaroita edestä pois. Tiistaina kävi Kontin pakettiauto ja vei mennessään kaiken meille tarpeettoman, mutta varmasti jollekin vielä hyödyllisen tavaran. Ei voi kun ihailla, miten hyvin koko homma heillä toimikaan.
Koska minulla oli takana (ja osin päälläkin) hulinaviikot ja -kuukaudet, päätimme, että juhlat järjestetään aika matalalla profiililla (jos ei vierasmäärää lasketa). Toisin sanoen ei alettu leivonta- ja askartelutalkoisiin, vaan juhlakoristelun ja tarjoamiset hommattiin pääasiassa valmiina*. Itse leivoimme ainoastaan vuohenjuustopiiraat. Niin ja nuo Lidl:n macaronsit hamstrasin pakastimeen jo kuukausia sitten, kun näin ne kausituotteina kaupan pakastealtaassa.
Kakun, muffinit ja voileipäkakun toimittanut Purppurahelmi oli minulle vielä vähän aikaa sitten ihan uusi tuttavuus, mutta kun söin heidän kakkuaan kesällä ystäviemme häissä, päätin, että täältä tilattaisiin herkut kaikkiin seuraaviin juhliimme. Kesäinen kakku oli loistava, eikä tämän päivän tarjoamiset tuottaneet myöskään pettymystä. Ne olivat kauniin ulkomuotonsa lisäksi vieläpä superhyviä.
Sain myös kuulla aika ihanan jutun Purppurahelmen Hanna Silanderilta, samalla,kun suunnittelimme F:n synttäritarjoamisia. Purppurahelmi nimittäin lahjoittaa joka kuukausi Kakku lapselle -tempauksen mukaisesti synttärikakun sellaiselle 3-12-vuotiaalle lapselle, jonka perheellä ei ole muuten varaa kakkuun. Pienen juhlijan ja hänen kakkutarpeensa voi ilmiantaa niin isä, äiti, kummi, isovanhempi, opettaja tai ihan kuka vaan lapsen läheinen.** Täytyy sanoa, että tällainen konkreettinen auttaminen on sellaista, jota minä arvostan aivan hurjasti! Jokainen meistä voi puhua hyvistä teoista ja lähimmäisen rakkaudesta, mutta harvasta on toimiaan kuitenkaan näin järjestelmällisesti ja kuukausittain omassa työssään toisten hyväksi.
Kun katselin päivänsankaria juhlinnan touhussa, melkein liikutuin. Kuinka nopeasti vuosi jos toinen meneekin. F:n syntymästä ei tunnu olevan kuin hetki, ja silti tässä seitsemässä vuodessa on tapahtunut ihan hirmuisesti. Se 2,5 kiloinen kalju vauva on nyt tuo ihana tyttö, joka liikuu paikasta toiseen kärrynpyörin, kertoo hulvattomia juttuja ja osaa jo miljoonia taitoja. Joka ei tarvitse meitä aikuisia aina joka paikkaan ja joka tietää, mitä pannaritaikinaan tulee. Joka on yhtäaikaa iso ja pieni. Seuraavat seitsemän vuotta eteenpäin ja hän on jo keskellä yläkoulua, minä piirun verran vaille neljäkymmentä ja meneillään vuosi 2023.
Päivänsankari nukkuu jo ansaittua unta. Päivä oli ihana meille aikuisillekin, mutta päivänsankarille itselleen tietysti yksi vuoden tärkeimmistä. Vihdoin hän on saman ikäinen kuin luokkakaverinsakin…joulukuun lapsen pieni, suuri murhe on taas hetkeksi selätetty!
-Karoliina-
** Tarinan kakkua vailla olevasta lapsesta voi lähettää osoitteeseen hanna@purppurahelmi.fi
*osa koristeista saatu blogin Pop up kemuista // osa tarjoilusta saatu blogin kautta Purppurahelmestä