Minä, minidokkarin päähenkilö

Vitsi mikä eilinen päivä. Taas niitä kokemuksia, joita voi sitten vanhana muistella.

Sain marraskuun alussa puhelun, jossa minua pyydettiin mukaan Aamulehden ja Alma Median yhteiseen ”minidokkariin”, eli vähän erityyppiseen mainosvideoon kertomaan siitä, millaista minun elämäni on. Millaista on olla uustamperelainen ja uusperheen äiti.

Yleensä kieltäydyn järjestelmällisesti kaikesta tämmöisestä. Jotenkin se Iholla-farssi pisti varpailleen niin, että olen torpannut pääsääntöisesti kaiken medianäkyvyyden, joka ei ole tullut oman tietokonenäppäimistöni tai kamerani lävitse (ja johon olen voinut itse mitenkään vaikuttaa). Tällä kertaa tuli kuitenkin tunne, että tässä haluan olla ehdottomasti messissä. Tekijätiimi oli luotettava ja tämä uus-uus -aihe sellainen, jota olen itsekin käsitellyt blogissa.

Niinpä eilinen oli jotain muuta kuin tavallinen maanantai. Olen kertonut elämästäni nauhalle tauoilla ja ilman. Kävellyt ne minulle tärkeät reiti, pukenut sukan jalkaan kuudesti, esittänyt tekeväni töitä ja repeillyt oikein urakalla. Seissyt valokeilassa ja näytellyt puhuvani puhelimeen. 

Rakastin Tommi-kuvaajan tapaa ja tyyliä kuvata. Ja vaikka leikattu versio onkin aina eri asia kuin raakilepätkät, voin jo olla jo nyt melkein varma, että lopputulos on sellainen, josta me kaikki mukana ollet voidaan olla ylpeitä. Lopputulos tullaan tosin näkemään vasta (vai jo?) vuodenvaihteessa. 

Nyt unille. Takana on aikamoinen hulinapäivä F:n kaverisynttäreiden keskellä (joista kerron lisää muuten sitten huomenna)!

 -Karoliina-