Kuinka opetella rillipääksi 28 vuoden silmälasivihan jälkeen?

Minulla on ollut silmälasit aivan pienestä tytöstä asti. Ekat vuodet pidin rillejä vain piirtäessä ja katsoessa telkkaria, mutta pian jo ala-asteen ekoilla luokilla silmälaseista tuli kokopäiväinen juttuni. Ja niin kauan, kun silmälaseja olen käyttänyt, olen inhoamalla inhonnut niitä.

En tiedä, johtuuko silmälasikammoni ala-astella kuuluista rilliräiskäle-huudoista, vai ihan vaan silmälasien vaikeudesta arkena, mutta heti kun sain aikuiselämän kynnyksellä mahdollisuuden käyttää piilolinssejä, olen niitä myös käyttänyt aivan jatkuvasti ja joka päivä. Silmälasiongelmista ja sen tuomista alemmuuden puuskista olen kirjoittanut aikaisemmin esimerkiksi täällä ja täällä.

Tänä syksynä minun on kuitenkin pitänyt alkaa joustamaan jokapäiväisestä piilolinssikoukustani. Nimittäin kun nykyinen työni vaatii tietokoneruudulla työskentelyä joka päivä vähintään 7 tuntia, ei piilolinssit enää riitäkään. Piilarit ovat hyvät monessakin tilanteessa, mutta silmäni eivät enää kestä näyttöpäätteellä työskentelyä pelkästään piilolinssit silmillä. Silmät tarvitsevat lepoa ja niitä rillit niille antavat.

Koska edelliset silmälasini ovat vuodelta 2009, oli selvä, että jos aion käyttää rillejä enemmänkin, tulisi minun hankkia uudet lasit. Niinpä marssin Citykatseelle ja ryhdyimme hommaan, jonka kuvittelin olevan mahdoton. Löytyisikö oikeasti silmälasit*, joita haluaisin aidosti käyttää?

Citykatse on Tuomiokirkonkadulla sijaitseva yksityinen optikkoliike, jossa silmälasit oikeasti valmistetaan itse liikkeessä. Siis pokia ei lähetetä minnekään kauas linssien hiontaan, vaan kaikki työ tehdään Tampereella itse liikkeessä. Arvostan tuollaista käsityötä ja pienen liikkeen tunnelmaa yli isojen ketjujen. On ihanaa löytää persoonallisia pokia ja saada palvelua, jossa oikeasti asiakkaan toiveita kuunnellaan.

Minulla on ollut vuosien saatossa vaikeus löytää rillejä siksi, että vaikka kasvoni ovat kapeat, haluan rillien oleva kuitenkin kookkaat. Toisin sanoen jos silmälasit ovat minusta muuten tarpeeksi isot, ovat ne olleet sivuilta liian leveät. Jostain syystä Citykatseen valikoimassa olevalla l.a.Eyeworks -merkillä oli kuitenkin sellainen valikoima, että minulle löytyi todella monet oikeankokoiset – isot, mutta sivuilta kapeat – silmälasit. Lopulta omikseni valikoitui nämä ruskean-roosat silmälasit, jotka istuivat päähäni ensi kokeilulla. Joten kaikki muutkin kapeakasvot: Citykatseella on luultavasti ratkaisu ”pääpulmiin”.

Jussi – Citykatseen optikko – teki minulle näöntarkastuksen rillejä varten. Ensimmäisen kerran elämässäni muuten tajusin, mitä kaikki hajataiton numerot, akselit ja sylinterit todella tarkoittavat näössä. Ja tiedättekö mitä myös ymmärsin? Näköni on vieläkin heikompi, kun olin kuvitellut. Näköjään ne miinukset ja plussat kun eivät kaikkea aina kerro.

No tässä on nyt mennyt sitten pari kuukautta rillipäänä. Halusin testata laseja oikein kunnolla, jotta voisin rehellisesti kertoa, miltä rillipäänä on oikeasti tuntunut. Tässä havainnot:

• Silmät kestävät paljon paremmin tietokoneella työskentelyä silmälasit päässä kuin piilolinsseillä.
• Rilleillä näkee tarkemmin.
• Tosin silmälasien pokiin totuttelu vie aikaa. Vaikka sankoja onkin taivuteltu, painavat ne joskus illalla päätä.
• Jos vaihtelen viikon (ja päivän) sisällä monta kertaa silmälaseista piilolinsseihin ja päinvastoin, päätä alkaa särkeä. Aivoilla menee aina aikaa tottua ”uuteen näkymään”, koska piilareilla ja rilleillähän näkee eri tavalla.
• Oikeat pokat oikeasti ovat kauniit. Ja näitä silmälaseja on aidosti ollut mukavampi pitää kuin entisiä.
• Silti kesken silmälasipäivän saattaa edelleen iskea ruma olo. 
• Vanhakin kettu voi oppia uusia juttuja. Ehkä minusta pikku hiljaa tulee todellinen silmälasipää!

-Karoliina-

Kuva: Noora Näppilä

*silmälasit saatu Citykatseelta