Saako kännykällä leikkiä ruokapöydässä?
Kaupallinen yhteistyö: Arla
Minä olen ollut netin ja ylipäätään ruutuajan kanssa F:n suhteen aika tiukka. Vaikka ymmärrän äitinä ja toisaalta myös esimerkiksi mediakasvatuksen ammattilaisena sen, että netti, pelit, sosiaalinen media ja kaikki sähköinen maailma on tullut jäädäkseen, olen myös aika skeptinen noiden asioiden suhteen. F katsoo harvoin telkkaria ja kännykästäkin saa tarkistaa viestit korkeintaan kerran päivässä. Ainoa poikkeus on matkat – junassa, autossa ja lentokoneessa saa pelata viihdykkeeksi vaikka kaksi tuntia putkeen.
Kun Arla sitten tarjosi minulle vuodenvaihteeksi kampanjaa, jossa tutustuisimme F:n kanssa kännykkäpelin avulla Arlan Aamu-kissaan, olin ensin epäilevä. Kuinka kännykkäpeli ja ruokapöytä sopisivat yhteen? Ensin tuntui, ettei mitenkään, mutta lopulta kokemus oli positiivinen.
Aamu on tavallinen maatiaiskissa, joka haluaisi isona olla lehmä. Aamun saa mukaan oman aamiaispöytänsä keskelle, kun osoittaa Arilyn-sovelluksella ladatulla puhelimella Aamu-kissan kuvalla varustettua Arlan maitopurkkia. Tällöin kissa hyppää purkista pöydälle ja alkaa tehdä erilaisia temppuja.
Aamu-kissa kasvaa pelin edetessä pennusta ensin nuoreksi kissaksi ja siitä aikuiseksi. Kehityksen aikana Aamu oppii uusia temppuja ja toki mitä useammin Aamua leikittää, sitä nopeampaa tahtia kissa kasvaa. Lopuksi on luvassa jopa lahjapaketti.
No miksi Aamu sitten soveltuu jopa kännykkätiukkiksen äidin mielestä jopa ruokapöytään? Monesti ainakin itse ajattelen, että peli poistaa ruokailun sosiaalisen luonteen, eikä peli siksi sovellu pöytään. Aamun kanssa temmeltäminen on kuitenkin pelin luonteen vuoksi sosiaalista, koska kissan näkee liikkuvan pitkin sitä ihan oikeaa kodin ruokapöytää, omien ihmisten keskellä. Siellä se katti telmii keskellä omaa voikkaria ja kahvimukia.
Toisekseen Aamu-kissan peli on hyvällä tavalla yksinkertainen ja tarpeeksi lyhyt, jolloin peli ei koukuta koko ruokahetken ajaksi. Aamun voi ottaa esille aamiaisen aluksi, mutta sen ei tarvitse silti leimata koko ruokailuhetkeä. Aamu on ikään kuin positiivinen pöytään houkuttelija, mutta ei koukuttaja, jonka vuoksi itse yhteinen ruokahetki jää kokematta.
Kolmanneksi. Vaikka Aamu hyppääkin maitopurkista, voi sen kanssa telmiä myös ruokailujen ulkopuolella. Aamu-kissan kanssa pelaamisen voi säätellä vaikkapa ruokailua seuraavaksi ”jälkkäriksi” ja toki Aamu osaa liikkua ruokapöydän ulkopuolellakin.
Täytyy siis todeta, ettei kaikki ruutuaika ole tuomittavaa tai täysin kiellettyä. Pitää vaan löytää ne oikeat pelit ja hetket, jolloin hassuttelu on sallittua. Sitä paitsi – Itselleni Aamu alkoi muistuttaa ikään kuin 2017-luvun tamagotchia, ja siinä nostalgiapläjäyksessä jos missä, ei ole mitään väärää.
Kuinka teillä suhtaudutaan ruutuaikaan ja pelaamiseen? Mitkä pelit ovat sallittuja ja mitä taas vältellään?
-Karoliina-