Voiko lapsen ruokkia vain salaatilla?

F kysyi yhtenä päivänä treenien jälkeen salissa, mitä meillä olisi iltaruuaksi. Vastasin, että (possun) lehtipihviä ja salaattia. Tieto sai aikaiseksi riemunkiljahdukset. Yksi tytön lempiruuista.

Keskustelumme kuuli eräs F:n kaverin äiti, joka kysyi, eikö lapsi todella vaadi lihan kaveriksi perunaa, pastaa tai riisiä. ”Että ihanko vain salaattia?” Täytyi vähän hölmistyneenä myöntää, että tätä meillä tosiaan on ruokana, ei F:lle tehdä eri safkaa kuin muillekaan. Jos meillä on chilistä bataattikeittoa, F syö sitä hyvällä ruokahalulla. Jos meillä ei keitetä aikuisille perunaa, ei sitä keitetä myöskään lapselle. Lapsi vetelee mausteet, kasvikset, kookosmaidot ja superfood-smoothiet siinä missä mekin. (Paitsi tietysti jotkut macat ja muut, joita lapselle ei kannata terveyssyistä antaa).

Juttelu tästä aiheesta jäi tuolla kertaa siihen, mutta koska aihe alkoi kiinnostaa minua, otin asian puheeksi muutaman äitikaverini kanssa. Molemmat heistä myönsivät, että itsekin ajattelevat lasten menevät eteenpäin perunalla ja pastalla niin, että itse asiassa kasvikset jäävät ennemmin sivurooliin. Siitäkin huolimatta, että ”kyllähän ne niitä ihan liian vähän syövät”.

Tällä pienellä otannallani aloin ymmärtää, että monillakin vanhemmillaan on päässään ajatus siitä, ettei lapsi selviä yhtäkään lounasta tai päivällistä ilman peruna-pasta-riisin kolmiyhteyttä. Itse olen asiasta vähän toista mieltä.

Faktahan on se, että lapsen (kuten aikuisenkin) on saatava monipuolista, kuitupitoista ja ravitsevaa ruokaa niin, että hiilarit ja proteiini ovat balanssissa. Hyviä rasvoja on saatava, suolan ja sokerin määrän perään on katsottava. Tätä tietoa vasten ainainen perunan, pastan tai riisin syönti kuulostaa aika hassulle. On totta, että niiden syönti on osin ihan perusteltua, mutta ei niin, että niitä pitäisi joka välissä olla syömässä.

Ja vielä: Älkää ymmärtäkö väärin. Kyllä meilläkin syödään välistä ihan perus makaronilaatikot, siskonmakkarasopat ja perunamuusit. Tästäkin huolimatta kuitenkin uskon, ettei lasten ruuassakaan tarvitse aina sen turvallisimman – jo 80-luvun lapsuudessa opitun –linjan kautta. Meillä on vähintään kerran viikossa, monesti useamminkin, päivän pääruuaksi salaatti. Eihän kukaan pelkällä salaatinlehdellä tietysti elele, mutta kun kasvisten sekaan lisää kalaa, mereneläviä, lihaa, kanaa, juustoja, papuja ja hyviä rasvoja, on ateria mielestäni kyllä paljon ravitsevampi kuin vaikkapa se jauhelihakastikepäivänä (joita meillä toki myös vietetään).

Tuntui muuten vähän hömpälle kirjoittaa tästä (mutta kirjoitinpa silti), koska ihan sama kun kertoisin, että lapselle voi pukea päälle sukat tai laittaa nukkumaan iltaisin. Niin itsestään selvälle asia minusta tuntuu. Koin kuitenkin aikamoista ihmetystä, että niin monelle fiksulle vanhemmalle, joka yrittää saada lapsensa muuten syömään ”lautasensivusalaattinsa”, on kuitenkin täysin vierasta, että salaatti voi olla myös se pääruoka. Myös lapsella.

Mitä teidän perheen ruokatapoja ihmetellään? Voisin kuvitella, että ainakin vegaaniperheet/lapset ovat edelleenkin jossain ihmetyksen aihe, mutta onko jotain muita ruokarutiineja, jotka teille ovat normi, mutta muille kummastus?

Kuvien salaatti napattu eiliseltä lounaaltamme. Salaatissa oli salaattia(ylläri), pinaattia, basilikaa, kurkkua, tomaattia, kukkakaalia, porkkanaa, kylmäsavulohta, katkarapuja, kananmunia ja itse tehty oliiviöljypohjainen kastike.

-Karoliina-