Entisen bilehileen muistelmat
Moikkis!
Kun F oli juuri syntynyt, laahustin Hakaniemen Valintataloon perjantaiostoksille. Vaippoja, KAHVIA, Nannia, valmissafkaa. Viikonloppufiilis ei juurikan eronnut arkiviikosta.
Kassalla pölähtäneenä haahuillessa olisi tehnyt mieli hypätä Teatterikorkean hilpeiden ja kauniiden opiskelijoiden messiin, joiden käsipuolessa tuoksui Kotipizzan eväät, kassissa kilisi iloinen perjantai. Olo oli jokseenkin katketa. Tämmöistäkö viikonloput tulisivat tästä eteenpäin olemaan? Ei glitteriä ja pikkutunneille juhlimista. Mitä kummaa? En ollut koko aikuiselämässäni tainnut viettää kovinkaan monta juhlatonta viikonloppua.
Nyt noiden aikojen katsominen näin kolmen vuoden etäisyyden päästä tuntuu hassulle. Ja nololle. Mutta toisaalta myös aika ymmärrettävälle: Hyppäsimme Eepin kanssa vauva-arkeen suoraan Motelletin (onkohan sellaista paikka enää edes?) jonosta. Kylmiltään, ja ilman tietoutta vauvaviikonlopuista.Ei paljon muustakaan.
Havahduin oman itseni muuttumiseen viime viikolla. Huomasin, että olen viimeksi ”käynyt ulkona” ystäviemme häissä heinäkuussa, eikä tässä välissä ole kertaakaan ollut sellaista oloa, että täytyisi päästä bilettämään. Ja kuinka keski-ikäiseltä ja tylsältä se kuulostaakin, on viikonlopun ihanuus ihan oikeasti nykyisin virkeät aamut, puuhat F:n kanssa, sekä Makuuni-pussillinen karkkia ja leffa iltayhdeksän korvilla.
Kun eilen sitten lähdimme Eepin ja minun tämän joulun ainoisiin yhteisiin pikkujouluihin, oli fiilis kuitenkin mukava (tämän toki edellytti se, että F:llä oli ihana, tuttu, lastenvahti kotona). Olipa taas kiva nähdä ihmisiä juhlahumussa, huutamassa liian kovan musiikin yli, liian kalliit tuopit kädessään.
Siinä me taas olimme. Porukka, joka vielä muutama vuosi sitten oli huoleton joukko sinkkuja, opiskelijoita ja uusia pariskuntia. Porukka, joka nykyisin koostui vaimoista, aviomiehistä, isistä, äideistä, urallaan edenneistä. Aika paljon voi tapahtua muutaman vuoden sisällä. Ja silti: Aika mahtavaa huomata, että porukan henki ja ihmisten sisin ei elämänmuutoksista huolimatta ole muuttunut minnekään! Samaa huonoa, mutta ah-niin-hauskaa, läppää. Lämpöä ja välittämistä.
Mitenkäs sen kovan bileiltani sitten eilen kävi? Hurja mutsi joi kaksi siideriä ja hyppäsin taksiin puoli 12. Kotona tyhjensin ja täytin vielä tiskikoneen, laitoin juhlista neljältä palanneelle Eepille pedin sohvalle, ja lajittelin jo seuraavan päivän pyykit koneeseen. Ehkä koomista, mutta tämä oli juuri sellainen pikkujouluilta, joka tuntui juurikin eilen – ja erityisesti tänä aamuna, herätyksen ollessa 6.30 – erityisen hyvälle.
Onko muita entisiä bilehileitä, joille nykyisin riittää villasukkalauantai-illat ja juhlahumu vain muutaman kerran vuodessa?
-Karkki, joka ulkoili F:n kanssa tänään näinkin jouluisessa ilmassa. NOT! Missä lumi? –
P.S. Ihanaa, että olette ottaneet Eepin postailut ilolla vastaan. Mahtavaa saada taas uusi yhteinen kiinnostuksenkohde ja harrastus meille :)
*F : Haalari, Polar O. Pyret (saatu blogin kautta) // Kurahousut, Reima (ostettu ex-naapurilta käytettyinä) // Kumisaappaat, kirppikseltä // Rukkaset, Reima // Pipo, Crocs (saatu blogin kautta) // Huivi, Aarrekid (saatu blogin kautta)
*K: Takki, Elvine (ystävämyynneistä -70%) // Farkut, Nudie // Pipo, Lindex // Kultakumisaappaat, Tretorn (saatu blogin kautta)