5 x asiaa, jotka Konmari-opissa tökkii!

Mä olen inventoinut meidän kaappeja kaappi toisensa jälkeen tässä viime viikkojen aikana. Vaikka innon karsia tavarapaljoutta ja siistiä kaapit antoikin Netflixin Konmari-sarja, olen huomannut, että marittamisessa on myös monta juttua, joita en allekirjoita sellaisenaan.

 

AIHEALUEKARSIMINEN EI TOIMI, JOS AIKAA EI OLE PALJON.

Ensinnäkin en kannata sitä, että koti räjäytetään aihealue kerrallaan. Konmari-metodissahan esimerkiksi joka ikinen vaate laitetaan yhteen kasaan, yhdellä kertaa, ja sitten valinta lähtevistä ja jäävistä tehdään siinä hetkessä. Tämä metodi sopii minusta tosi hyvin, jos kaappien läpikäyntiin on todella paljon aikaa. Esimerkiksi lomalla marittaminen onnistuisi. Mutta jos meinaat saada kaapit kuosiin päivätöiden ja muun elämän ohella. Käyttäen hommaan iltaisin aikaa tunnin sieltä, toisen täältä, ei noin suuri räjäytys vaan yksinkertaisesti onnistu. Tai siis minulta ei ainakaan onnistu. Olen yrittänyt. Aihealueräjäytysten sijaan suosin enneminkin vanhanaikaista kaappien raivaamista ja tyhjentämistä kaappi kerrallaan. Tai vaikka hylly kerrallaan, jos aikaa on vain puoli tuntia illassa.

 

KANNATTAAKO HYPÄTÄ SUORAAN SYVÄÄN PÄÄHÄN? EIHÄN SE TOIMI LIIKUNNASSAKAAN. 

Tämä liittyy vahvasti edelliseen kohtaan. Esimerkiksi urheilun aloittamisestahan sanotaan usein, että se tulee aloittaa porrastetusti ja kasvattaa työmäärää asteittain. Sama neuvo annetaan vaikka terveellisissä elämäntavoissa tai laihduttamisessa. Harva opas kertoo, että pitsa-bisseviikonlopun jälkeen on hyvä aloittaa uusi elämä juomalla pelkästään vihersmoothieita, syömällä rahkaa ja käymällä salilla 7 kertaa viikossa. Syy tähän on tietysti se, että muutoksen on oltava aito. Sellainen, johon ihminen pääsee itse todellisuudessa mukaan ja jonka arvoihin tämä voi sitoutua. Usein aito sitoutuminen tapahtuu vaihe vaiheelta.

Olen huomannut, että pari kertaa ”aidosti marittaneena” mun ongelmaksi kovan alkuinnon jälkeen on muodostunut useasti se, että innostus on lopahtanut todella nopeasti. Koska aidossa marituksessa työtaakka on kova, ja aihealueräjäyttely on kovaa –  aikaa ja hermoja vievää – puuhaa, tulee ainakin itselleni vääjäämättä turnausväsymys.

Mä olen huomannut, että mulle sopii paljon paremmin hivuttautuva metodi. Sellainen, jossa koko vaateongelmaa ei tarvitse ratkaista kerralla, vaan voin edetä huone tai alue kerrallaan.

Tämmöisestä saa myös pontta jatkaa, koska jo pienellä ponnistelulla kotiin saa ainakin muutama kohdetta, jossa asiat ovat kauniisti ja järjestyksessä. Ja jos ahdistu alkaa iskea muista kodin paikoista, voi hetkeksi mennä tuijottamaan sitä jo siistittyä vessan hyllyä tai sukkalaatikkoa. Motivoi kummasti!

 

PYSTYVIIKKAUKSEN IDEA?

Tätä mä ne ole vaan tajunnut. Okei. Totta on, että pystyviikattuna tavarat näkee paremmin. Mutta siihen se sitten jääkin. Esimerkiksi vaatehuollollisesti pystyviikkaus on minusta vaikeaa: Mä taittelen (tai mies) vaatteet aina pinoihin suoraan pyykkitelineen vieressä niin, että jokaisella perheenjäsenelle on sitten oma pino, joka kannetaan sylissä hyllyyn. Miten ne pystyviikatu voi kuljetella enää minnekään? Tuntuu, että viikkaus on tapahduttava aivan laatikon välittömässä läheisyydessä, jotta työntäminen vaatteen omalle paikalle onnistuu. Vai oletteko onnistuneet kanniskelemaan pystyviikkauspinoja? Miten?

 

MITES TOI KIERRÄTYS?

Konmarituksessa yksi ongelma on minusta kierrätyksessä. Toki kierrätys on myös asia, joka muuttuu maiden (ja vuosienkin) välissä, mutta itse kaipaisi apua siihen, miten kaiken ei-pirskahtelevan voisi hävittää. Olisi hauska vaikkapa vähän mehustella sillä, miten hyviä vaatteita ja tavaroita voi lahjoittaa niitä tarvitseville. Ja saada näin itselleen hyvän mielen. Toisaalta jotkut kirppislaskelmatkin olisi aika hauska juttu. Kyllä minua inspiroi tieto siitä, että viimeksi saatiin kaappien siivoamisen jälkeen kirppismyynnillä ensi kevään reissuliput ostettua.

 

OIKEAT SÄILYTYSRATKAISUT ON TÄRKEÄ POINTTI

Konmarin ekassa kirjassahan taidettiin sanoa jotenkin niin, että ihmisille myydään kauheat kasat säilytysratkaisuja, kun oikea ongelma on siinä, että tavaraa on vaan liikaa (ja huonossa järjestyksessä). Olen tässä samaa mieltä, mutta vain osittain. Nimittäin olen huomannut, että oikeat säilytysratkaisut inspiroivat karsimaan, järjestämään ja pitämään pitkällä tähtäimellä kaapit siisteinä paremmin, kuin mikään muu keino! Sitä paitsi, kun säilytysratkaisu on tarkoitukseen oikea, pysyy se melkein itsestään siistinä. En tarkoita sitä, että koko kotia tulisi vuorata kaapeilla, mutta esimerkiksi kylpyhuoneen purnukat on paljon helpompi laittaa oikeille paikoilleen, jos hyllyt ovat purkeille oikean kokoiset. Silloin purkit on helppo saada, mutta ennen kaikkea myös palauttaa. Jos kaappi on taas vääränlainen omiin tarpeisiin, räjähtää se käsiin – ainakin minulla – aivan heti. Joihin kaappeihin Marie Kondon suosimat söpöt pahvilootat ovat ihan omiaan, mutta ainakin tällaisen semi-boheemin ihmisen pelastus on Inariat, Elfat ja Orthexit.

 

Mitä ongelmia ja toisaalta oivalluksia olet kohdannut marittamisessa? Mä kerron omat maritus-fanitukseni myöhemmin. Ja puhun vähän myös muista tavarataito-oppaista.

-Karoliina-